Miina Äkkijyrkän Parisienne ihastutti kirjoittajaa.
Kesäreissulla Lustoon ja Retrettiin menimme ensimmäiseksi tutustumaan Retretin aarteistoihin. Luolasto oli todella masentavan synkkää taidetta pullollaan. Tuli mieleen, että milloinkahan Retretti pystyy yhdistämään huumorin ja optimismin luolaston tummiin ja synkkiin sävyihin. Silloin tarvitaan ainakin valoa lisää ja elämäniloa.
Ainut teos, joka sai hymynväreet suupieleen, oli Heli Ryhäsen ( s. 1971) Suursyömäri. Luolasto päättyi Tuonelan joen tunnelmiin, eikä ensimmäistä kertaa.
Juho Rissasen Povarissa.
Päänäyttelyssä oli yhdistelty kuvamaailmoita taiteilijaparien tiimoilta. Niinpä mukana vilahtivat Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt, Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, Juho Rissanen ja Hilda Flodin, jne… Jotenkin tuntui siltä, että kultakauden taiteilijat tuntuvat jo liiankin tutuilta Retretin näyttelyissä.
Sen sijaan Miina Äkkijyrkkä varasti minulta Shown sekä massiivisilla romuveistoksillaan, että veikeillä lehmäveistoksillaan ja grafiikoillaan. Lapsille on tarjolla mm. naamiohuveja ja Aku Ankkaa sekä muumeja.
Kierros oli taas kerran yltäkylläinen taidekokemus, joskin jaksamista on tämän kokoisessa näyttelyssä yhdellä kertaa. Onneksi päivä oli pilvinen ja sateeton ja onneksi olivat näytteillä Äkkijyrkän lehmät.
Ikoneita Lustossa
Lustoon menimme katsomaan Koko luomakunta ikoneissa –näyttelyä ja siinä samalla tuli pistäydyttyä myös Hiljaisuuden huoneessa, joka taikoo eteen aamutunnelmia suomalaiselta järveltä äänineen ja eläimineen. Ikoneja oli koottu Piispa Arsenilta, Tuula Ahoselta ja Ritva Koverolalta. Ne olisivat vaatineet kyllä vähän enemmän tilaa ympärilleen.
Minäkin tykkäsin Miina Äkkijyrkän taiteesta – sekä maalauksista
että peltitöistä – riippuu tietysti myös esittelypaikasta…
Pusan Mirja