Matti Majoisen puhe Huoltotien opastaulun paljastustilaisuudessa

Värtsilän Kenraalinkylässä paljastettiin sunnuntaina 24.7. Huoltotien historiasta kertova opastaulu. Huoltotie liittyy Suomen sodanaikaiseen historiaan ja erityisesti sen merkitystä korostaa se, että merkittävimmän sotaa kuvaavan teoksen Tuntemattoman sotilaan kirjoittajan Väinö Linnan oma tie sotaan kulki juuri Huoltotien kautta, sillä Linnan joukko-osasto JR 8 ryhmitettiin Kenraalinkylän-Kaustajärven alueelle. Julkaisemme paljastustilaisuudessa puhuneen Tohmajärven kunnanvaltuuston puheenjohtajan Matti Majoisen puheen kokonaisuudessaan.

”Heikosti ajettu kärrytie, tai oikeastaan vain pari metsään ajettua kärrynraidetta kiemurteli halki korpikuusikon. Sen varteen oli pystytetty telttoja, ja niiden vaiheilla makaili tai liikuskeli miehiä. Tähän oli edellisenä iltana teltat pystytetty ja miesten mielet oli hetkeksi vallannut outo vakavuus, kun päivystäjä oli kiertänyt teltoissa ilmoittamassa: Ei mitään meteliä sitten. Rajalle on runsas pari kilometriä matkaa”

Huoltotien historiasta kertovan opastaulun paljastuspuheen piti Tohmajärven kunnan valtuuston puheenjohtaja, everstiluutnantti evp. Matti Majoinen, jolla itselläänkin on kiinteät sukusiteet Huoltotiehen ja sen lähiseutuun.

ARVOISAT KUULIJAT!

Noilla sanoilla kuvaili kirjailija Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa tätä paikkaa tullessaan tänne 70 vuotta sitten nuorena varusmiehenä .Takana oli 2 vrk:n marssi Kiteenlahdesta Kutsun kautta Kenraalinkylään. Edessä oli suuri tuntemattomuus, elettiin yksittäisen ihmisen kannalta mitä suurinta epävarmuuden aikaa.

Opastaulun saamiseen ratkaisevan panoksensa antoivat Tohmajärven reserviläiset. Partiolaiset toimivat airueina.

Suomi katsoi olevansa sodassa 22.6. Etelä-Suomeen tapahtuneiden pommitusten johdosta. Jo sitä ennen oli liikekannallepano suoritettu ja kenttäarmeija oli ryhmitetty puolustusryhmitykseen rajalle.

Pohjois- ja Etelä-Karjalaan oli koottu armeijan painopiste – sen tehtävä oli tarvittaessa ottaa hyökkäyksellä haltuun Talvisodassa menetetyt alueet.

Tällä alueella oli hyökkäysjoukkona 11 Divisioona ja siihen kuuluva ”Tuntemattoman sotilaan ” Jalkaväkirykmentti 8.

Jalkaväkirykmentti 8 oli jääkärieversti Pietari Autin komennossa oleva jalkaväkiyksikkö. Sen vahvuus oli 3616 miestä. Rykmentti oli ollut 1940-1941 koulutuksessa ja varustelutöissä eri puolella Pohjois-Karjalaa, osa Kiteellä ja Tikkalassa. Rykmentin I ja II pataljoona olivat palveluksessa olevista varusmiehistä koottuja, III pataljoona oli taas reserviläispataljoona. Rykmentin ensimmäiset osat hyökkäsivät rajan yli 4.7. Kukkovaaraan, Kukonkaulan taakse – ylimmän Kukkolammen etelärannalla olevalle vaaralle ja sitten Havuvaaraan, tärkeään tienhaaraan Korpiselkä- Värtsilä tielle ja sieltä edelleen Jänisjärven pohjoispuolitse kohti Petroskoita. Kaupunkia ei rykmentti valloittanut, vaikka raivasi sinne tien ”Tuntemattoman Kariluodon mukaan”.

Äänislinnan valtauksen jälkeen JR 8 oli Syvärin takana, osallistui Goran raskaisiin taisteluihin 4.-10.1.1942 ja kelirikkotaisteluihin Semenkin- Pertjärven alueella huhtikuussa –42.

Värtsilän Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Tiittanen otti opastaulun vastaan ja lupasi yhdistyksen pitävän siitä huolta.

Asemasota Syvärin takana kesti kesäkuuhun –44. Kannaksella tapahtunut läpimurto pakotti myös Aunuksen suunnasta joukot vetäytymään.

22.6. JR 8 aloitti viivytystaistelun Laatokan pohjoispuolella ja vetäytyi Loimolan U-linjalle.

4.9. alkoi aselepo, 19.9. välirauha ja 23.9. marssi JR 8 Värtsilän kautta Joensuuhun edelleen kuormattavaksi junaan ja kohti Lapin sotaa.

