Potkurikelkka

Ivanin kelkka herätti ansaittua huomiota. Kuvat EJ

Vuonna 1990 repesi perestroikan ja glasnostin myötä rautaesirippuun moottorikelkkojen mentävä reikä, josta kerroin äskettäin Valamoa sivuavassa jutussa. Sortavalan seudun riista- ja kala-asioita hoitava elin, jolle oli kai sälytetty myös turismin kehittelyyn liittyviä tehtäviä, vei suomalaisia kelkkakerholaisia tutustumaan, miten sosialistisysteemissä pilkittiin.

Sortavalan edustalla istui jäällä kymmeniä ukkoja hartaina paksuissa toppatakeissaan. Pannulle piti saada jotain paistettavaa, sillä kauppojen hyllyt olivat tyhjiä. Oppaat johdattivat meidät kauemmaksi Laatokalle. Sinne oli rekrytoitu pilkkimannekiiniksi Ivan, joka oli jäänyt ajat sitten eläkkeelle paikallisesta sovhoosista.

Ivan olikin varsinainen mestari. Kalasaaliista ei kovin paljon maksa mainita, vaikka särki nyplytti ahkerasti mato-onkea, koho vain keikkui avannossa.

Pointti oli kokonaan muualla. Ivan oli aikansa kuluksi kehitellyt omaperäisen Laatokan pilkkijän liikkumisvälineen, jota kehtasi esitellä länsituristille. Elämys se oli. Koeajojakin sai tehdä härvelillä. Ivan esitteli sitä ylpeydellä.

En ymmärrä tekniikasta, mutta nähdäkseni siinä oli takana lentokoneen potkuri, jota käsin pyöräyttämällä laite käynnistyi. Melkoisen vauhdin se saavutti, mutta ei sentään ilmaan kohonnut. Ystävällinen ja lupsakka Ivan sai meiltä suuren osan isännille tuliaisiksi tarkoitetuista kahvipaketeista. Hän herkistyi niistä silmin nähden. Se oli yya-toimintaa parhaasta päästä.

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Kas kummaa. Taannoin luin lehdistä, että Kiteellä on kehitelty vempele, joka liikuttaa jäällä kalastajaa huonoillakin keleillä. Kovin samantapainen se oli päällisin puolin kuin Ivanin vempele, ei tosin niin virtaviivainen. Suksien tilalla näytti olevan ahkion tapainen pohja, joka pitää pinnalla.

Värtsiläisillä on tilaisuus ihailla kiteeläisten luomusta tänään kello 12 Jänisjoen jäällä kylätalon kohdalla samaan aikaan sambanäytöksen kanssa.

Vauhtia riitti.