Ei nyt tieteelle uusi laji sentään, vaan noita nokankoputtajia on näkynyt ihmisten kertoman mukaan useitakin lajeja Värtsilän pihoissa ja tanhuvilla. Tänäänkin käväisi omassa pihassani HARMAAPÄÄ – poikako lienee vai eläkeläisukko! Maanantaina Soini seuraili Räykyn kupeessa VALKOSELKÄtytön touhuja omilla läskeillään – ikkunan takaa varmaan. Ja samassa paikassa Riitan päivänä PIKKUsellainen, poikapää sekin. POHJANTIKKA on koputellut jäisiä […]
Se on pieni kaista Suomen itärajalla, jolla voidaan ihailla tällaisia hanhilaumoja, joita nyt on piisannut jo tovin. Varkaus, Savonlinna ja Kuopio ovat aivan liian kaukana näiltä näyttämöiltä. Onneksi tänä vuonna tuulet ovat käyneet idästä, ja hanhet ovat ajautuneet meille – jälleen kerran. Viime vuosihan täällä oli miltei tyhjä hanhista. Lehdissä on kerrottu, miten paljon lintuja
Toimittaja olikin jo havainnut syksyn ensimmäiset valkoposkihanhet, kylän parhailta ”staijjauspaikoilta”, omasta ikkunastaan. Tänään tiistaiaamusta saakka sitten velloikin Sääperin eteläisellä rantapellolla jo melkomoinen potti lintuja: arviolta 5000! Lämpimästä syksystä huolimatta näyttävät tulleen ajallaan. Vuosi sitten merkkasin 15.9. 250 linnun joukon, ja sitten 21.9. 10 000 lintua! Tuo melkein jättiparvi jäikin sitten ”laihan” hanhisyksyn suurimmaksi parvikooksi. Eikä viime syksynä muutenkaan
Tosiaan on ilo, varmasti muillakin kuin minulla, kuunnella alkukesäiltoina ja -öinä satakielien laulua Sääperin rannoilla ja Jänisjoen varsilla. Eilen aamulla kuulin ensimmäisen Uudenkylänlammin länsipuollella, ja yöllä se kovasta tuulesta huolimtta konsertoi vallan riemurinnoin. Upeaa! Ruisrääkkä rapsutteli ensi säkeitään Mantsisen pihan vieressä nurmella. Tervetuloa. Samoilla tienoilla sirisi jopa viiden pensassirkkalinnun lauma. Tihein keskittymä koko valtakunnassa! Varmaan kuulivat toistensa laulun, mikä
Nimittäin nyt se aika, kun taivaalta kuuluu valkoposkihanhien kaklatusta ja pihoilla kyyhöttävät kukkapenkkien muokkaajat kääntävät talvenvalkoiset poskensa ylöspäin ja etsivät, löytävät ja ihailevat noita hanhien auroja ja laumoja. Erikoista, kuten täällä päin onkin jo huomattu, on keväisten valkoposkien pysähtyminen Sääperin ympäryspelloille. Arvioin eilen noita olleen ainakin 7000 yksilöä. Ehkäpä täys kymppitonni! Kohta, ellei jo ensi
Kakkuhaikara liikkeellä – ilman nyyttiä! No, mitä tuo sitten tarkoittaa? Nimittäin Varosen Eira ja Turusen Marjatta löysivät pellolta Sinilinnun kohdalta iltapäivällä KATTOHAIKARAN. Sellaisen mitä näkee useimmin vihkikakun päällä. Lähti sitten jonnekin kun ei enää pari tuntia myöhemmin löytynyt. – Varmaan ollut sama lintu mikä eilen nähtiin Korven kylällä Korkeakankaan tien itäpuolella. Hannu
