Pertti Jarla: Fingerpori 4, Arktinen Banaani 2011.
Entinen nutturapää tuumi, että Fingerpori on rienaavaa ja halpahintaista huumoria. Hän lausahti samaan hengenvetoon, että pilailu uskonasioilla, insestillä, sukupuolisella poikkeavuudella, näkövammaisilla, jehovantodistajilla jne, on tuomittavaa ja Jarla pitäisi passittaa telkien taa tekemään riipustuksiaan.
No, kyllähän Fanny oli oikeassa. Jarla menee yleensä siitä, missä aita on matalin, eikä kaihda tabujen murskaamistakaan. Lieneekö niin, että sanojen kaksoismerkityksillä ilottelu saa suomalaiset haltioihinsa. Itse hihittelin Jarlan oivalluksille, niin että piti sotkea samarinit kylmään veteen ja niellä ne, ennen kuin vatsa alkoi asettua.
Tällä kertaa Jarlan stripit on osaksi väritetty. Lienee tosi, että värillinen viihde uppoaa lukijaan paremmin kuin mustavalkoinen. Kehottaisin kuitenkin lukemaan myös mustavalkosivut, eikä jättämään niitä väliin niin kuin entinen Aku Ankan lukija.
Huumori on kumma juttu. Siinä on ripaus vahingoniloa ja tietysti pitää tölväistä puoleen ja toiseen, että saa naurunkureet mahdollisimman monen huulille. Tuskinpa näistä nyt kovin suuria traumoja kukaan saa, vaikka Jarlan piikit napsahtavat myös kristilliseen puolueeseen: uusi valtuutettu, joka on kristillisiä vaatii, että ensimmäiseksi b-rappujen ja kakkossisäänkäyntien nimet on poistettava ja korvattava vähemmän rienaavilla.
Että mitä? Jarla on löytänyt tien suomalaisten jurottajien nauruhermojen lähteille. Niitä hän kutkuttelee kuusi kertaa viikossa, mikä kuulemma ei miehen oman mielipiteen mukaan ole helppo homma.