Kun totuus on paljastunut.
Ilkka Lammi 1976-2000, Amos.
Rospuutto.
Ihastuin Ilkka Lammin töihin vuonna 2000, käydessäni taidekeskus Salmelassa. Jokaisessa työssä oli myyty- merkki, niin kuin Lammin muissakin näyttelyissä. Lammin elämän kaari päättyi 22 – vuotiaana aivoverenvuodon seurauksena tapahtuneessa hukkumisonnettomuudessa.
Kirja näyttelykuvineen on kunnianosoitus nuorelle taitelijalle, joka kulki omia polkujaan, mutta saavutti yleisön suuren suosion. Lammi opiskeli mm. kuvataideakatemiassa ja teki taidettaan välittämättä kuvataiteen suuntauksista. Hänestä tuli kaikkien rakastama kuvataiteilija.
Kirjan kuvataideanti on Lammin parhaimmistoa. Taiteilija ihastui yhtä hyvin pusikoiden ja rospuuttokelin tallentamiseen kuin ihmishahmoihin. Lammin luontotutkielmat ovat usein ns. napakymppejä. Myös lumen väriin Lammi kiinnostui ja tuumi: ”Hölmöhän minä olisin jos kieltäisin olevani romantikko. Mutta joskus minä olen myös kyynikko”.
Henkilökuvia Lammi alkoi maalata 1997-luvulla aloitettuaan opinnot Kuvataideakatemiassa. Jatkossa hän yhdisteli luontoa ja henkilökuvia ja joskus töistä pyrki esille myös melankolia.
Kirjan teksteistä vastaa Lammin kaksoissisko, joka koki Lammin varhaisen poismenon raskaasti, mutta muistelee veljeään kuin konsanaan elävien kirjoissa olevaa. On hyvä, että Lammin kuvataidetta on tallennettu kirjaksi. Yleensä hänen työnsä menivät kuin kuumille kiville.
Lammille taidemaalarin ammatti oli ainoa vaihtoehto. Jo kouluaikana hän kävi taidekursseilla ja kuvataideleireillä. Helsingin yliopistossa hän opiskeli piirustuslaitoksella. Traaginen kuolema lopetti tuotteliaan ja rakastetun taiteilijan uran.
Hienoa, että nostit muistoistani esiin Ilkka Lammen. Kävin samaisessa näyttelyssä Salmelassa v. 2000. Hänen maalauksensa tekivät vaikutuksen ja jäin seuraamaan taiteilijan elämää. Järkytys oli hänen aikainen poismenonsa kauniina Juhannuksena. Täytyy tutustua tähän esittelemääsi teokseen. Kiitos!