Kirkossamme alkoi 1990-luvulla ns. jumalanpalvelusuudistus. Kitee oli yksi virallisista kokeiluseurakunnista. Värtsilän seurakunta ei ollut virallinen uudistusta toteuttava seurakunta, mutta se kulki jossain määrin useimpien kokeiluseurakuntien edellä. Yksi merkittävimmistä uudistuksista oli kirkkovuoden tärkeimpään juhlaan eli pääsiäiseen liittyvä ns. Pyhä kolmen päivän juhla. Se muodostuu kiirastorstain messusta, pitkäperjantain karusta sanajumalanpalveluksesta ja pääsiäisen messusta. Viime mainittua ei tuolloin vielä tohdittu aloittaa lauantaina klo 23, kuten nyt tapahtuu. Oli edettävä kohtuuvauhdilla, että seurakuntalaiset ennättivät saada tietoa siitä, mistä tässä on kysymys.
Luin Koti-Karjalasta 23.2.2011 kirkkoherra Mirva Lehtisen kirjoituksen Avustajaksi jumalanpalvelukseen! Ilo läikähti mielessäni. Siunausta Kiteen seurakuntaan! Tervetuloa Värtsilän kirkonmenojen joukkoon. Meillä messussa on avustajia seuraavissa tehtävissä: kulkueristin kantaminen messun alussa ja lopussa, lukukappaleiden lukeminen, kolehdin kantaminen, ehtoollispöydän kattaminen ehtoollisrukousten ja asetussanojen edellä. Ehtoollisen jakaminen liturgin apuna. Tähän on päästy, mutta vielä on muitakin messuun liittyviä palvelutehtäviä. Niistä mainittakoon mm. kirkkokyydin tarjoaminen niille, jotka eivät muuten pääsisi kirkkoon. Kesäaikana voisi ilmoittaa etukäteen halustaan kukittaa kirkko. Luonnosta löytyy kukkia ihan ilmaiseksi. Yhdistykset voisivat sopia joukolla saapumisesta kirkkoon. Siihen yhteyteen voisi järjestää myös kirkkokahvit. Vapaaehtoisen kahvirahan voisi osoittaa johonkin kirkolle kuuluvan tehtävän rahoitukseen. Laulutaitoiset voisivat laulaa esimerkiksi lukukappaleiden välissä tai jossain muussa sopivassa kohdassa, mistä sovitaan etukäteen liturgin kanssa. Myös instrumenttimusiikki sopii tähän tarkoitukseen.
Tämä ei tarkoita sitä, että jumalanpalveluksesta muodostuu ohjelmallinen tilaisuus, jonka edellä kerrotaan, kuka mitäkin tekee. Eikä koolla olevaa seurakuntaa saa kohdella kuin pyhäkoululapsia ohjailemalla tarpeettomasti, miten missäkin kohdassa tulee toimia.
Liturgin tehtävä on johtaa kirkonmenoja niin, että syntyy kokemus: me olemme Jumalan edessä, Jumalan joka tulee keskellemme sanassa ja sakramenteissa ja jolle – eikä kirkon penkeille – suunnataan rukous. Tässä taidossa olisi ortodokseilta luterilaiseen perintöön sovellettuna oppimista. Esimerkiksi ristinmerkin tekeminen, kuten myös Luther on opettanut.
On syytä korostaa, että messun uudistuminen on paluuta vanhaan eli reformaatiota. Mukana tietysti myös ihan uuttakin – jopa radikaalia. On vain muistettava, että radikaali tarkoittaa juuriin menemistä: armon juuriin menemistä.