Hehkulamppuhuijaus

Sunnuntaina nähtiin TV 1:stä dokumenttiohjelma, jolla oli otsake: Hehkulamppuhuijaus. Ohjelmassa näytettiin kuva hehkulampusta, joka oli palanut yhtä mittaa 100 vuotta, ja paloi edelleen. Mutta ikilampun huomattuaan lampputehtailijat olivat perustaneet kartellin, jossa oli sovittu, että lamput eivät saa palaa 1000 tuntia kauemmin. Miksi? Siksi, että tehtailla olisi töitä ja tuotanto toimisi ja työntekijät saisivat palkkaa ja omistajat osinkoa. Tästä on tullut yleinen käytäntö kaikille tuotantoaloille. Yhteiskunnasta on tullut kulutusyhteiskunta, ja kansalaisista kuluttajia. Me olemme siis – kuluttajia, emme kansalaisia.

Olemme materialisteja. Olemme oravanpyörässä, jonka rakenne on kolmiosainen: 1. Tuotantoelämä valmistaa tuotteita, joilla on suunniteltu kestoaikansa uuden tuotteen edellä. 2. Mainonta, joka luo tarpeita ostaa uutta aikansa eläneen tilalle ja on samalla trendikästä. 3. Luotolla ostamisen mahdollisuus ja houkutus.

Länsimaiden hyvinvointi on alkanut kasvaa kristillisen elämänkatsomuksen pohjalta. Eli että ihminen on Jumalan – siis Luojan – työtoveri. Teollinen vallankumous muutti tämän elämänkatsomuksen: rakentaminen, tuottaminen ja niitä edeltävä suunnittelu ei tarvitse elämän luojan ja ylläpitäjän neuvoja. Kestävien tavaroiden tuottaminen nähtiin pahaksi. Sarjatuotannon edellytys on, että tuotteet kuluvat ja kuluttajat ostavat uusia tuotteita. Kestävyys ei ole hyve. Ei myöskään kohtuullisuus. Shoppailu on muotia.

Yhä useammat ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin alkaneen nähdä, että olemme menossa kohti katastrofia. Maapallo ei kestä tätä menoa. Eivät myöskään ihmiset. Tarvitaan henkisyyttä materialismin tilalle. Perinteiden pohjalle rakentamista, kulttuuria, kehittäviä ja henkisyyttä säilyttäviä harrastuksia. Rahan edestä tekemisen rinnalle talkoohenkisyyttä. Niin: Arppen Pihaa!

Tämä on paastonajan hartauskirjoitus.

Rovasti