Eilen illalla ennen kiekkokansan hiljentymistä oman alttarinsa äärelle saattoi Sääperin rannoilla liikkuva pysähtyä seuraamaan mahtavaa näytelmää. Muuttomatkallaan järven selälle jääneet kymmenet vesilinnut, sotkat ja telkät sekä rantapelloilla aterioivat 1250 hanhea, suokukot, lirot ja monet muut olivat yht´äkkiä kaikki ilmassa. Kuin paniikissa. Arvasin kuka tai mikä oli asialla: muuttohaukka! Suomalaisen lintumaailman ehkäpä pelätyin saalistaja. Se teki syöksyn lintuparveen sillä
Hauskaa Vappua vaan kaikille lukijoille! Se on sitten kevät! Saa nähdä joko se tuona juhlapäivänä se ”KÄK” näyttäytyy. Sanovat vanhat kirjanpitäjät noita tavanneen tähän aikaan. Noissa liikekeskuksissa on kuulemma viskisieppoja aamutuimaan, mutta meilläpä vallan oikeat kirjosiepot ovat jo tulleet. Ainakin Laakkosen Anna-Liisan pihaan jo viime maanantaina ja meillekin ensimmäinen toissa päivänä. Viikolla näkivät Hopeakalliolta haarapääskyn, ja
Tosi hyviä nuo Erkin pulmuskuvat! Minusta ylemmät näyttävät suomalaisilta Horneteilta matkalla Libyaan ja alemmat Suomen joukkojen kylvämiltä maamiinoilta Libyan hiekka-aavikolla…! – Vitsi-vitsi. Kaikenlaista kirjoa keväiseen lintumaailman kudelmaan on Luoja ehtinyt jo heittää. On mukava kertoa vuosi vuoden jälkeen sen valkoisen pikkulinnun nimi, joka tienvarresta ponnahtaa ilmaan aivan auton edestä. Pulmunenhan se. Hyyppiä on alun verran. Maanantaina lepäili Sääperin jäällä
Tämän päivän paikallislehti Uutis Alasimessa oli hyvä juttu viitatiaisista mainion Tuomo Erosen kuvan kera. Tämä ennen näkemättömän vaelluksen keskeisin paikka on, mikäpäs muu kuin, oma Värtsilämme. Siis koko valtakunnassa! Viime viikonvaihteessa Tuomon kanssa tapaamiemme lintujen ja muilta saamieni havaintojen mukaan meillä on nyt täällä 11 lintua. Neljä Lampelantiellä ja Savikolla ja kolme Rääsynrinteellä. Lisäksi Tohmajärven
Ajelin maanantai-iltapäivän tihkusateessa kotia kohti Niiralan suuntaan. Vähän ennen Peijonniemen koulun piti hiljentää, kun tien vieressä oli useita henkilöautoja pysäköitynä. Poliisi vai kolari. Ei, vaan kun näin miehen kiikaroivan tai kameroivan pellon suuntaan, vilkaisin minäkin sinne. Musta möykky 240 metrin päässä pellonreunassa. ”Onko se karhu?”, kysyin mieheltä. ”On ja on siinä pari pentuakin, mutta ei
Kuva: Kimmo Järvinen Vajaa kuukausi sitten Joensuun Höytiäisen kanavan lintuasemalta saatiin Suomessa harvinainen viitatiainen verkkoon. Se oli ensimmäinen moneen vuoteen läänissä tavattu lintu. Alle viisi kertaa se on aiemmin löytynyt pääasiassa talvisilta lintulaudoilta Pohjois-Karjalasta. Tuosta alkoi viitatiaisten invaasio, joukkomuutto Suomeen. Viime viikon loppuun mennessä on läänin alueella nähty tai kuultu yli 30 lintua. Ja muualta
Kuluneen viikon tiistaina eli 21.9. alkoivat Värtsilän laakson hanhitapahtumat kuten syysmarkkinat tai muut sen tyylliset tapahtumat konsanaan. 5000-10000 valkoposkihanhen parvi oli keräytynyt Savikon pelloille edellisen yön ja sen tiistain aikana. Ja illalla se parvi sitten näyttäytyi koko komeudellaan ja äänekkyydellään kun se nousi yhdellä käskyllä siivilleen. Vuosi sitten tuollainen päivä oli merkintöjeni mukaan 27.9. eli
