Jatkosodan alkutapahtumat Värtsilän seudulla 70 vuotta sitten ovat herättäneet laajaa kiinnostusta valtakunnan mediassa, koska osittain näillä seuduilla kulki Väinö Linnan ja Tuntemattoman sotilaan sotatie. Se on ollut ikäänkuin symbolina koko asialle.
Julkisuudessa on pohdittu myös, kannattaako jatkosodan alkua muistella. Yltiöisänmaalliseen elämöimiseen tuskin on aihetta, mutta muistamisen arvoinen asia se on itse kullekin. Kartoilta olen seuraillut isäukon sotilaspassin merkintöjä. Värtsilää ne eivät sivua, mutta Korpiselkä on ollut sotamiehen ensimmäinen taistelupaikka Rajapataljoona 4:n riveissä.
Olen jopa mietiskellyt, jokohan olisi aika ottaa esille hänelle myönnettyjä mitaleita, joukossa VR4 miekkojen kera. Itse hän piti niitä puuarkussa pohjimmaisina, eikä maininnut niistä kenellekään. Ei tainnut olla muotia sotien jälkeen.
Saman tien voisin kertoa, miten isänmaa kohteli kitsaasti kahdesti haavoittunutta ja kerran paleltunutta maanpuolustajaa sodan jälkeen, mutta olkoon. Sensijaan voinee toivoa, ettei markkinavoimien perässä koheltava nyky-yhteiskunta kohtelisi kaltoin omia haavoittuneitaan. Heitä on keskuudessamme paljon.
Värtsissä kerrotaan parin seuraavan päivän aikana Värtsilän valtauksesta. Aihetta sivuttiin aikaisemmin täällä.
Karjalan Armeijan ryhmitys 21.6.-10.7.1941.
Oman isäni sotilaspassissa lukee: Astunut ylimääräiseen
palvelukseen 3 KKK/ JR 8 14.6.- 41. Haavoittui 25.8.-41.
Kompp. vääpeli Ylikersantti J. Termonen
Muistan hänen kertomustaan koko reissusta: ” Kyllä oli kylymä
ja näläkä.” Koko urakka hänen kohdallaan näkyy päättyneen
25. 11.- 44. 7.12- 44.Erorahaa maks. 280,-
Oli varmaan 80- lukua, jolloin katsoin ”Tuntematonta sotilasta”
vanhempieni kanssa. Sotaveteraani isäni ei kommentoinut sanallakaan elokuvaa monituntisen esityksen aikana. Äiti,
Karjalan evakko, poistui itkien toiseen huoneeseen.
Suomussalmella isäni olisi halunut käydä, josta hänen sotansa
1939 alkoi, mutta se nyt jäi sitten käymättä. Jotenkin ymmärsin
hänen sanoistaan, että ihminen oli ihmistä vastaan.” Sillä tavalla peitettiinkin ne, vain vähän sammalta päälle”(venäläiset
kaatuneet)
Minunpa isäni kommentoi, kun kuunteli radiosta kuunnelmana tullutta Tuntematonta. ”Semmoista siellä oli”, hän totesi ja seurasi tarkoin, naurahtelikin toisinaan. Kertoi sitten (ainoita hänen sotatarinoitaan muuten) saaneensa rangaistuksen, kun oli jäänyt pyssy putsaamatta. Jokunen vuosi sitten tilasin sota-arkistosta selvityksen isän sotatiestä, ja eikös siellä vain ollutkin maininta tuon tyyppisestä, muistaakseni putkareissu.