Köyhän miehen jääkaappi

Ammattikoulussa sähköinsinööri selosti meille jääkaapin toimintaa. Hän aloitti jotenkin siihen tapaan, että ennen kuin jääkaappeja oli keksittykään, oli ihmisten pidettävä eväänsä syöntikelpoisina säällä kuin säällä, ja juomat mielellään viileänä helteisellä heinäpellollakin. Eräs ikivanha tapa oli kuulemma ”köyhän miehen jääkaappi”.

Se tarkoitti esimerkiksi piimä- tai olutastian käärimistä märkään vaatteeseen. Kun vaate kuivui, niin sehän tarkoitti sitä, että vesi muuttui vesihöyryksi. Veden muuttaminen höyryksi vaatii energiaa. Tarvitsemansa energian se ottaa varjon puolelta ja näin märkä vaate jäähdyttää piimän. Vaatetta piti aika ajoin kastella, sillä tämä jäähdytysjärjestelmä toimi vain, kun vaate oli märkä. Näin opettaja selitti. En ymmärtänyt juuri mitään.

Kerran ollessani lomamatkalla Turkissa alkoi lonkassani hirmuinen iskiassärky. Aikaisemmista kokemuksista olin huomannut iskiaksen ja muitten reumaattisten särkyjen alkavan vilustumisesta. Mutta miten olisin vilustunut siellä, kun varjossakin lämpöä oli yli 30 ja auringon paahteessa varmaan 50 ja risat. Vietettiin normaalia rantaelämää. Käytiin tuon tuostakin meressä kastautumassa ja palattiin jälleen lekottelemaan rannalle. Missään vaiheessa en vilustunut.

Myöhemmin muistin tämän opettajan selostuksen ”köyhän jääkaapista” ja aloin ymmärtää. Minähän kävin tuon tuostakin kastelemassa uikkarit ja kuivattelin ne sitten päälläni. Näin jäähdytin lantion seudun ja iskias alkoi. Viimeinkin ymmärsin jääkaapin toimintaperiaatteen, enkä enää jätä märkiä vaatteita päälleni kuivumaan.