Yllekirjoittaneelle oli vastikään ilo olla tapahtumassa, jota en ole kokenut 55 vuoteen: kyläkoulun kevätjuhlassa. Yhtä mieliinpainuva ja herkkä se oli kuin muinoin. Osa kunniasta kuuluu tietenkin keväälle, joka on omanlaisensa vuodenaika, mutta koulun juhlassa on aina muitakin tekijöitä. Oppilaitten tuntoja en osaa enää tulkita. Muistelen puolen vuosisadan takaa siihen liittyneen todistuksen sisällön tuomaa jännitystä, haikeutta […]
Värtsilän koulun kevätjuhla oli tavallistakin juhlavampi, sillä samalla muistettiin pitkäaikaista opettajaa Päivi Kivivuorta, joka jäi eläkkeelle lähes 30 vuoden uran päätteeksi. ”Sataprosenttisesti meille tulee ikävä Päiviä”, julistivat oppilaat. ”Päivi on ollut koulun äiti, kaikkien on ollut helppo mennä hänelle murheet kertomaan”, sanoi koulunjohtaja Kimmo Hurri. Vanhempainneuvoston puheenjohtaja Jussi Raerinne kertoi, ettei Päivi-open ole tarvinnut ääntään
Usean kunnan ja kylän läpi virtaileva Jänisjoki on upea kesäaikaan. Sen kolme latvajokea yhtyvät Loitimojärvessä Tuupovaaran suunnalla, mistä joki jatkuu kohti Tohmajärven pitäjää ja Värtsilän laaksoa, jonka oleellinen osa se on. Vedet virtailevat valtakunnan rajan ylitse Jänisjärveen ja edelleen Laatokkaan. Joki tunnetaan melontareittinä. Tähän kelpaavia osuuksia on parisataa kilometriä. Välillä on useita koskia, joista osassa
Polttopuita pilkkoessa tuli hiki. Lähenpä uimaan. Mutta minne? Sääperinjärvi taitaa ainakin länsipäästään sopia paremmin lintujen pulikointiin. Jänisjoki voipi olla niin vuolas, että viepi tämmösen uimarin mennessään. Kukkolammella kai voisi, kun se ei enää ole vedenottamona. Sitten muistin huomanneeni ohiajaessa Saariontien varressa virallisen uimapaikan merkin. Poljin pyörällä kilometrin, poljin kaks, oloni tunsin kuumemmaks varsinkin Patsolan mäkeä
Värtsilässä on metalliromun keräyspiste kesäkuun ajan urheilutalon vierellä. Nyt on siis mahdollisuus laittaa nurkat kuntoon. Kaikenlaista rompetta kertyy itekullekin. Äskettäin meillä jumittui ruohonleikkuri eikä löydetty vikaa. ”Kututaan pojat appuun”, keksi vaimo ja alkoi vispata kakkua. Pojat tulivat ja tuomio oli, että kampiakseli poikki, kun mäntä ei liiku. Minne koneraato vietäisiin? Menimme katsomaan, olisiko apua ekopisteestä.
