Jaakon päivä on ollut almanakassa heinäkuun 25. päivänä jo vuosisatojen ajan. Miehekäs Jaakko – apostoli Jaakob Sebedeuksen poika – päättää naisten viikon. ”Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin, jne.”, kertoo Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan.
Mahtava Jaakko määrää myös sään, erityisesti elonkorjuun sään. ”Mitä Jaakkona, sitä Lauriin (10.8).” Jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä. Jos Jaakko kastelee housunsa, kastelee sade maata useana päivänä perätysten. Sen sijaan kirkas ja lämmin Jaakko tietää kylmää joulua. ”Jaakon päivältä rupeaa palokärki huutamaan ja huutaa kunnes sataa.” Monia muitakin enteitä on kansanperinteessä liitetty Jaakon päivään.
1800-luvun lopulta tämän vuoden heinäkuun 18. päivään mennessä nimi Jaakko on Suomessa annettu 61 391:lle miespuoliselle henkilölle. Vuosina 1899 – 1939 Jaakko -nimi on annettu alle viidelletoista naiselle. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu ei ilmoita tarkkaa nimien lukumäärää silloin, kun nimiä on vähän. Kovimmassa huudossa Jaakko on ollut vuosina 1940 – 1959. Silloin nimen on saanut 13 559 poikaa. Viime vuonna Jaakko annettiin nimeksi 324:lle pojalle.
Täällä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta, joten
taitaa Jaakko heittää kuuman kiven järveen tänäkin kesänä.
Tuo oli hyvä tieto, että Jaakko laittaa paarmat pussiin.
Eivät ole mukavia kavereita.
1700-luvulla tehdyssä kalenteriuudistuksessa Jaakon päivä aikaistui parin viikon verran. Vanhastaan Jaakon päivä on siis ollut elokuun alkupuolella, ehkä nykyisen Salmen päivän tienoilla. Tämän tietäen kylmän kiven heittämisen pistäminen Jaakon vastuulle tulee ymmärrettäväksi. Eihän nyt heinäkuussa vielä uintikelit lopu.