Talvisodan jälkeen länteen siirtynyt raja katkaisi entiset Värtsilän ja Korpiselän tieyhteydet

Linnoitus- ja rakentajapataljoona 464 rakensi tämän huoltotien heinäkuun alkupuolella 1941. Tie oli aluksi tärkeä koko divisioonan huollon kannalta. Tien pohjana oli vanha kylätie Saarivaaran ja Kenraalinkylän välillä.   Tämä on lyhyesti ”huoltotien”syntyhistoria.

Yleisöä oli saapunut paikalle runsaasti. Paikallinen historia kiinnostaa ja joillakin Huoltotie liittyi isän tai isoisän sotapalvelukseen.

Hyvät läsnäolijat!

 

Tohmajärven-Värtsilän reserviläisillä tämän opastaulun pystyttämisellä ei ole tarkoitus ihannoida sotaa – päinvastoin.  Tarkoitus on tallentaa eräs ajanjakso paikallisesta historiasta.

Mutta huoltotien tarina ei pääty sotaan.

Heti sodan jälkeen syksyllä 1944 huoltotietä tarvittiin jälleen, nyt entisen kylätien tarkoitukseen Saarivaaran ja Kenraalinkylän välille. Saarivaarasta piti päästä ”Ruposen ruskeaan” Öllölä-Joensuu linja-autolle. Tietä tarvittiin jokapäiväiseen arkiseen liikkumiseen. Tien vaikutuspiiriin oli muuttanut rajan taakse kotipaikkansa menettäneitä ja sinne aiemmin tulleita: muistan hyvin Hiitolasta tulleen ”karjalaisstarikan” Kontiaisen Einon, jonka käyttämä Laatokan murre on vielä monella muistissa. Kaustajärven evakoita muutti alueelle, ukkini veljiä Juho ja Valtti, aivan tien varteen muutti sodassa vaikeasti haavoittunut Lauri Majoinen ja Hautavaaran mäkirinteeseen Haarasen paikalle ukkini Heikki Majoinen. Monet muistot ”mummolan matkoista” on varmaan Jaatisen Kalervolla ja myös minulla.

Tietä pitkin Pyykkölän talosta ovat lähteneet myös Vepsäläisen sisarusparvi menestymään maailmalle. Menestymään, mutta myös tulemaan takaisin joka kesä synnyinpaikalleen.

Puuta, vihreää kultaa on kuljetettu kunnan ja yksityisten mailta autoilla ja traktoreilla monta junallista – sahoille ja sellutehtaille. Muistoja tien käytöstä on varmaan Kahelinin Arvolla ja Immosen Ensiolla, ainakin pahasta Emäntävaaran rinteestä raskaan puukuorman kanssa.

Nykyisen muodon sai huoltotie pari vuotta sitten, kun Markku Kemppinen kuljetti kaivurinsa Ruokolahdelta Pitkän huvilapaikalle. Nyt tie on ennen kaikkea kesäasukkaiden, kalastajien ja metsämiesten tie.

 

Entisajan linja-autot olivat varmaan pienempiä ja maastokelpoisempia, mutta ainakin vähän matkaa päästiin nykyiselläkin kalustolla.

Hyvät kuulijat!

Opastaulu on pystytetty. Värtsilän pitäjäyhdistys on lupautunut yhdessä reserviläisten kanssa sitä ylläpitämään. Omasta puolestani parhaimmat kiitokset hankkeessa mukana olleille, kiitos ohjelman suorittajille ja airueina toimiville partionuorille.

 

 

 

Share

12 comments for “Matti Majoisen puhe Huoltotien opastaulun paljastustilaisuudessa

  1. 24.7.2011 paljastettiin 70-vuoden takaisen Huoltotien alkuun laitettu opastaulu. Se muistuttaa niistä ajoista, jolloin Suomen sotilaat marssivat Huoltotietä pitkin rajalle päin, puolustamaan maatamme.
    Tiestö oli siihen aikaan kärrytietä ja kulkuneuvonakin usein hevosvetoiset rautavanteella vahvistetut ns. kolukärryt.

    No, siitä Huoltotiestä, josta everstiluutnantti Matti Majoinen opastaulun paljastuspuheessaan mainitsi, että sotilaat marssivat Kiteenlahdesta Tohmajärven Kutsuun ja siitä Kenraalinkylään. Niin siitä Kutsussa pysähtymisestä muutama sana vanhempieni kertomana;

    Tohmajärven Kutsuun, Antti Immosen pihaan oli kertynyt sotilaita, niitä oli piha täynnä ja lähimetsissäkin.
    Sitten sotilaat kottiin pihaan ja kenttäpappi piti hartauden.
    Nuoret sotilaat seisoivat vakavina rivissä ja ”Jumala ompi linnamme” kaikui kesäisenä päivänä satojen metrien päähän.

    Sen jälkeen alkoi sitten marssi Kenraalikylään Huoltotielle päin.
    Marssi, jolta myöhemmin osa sotilaista palasi itsensä uhranneena, Isänmaan multiin.
    MJK

  2. Hieno tilaisuus tuo Huoltotien opastaulun paljatus.Itselläni on myös muistoja tiestä.Siitähän mennään mummolaan(Vepsäläiseen).Monena kesänä sinne on palattu ja nyt aikuisiällä kuunneltu mielenkiintoisia juttuja tien historiasta.