Värtsi-verkkolehden toimittajien on aika esitellä itsensä, kukin omin sanoin. Marjaana: Mie olen yksi Suomen kolmesta Marjaana Aarniosta. Alun perin Hämeessä työstetty, perimältäni puoliksi karjalainen maalaistyttö. Kotiuduin Keski-Karjalaan 90-luvun lopulla agrologiopintojen ajaksi. Kiinnostuin projektiopinnoista, sen myötä seutukunta ja immeiset tulivat tuttaviksi Maaseudun kehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ry:n parissa. Opiskelun jälkeen lähdin muualle töihin, mutta ystävät ja yhteydet
Verkkolehti Värtsi järjesti maanantaina tiedotustilaisuuden lehdistölle. Kaikki kaksi Värtsilän alueella kilpailevaa paikallislehteä saapuivat paikalle. Meitä kuvattiin eestä ja takaa, mikä oli mukavaa. Tervetuloa toistekin. Markus Kontiainen toivotti reportterit sydämellisesti tervetulleiksi. Hän kertoi Värtsin synnystä ja valaisi kyläverkkolehden loisteliasta tulevaisuutta. Myös meillä muilla oli selityksen paikka. Loput lukekaa paikallislehdistä. Niitä kannattaa myös tilata, jos haluaa pysyä
Luonnossa tuntuu tänä keväänä olevan epätavallisen kiireistä. Juhannuskukat eli kurjenpolvet aloittelevat kukintaa puhumattakaan ahomansikasta. Kunhan eivät vielä mustuisi sen keltaiset silmät yöhallojen tullessa. Vaan tapasinpa aamulla kiireettömän kulkijan. Pensaskotilo verrytteli keskellä tietä. Kyselin, mikä on kiireettömän elämän salaisuus. Se näytti mutristelevan sarviaan, mutta ajatuksenjuoksu oli vielä yön jäljiltä tahmeaa. Ei saanut vastausta aikaiseksi. Neuvoin lisäämään
Kyllä sinne sekaan joten kuten mahtui, vaikka tungosta oli toisinaan. Siinä päällimmäinen mielikuva elämäni ensimmäiseltä souturetkeltä Sääperillä. Pari tuntia meni järven ympäri kiertäessä vesiteitse lauantaiaamun koleassa ja harmaassa säässä. Maantietä pitkin kävelee saman reissun puolta lyhyemmässä ajassa, mutta se vaatii rajavyöhykeluvan. Kovin erilainen kokemus se oli kuin Pyhäjärvellä, jossa enimmäkseen olen tähän asti soudellut. Sääperinjärvi
Värtsilässä riittää maamiehillä ystäviä keväisin. Sadat, elleivät tuhannet lokit seuraavat peltoja muokkaavia traktoreita. Joukossa on myös tuhti parvi naakkoja, jotka ymmärtävät hyvän päälle. Murkinaa linnut vissiin etsivät, kuten ihminenkin viljelmiltään. Vuorotyö näyttää lintumaailmassa olevan valttia: kun yksi parvi huhkii töitä, kaksi huilailee sivummalla. Sitä vain ihmettelen, missä nämä kaikki Värtsilän linnut mahtuvat pesimään, sillä eivät
Himoittu lakka kukkii jo. Ja kukkia on riittävästi – vaan en kerro missä. Värtsilässä kumminkin. Saattavat värtsiläläiset tosin tietää lakkapaikkansa paljon paremmin kuin minä. Runsas kukinta ei tunnetusti vielä takaa, että suot olisivat heinäkuun alkupuolella keltaisenaan vitamiinipitoista, arvostetuinta marjaamme. Nyt lienee herkkä vaihe menossa, ei kaivattaisi halloja, myrskyjä eikä rankkasateita, raekuuroista puhumattakaan. Sen verran saisi
Bambi vieraili varhain aamusella ikkunamme alla. Metsäkauris nuuski omenapuitten kukkia ja taisi maistellakin. Sitten se mietti hetken, kurkistaisiko sisälle, mutta siirtyi kuitenkin tepastelemaan Variksen Matin kaurakylvökselle. Äskettäin samoissa maisemissa liikuskeli Bimbo, sarvipää uros. Epäilen, että romanssi on tosiasia. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää. Tervetuloa Bambi toistekin. Kasvatamme mehukkaita, maistuvia valkeita kuulaita nimenomaan sinua varten.
Verkkolehtemme on saanut julkisuutta, mistä olemme imarreltuja. Ajattelimme itsekin kertoa kaikelle kansalle, kunhan saamme kasaan enemmän näytettävää.
Monissa alan kirjoissa mainitaan, että auroraperhonen tuo kesän. Niitä on jo muutaman päivän ajan lennellyt. Koiras on komean värinen, naarasta ei valkoisesta lanttuperhosesta juuri erota. Yhtä varma merkki kesän saapumisesta on Värtsilässä toritapahtuma lauantaina 29. toukokuuta. Itähuolinnalla Niiralan liikekeskuksessa esittäytyy tuolloin vapaapalokunta letkuineen ja kypärineen. Soittotorvia ei nykyisin palokuntalaisilla vissiin ole. Ainakin lihaa, kotileivonnaisia, kesäkukkia
Sääperin ympäristön pelloilla ja pensastoissa käyskentelee Bimbo, metsäkauris. Missä lienevät Bambit, naaraita ei ole toistaiseksi silmiini osunut. Metsäkauris on leviämässä Itä-Suomeen kaakosta. Myös Ruotsin puolelta sitä on tullut. Eläintä on istutettu Ahvenanmaalle ja Uudellemaalle. Värtsilän laaksossa sen on oivallista asustella, sillä metsäkauris viihtyy pensaikkoisissa metsiköissä, kesällä myös peltoaukeilla, niityillä ja soilla. Ravintona ovat puiden ja
Käki tuo kesän, mutta pikkulinnut eivät taida siitä erityisemmin pitää. Ei ainakaan se, joka ripitti Pohjois-Karjalan maakuntalintua langan päällä Savikon pelloilla. Se sai kuin saikin käen lentoon ja yritti vielä pitkään ilmataistelua. Peräkkäin ne painelivat, ja käki kukkui riemusta lentäessään. Olisiko se onnistunut munimaan pikkulinnun pesään. Lasse J. Laineen lintuoppaassa kerrotaan, että käen poikasilla on
Eiköhän mennä koivikkoon tekemään uusi vasta viimeistään helluntain aattona ja ropsutellaan viime talven pakkaset pois hartioilta. Sitten vain selänpesuun. Ilmatieteen laitos ennustelee ensi kesäksi runsaasti aurinkoisia päiviä. Hesarin haastattelemat meteorologit lupaavat, että tulossa on tavanomaista lämpimämpi kesä. Viime aikojen lämpimät ovat asiantuntijoitten mukaan täysin poikkeuksellisia toukokuulle. Vastaavanlaisia lämpötiloja on vain muutaman kerran sadassa vuodessa. Helle
Värtsilän viljelijät pääsivät aloittamaan peltotyöt. Traktorit hyrräävät joka puolella. Pellot eivät ole Sääperin ympäristössä vielä liian kuivia, mutta muuten olosuhteita pidetään hyvinä. Lämpöäkin traktorin kopissa on riittämiin. Maatöihin päästiin Värtsilän tienoilla normaaliin ajankohtaan. Muutenkin kevät on lämpimien viime päivien ansiosta edennyt suotuisasti. Tuomien kukinta lähestyy, onhan kohta helluntai.
Telkillä sun muilla siivekkäillä on tähän aikaan kiire, kun pitää vokotella puolisoa ja katsastella pesäpaikkoja. Linnut voisivat sanoa tohmajärveläisen humoristin Veijo Tuunasen tapaan, ettei jouvva kuin ryntäilleen sylykäsemmään. Telkänpönttöjä on Värtsilässä harvinaisen paljon. Kenelle kiitos kuulunee? Sääperin ja Kukkolammen rannoilla pönttöjä ainakin tapaa. Kai niihin pesivät muutkin kuin telkät.
Verkkolehti Värtsi putkahtaa esiin yllättäen ja pyytämättä kuin perhonen polulla. Perustimme sen yhdessä Marjaanan ja Markuksen kanssa. Virittelemme lehteä vähitellen mieltymystemme ja harrastustemme mukaan, kukin itselleen sopivaan tahtiin ja tapaan. Toivomme myös lukijoiden osallistuvan lehden tekoon. Itse olen ihastunut seudun luontoon, joten Luonnollista -palsta saanee minusta vakiokirjoittajan. Saattaa siellä joku ihminenkin tulla vastaan. Verkkolehden tekninen
