Värtsin toimittajat

Värtsi-verkkolehden toimittajien on aika esitellä itsensä, kukin omin sanoin.

Marjaana:

Mie olen yksi Suomen kolmesta Marjaana Aarniosta. Alun perin Hämeessä työstetty, perimältäni puoliksi karjalainen maalaistyttö.

Kotiuduin Keski-Karjalaan 90-luvun lopulla agrologiopintojen ajaksi. Kiinnostuin projektiopinnoista, sen myötä seutukunta ja immeiset tulivat tuttaviksi Maaseudun kehittämisyhdistys Keski-Karjalan Jetina ry:n parissa. Opiskelun jälkeen lähdin muualle töihin, mutta ystävät ja yhteydet säilyivät täällä vahvoina. Viime syksynä palasin takaisin Keski-Karjalaan.

Suomalainen maaseutu ja kotikylä ovat arvoissani tärkeitä asioita. Värtsilän kylätoiminnan myötä tupsahdin myös käynnistämään tätä verkkolehteä. Soittelin keväällä Erkille kyläjuttujen tiimoilta, josta poiki Erkin ehdotus ja keskustelu kotikylämme omasta verkkolehdestä. Tottakai!

Kirjoittaminen on ollut minulle aina jossain muodossa harrastus tai työn sanelema juttu. Luonto vetää puoleensa vapaa-ajalla, se tarjoaa paljon mieluista tekemistä. Samaan lukuun kuuluu viherpeukalointi ja kodin kukkaset. Vähemmän ekologinen harrastus taitaa olla corollismi. Olen repsahtanut vanhoihin Corolla-aarteisiin. Aatteen mukaisesti omassa Toijotassa on tietenkin ne tärkeät lisävarusteet, ihanat vaaleanpunaiset karvanopat – ja wunderbaumit!

Erkki:

Jo kansa- ja keskikoulun pulpeteissa kiinnosti kirjoittaminen. Joskus leikittelin ajatuksella, että tekisin lehteä, joka ilmestyisi kotikylässä, kertoisi sen elämästä ja ihmisistä.

Lehtityöstä tuli sattumien kautta vuosikymmeniksi ammatti, joka oli tavattoman kiehtova ja mielenkiintoinen. 1960-luvun lopulla pääsin aputoimittajaksi Kiteen-Tohmajärven lehteen ja muutaman kuukauden kuluttua aluetoimittajaksi Karjalaiseen Kiteelle. Siellä vierähti neljännesvuosisata.

Työ löi leimansa tekijään, eikä siitä ole näköjään helppo päästä irti eläkevuosinakaan. Lapsuuden ja nuoruuden haaveesta on tullut totta Värtsin myötä, eräänlaisena kotiseutuharrastuksena. Eniten kiinnostavat luontoasiat, joista löytyy silloin tällöin kuviakin verkkolehden palstoille.

Markus:

Taidan olla vielä Marjaanaakin harvempaa sorttia, sillä en ole löytänyt kuin yhden etu- ja sukunimikaiman, jota en kuitenkaan tunne sen paremmin. Työssä tällä hetkellä Outokummussa seurakuntapappina, mutta perhe- ym. muista syistä juuret edelleen vielä Värtsilässä. Ajatukset saattavat sitten huidella enemmän tai vähemmän maanpinnan yläpuolella. Haaveet historianopettajan tai -tutkijan ammatista jäivät, kun pankkimaailman kiekan kautta lehtiavustajana toimimisen jälkeen pääsin paikallislehden toimituspöydän ääreen. Työt Tohmajärven-Värtsilän Lehdessä alkoivat 1980-luvun puolivälissä ja viimeisen toimittajan palkan kuittasin tammikuussa 2005.

Nyt ”toimittaminen” on harrastusta, vaikka nykytyössäkin viikottain toimitan toimituksia, mutta ne ovat enemmän kirkollisia luonteeltaan.

Share

7 comments for “Värtsin toimittajat

  1. Eläköön Tohmajärven VÄRTSILÄ!!!

    toivoo paluumuuttaja Lintunen

  2. Hämeessä työurani aloittaneena tunnen jonkin verran hämäläisiä ihmisiä. Kun nyt olen saanut tutustua Marjaanaan, olen huomannut, että hän on enemmän kuin puoliksi karjalainen. Ainakin silmien pilke ja helisevä nauru on ihan kuin Karjalasta peritty. Ootko samoo mieltä, kyselee Savosta Karjalaan muuttaneen suvun jälkeläinen, mutta 250 vuotta karjalaistunut ja pohojalaasella mausteella jääräpäistetty Karjalan priha, Ierikka.

  3. Mutta antoipa tekosyyn kehua karjalaisuutta, joka valloittaa tekohämäläisyyden. Ierikka

  4. Onko se tässä tämän lehden aloitus-sivu ? Tai jotakin sen tapaista ?

  5. Enpä ole tiennytkään, että Värtsin takana on tällainen pätevänoloinen porukka. Ja esittäytyvätkin ujostelematta – ihan omilla etunimillään! Ja ovat vielä ”heleppoja katellakin” kuten savolaiset sanovat.

  6. Tällaisella porukalla aikoinaan aloiteltiin. Kaikki olivat vapaaehtoisia ja harrastusmielessä verkkolehteä tekemässä. Erkki ennätti tekemään eniten, meillä muilla työ vei ja vie aikaa. Jonkinlainen ohjelmajulistuskin pitäisi löytyä arkistosta. Yksi periaate oli sekin, että kukaan ei saa palkkaa jutuista eikä kenellekään makseta eikä maksullisia mainoksia eikä maksuttomiakaan julkaista. Tarkoittaa siis kaupallisia. Muuten edistetään paikallista toimijuutta. Siitäpä Värtsi on elänyt eri vaiheita. Jotakin olen pannut merkille iloiten, joskus olen pyöritellyt päätäni kummastuksen ihmetyksestä.

  7. Verkkovartsi on kuin valo Värtsilässä! Eikä sitä saa sammuttaa. Mitä olisikaan Värtsilä ilman tätä ja kylätaloa!!! Ei juuri mitään!!! Eikä ole perusteltua sulkea rajanylistystäkään yön ajaksi, niinkuin huhuillaan tehtävän. Niirala Tohmajärven Värtsilässä on tärkeä paikka Pohjois-Karjalan maakunnassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *