Taulu sijaitsee Kaustajärven ja Kenraalinkylän välisen tien varressa. Kuvat EJ
Värtsilän opettaja Arja Hakulinen-Gromov lähti tutustumaan isänsä sotatiehen sotilaspassista löytyneet paikannimet mukanaan. Isä kuului JR 8:aan.
Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Huoltotie sai opastetaulun sunnuntaina. Everstiluutnantti evp. Matti Majoinen totesi paljastuspuheessaan, että tarkoituksena on tallentaa kappale jatkosodan aikaista historiaa tuleville sukupolville. Majoisen ukki asui tien varrella.
Opastetaulun pystyttivät Tohmajärven-Värtsilän reserviläiset. Jatkosodan alkamisesta on kulunut 70 vuotta. Linnan joukko-osasto JR 8 kulki tuolloin rintamalle Huoltotien seutuja pitkin.
Sodan jälkeen Huoltotie oli tärkeä paikalliselle väestölle. Puuta kulki sitä pitkin paljon. Nykyisin se on lähinnä kesäasukkaiden tienä.
Jatkossa taulusta huolehtii Värtsilän pitäjäyhdistys. Tapahtuma oli osana Värtsiläpäiviä. Yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Tiittanen mainitsi, että menneisyyttä on näillä päivillä muistettu tavallista enemmän.
Värtsissä kerrotaan Huoltotiestä lisää täällä.
Värtsilän pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Tiittanen otti taulun vastaan.
Tilaisuudessa oli yli 60 osanottajaa.
”Aika on sodalla ja aika rauhalla”; tämä Pyhän Raamatun sana tuli mieleeni kuluneella viikolla, kun valmistauduin omalta osaltani Huoltotien muistotaulun luovutustilaisuuden järjestelyihin. Tulevasta emme tiedä, mutta 70 vuotta kestänyt sodaton aika jonkin valtion kohdalla on maailmanhistoriallisestikin ajatellen varsin pitkä. Jumalan varjelus maatamme kohtaan on kaikesta huolimatta ollut hyvin ihmeellinen, vaikka rauhan hinta on inhimillisesti ollut kova.
Mitä tulee itse tämän päivän tilaisuuteen, tästä kyseisen tien merkitsemisestä on ollut välähdyksenomaisia suunnitelmia aikojen varrella jo useita. Asia sai oivallisen sysäyksen alkuvuodesta Reservinupseerien juhlassa, jossa P-KR:n komentaja eversti Kaakinen puheessaan kannusti huomioimaan, jopa tietyllä tavalla tuotteistamaan Karjalan Armeijan hyökkäyksen 70-vuotisjuhlan. Asiaa pohdittiin yhteisessä kokouksessa ja päätettiin hoitaa asia tältä osin kuntoon.
Henkilökohtaisesti olen erittäin tyytyväinen, että tämä sodan ja rauhan aikainen tärkeä tie on paikkakunnallamme nyt saanut arvoisensa merkinnän. Kun kuuntelin päivällä ev.ltn Majoisen ansiokasta ja seikkaperäistä esitelmää, koetin samalla eläytyä ajattelemaan saman paikan tapahtumia v.-41. Ehkä silloinkin on ollut kauniita kesäisiä päiviä, mutta mitkä ovat olleet rintamalle matkaavien miesten mietteet? Tietoisuus siitä, että ollaan menossa katsomaan kuolemaa kasvoista kasvoihin ja huoli isänmaan kohtalosta kaiken kaikkiaan lie herättänyt inhimillistä epävarmuutta ja pelkoa paljon enemmän kuin voimme edes aavistella. Niin kuin hyvin tiedämme, vaihtoehtoja ei ollut taikka ne olivat vielä huonompia.
Viimeaikaiset tapahtumat maailmalla järkyttävät meitä. Riittääkö meillä sitä ”henkistä pääomaa”, jonka turvin sodan aikainen sukupolvi selvisi ja voimmeko osaltamme siirtää sitä jälkeemme tuleville?