Kadehtittavan kiireetöntä on kotilon elämä. Kuva EJ
Luonnossa tuntuu tänä keväänä olevan epätavallisen kiireistä. Juhannuskukat eli kurjenpolvet aloittelevat kukintaa puhumattakaan ahomansikasta. Kunhan eivät vielä mustuisi sen keltaiset silmät yöhallojen tullessa.
Ahomansikan kukat tuovat aina lapsuuden keväät mieleen. Kuva EJ
Vaan tapasinpa aamulla kiireettömän kulkijan. Pensaskotilo verrytteli keskellä tietä. Kyselin, mikä on kiireettömän elämän salaisuus. Se näytti mutristelevan sarviaan, mutta ajatuksenjuoksu oli vielä yön jäljiltä tahmeaa. Ei saanut vastausta aikaiseksi.
Neuvoin lisäämään vähän vauhtia, kohta alkaisivat autot säntäillä edestakaisin. Kun pitkähkön tovin jälkeen palasin samaa tietä, se oli kuin olikin selviytynyt elävänä. Raviojan pohjalta vilkutteli sarvillaan.
Pupulla se vasta kiire on. Kuva EJ