  3. Värtsi-lehden toimittajille kiitokset että
    tämä Matti Majoisen puhe julkaistiin lehden
    palstoilla.

    Kuuntelimme sitä tosin tarkalla korvalla jo paikan
    päällä, lisäväriä ja mielenkiintoa puheen asia-
    sisältöön toi myös puhujan hyvä paikallistuntemus.

    Taas kerran voi vain ihmetellä että pieni Värtsilä
    saa aikaiseksi näin monipuoliset kotiseutupäivät.
    Kaikesta näkee että toimitsijoilla on järjestely-
    kokemusta.

  4. Kartasta huomasin nimen Huoltotie ja ensin mietin onko siellä joku linkkimasto mutta löytyikin sille hyvä selitys ja tarina.
    Hesarissa 10.8.2015 kirjoitetaan matkailusta: matkailussa tarinat..jne menestyksen aineksia.
    Tässä teen karttaharjoituksia mahdollisia ensikesän turistimatkoja varten. Pari yötä Hotelli Joessa oli hyvä kokemus mutta muuten palvelut ja tiedot pitää itse kaivaa ja hankkia sen opin.

  5. Tietääköhän kukaan lukijoista onko tämä Huoltotie ollut koskaan autolla läpiajettavassa kunnossa. Nykyään osa on kartan mukaan polkua ja näkyneekö maastossa enää mitenkään?

  6. Kyllä Huoltietä on päässyt joskus 1970-luvun alkupuolella ajamaan läpi.En tiedä tai muista miten oli 1960-luvulla tai aikaisemmin.Sitten joskus tuo Myllytien puoleinen silta meni huonoksi eikä siitä sitten enää ajettu.Meille Vepsäläiseen mentiin ennen Saarivaaran puolelta.Hyvä maamerkki oli maitolaituri Kana9.Sitten rupesimme kulkemaan Kenraalinkylän kautta josta nykyisin mennään.

  7. Vahvistan Raijan kerronnan Huoltotien ajettavuudesta. 60-luvulla kuljin sitä pitkin pyörällä ja mopolla kalareissuilla Pykälältä Rautaportille. Viimein 60-luvun loppupuolella sain ajokortin ja ainakin kuplavolkkarilla pääsi hyvin Myllysillan yli.

  8. Liput liehuvat saloissa veteraanipäivän kunniaksi.
    Veteraanien muistoksi nostan minäkin pintaan tämän
    Värtsissä heinäkuussa 2011 olleen kirjoituksen.

    ….”kertokaa lastenlapsille lauluin,
    himmetä ei muisto koskaan saa”….

  9. Veteraaneja kunnioittaen ja muistaen omalta osaltani; – Veteraanin Iltahuuto.

    https://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ

    Tänään moni varmaan herkistyy, muistellessaan rivien harvenemisesta. Joka vuosi Itsenäisyyspäivän linnan juhlissa moni veli on poissa.

  10. Muistuu näin veteraanipäivän jälkeen mieleen
    isämme Lauri joka osallistui taisteluihin Pitkäranra
    Uuksu , Jyskyjärvi jossa haavoittui vaikeasti 19.12.1939.
    Nukkui pois 29.08.1953. Huoltotie meille siskoksille tuli
    tutuksi vuosien aikana asuimmehan sen tien varrella.
    Sieltä lähdimme leivänperässä etelänvaloihin ensiksi
    minä sitten siskoni Anja ja viimeisenä äitini Helmi
    ja veljeni Tapani. Meille veljeni kanssa tarttui ,myös
    pusakon helmaan jonkin verran siellä yrittäjyyttä .
    Joka omalta osaltani jatkui eläkepäiviin saakka .
    Samoin myös Tapanilla. Jolla on edessä sama asia
    lähivuosien aikana.

    Olen raapustanut jutun Värtsilehteen 23.06.2011.
    Otsikolla Kesän 1941 huoltotie.
    24.06.2011 oli juttu Iltasanomissa . Olin mukana lähinnä
    oppaana lehden toimittajille kun tulivat Helsingistä saakka
    jutun tekoon, joka mielestäni onnistui suhtkot nappiin.
    Käytän tietä edelleen kun käyn kotipaikallani viimeksi
    08.04-10.04.2016 jotakin rakkautta tietä kohtaan on
    kyllä olemssa edelleenkin..

  11. Suomen 100-vuotisjuhlien joukkoon pitäisi sijoittaa jokin tapahtuma Huoltotien varrelle. Työryhmä sitä suunnittelemaan jo nyt olisi paikallaan.
    Tässä majdollisuus myös merkittävälle eri järjestöjen yhteistyölle!!!! – Majoisen Matille tehtäväksi puhe n: 2. Kesäteatteri voi esittää jonkin lyhyen draaman maastossa, tienpäällä. Oheistapahtuma hautausmaalla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *