Kesän muistoja 3
Tuli tuolta etelästä
siipiniekat singahtivat.
Asettuivat asumahan
hartaan harkinnan perästä
kuistin kesäisen kupeelle.
Pesän pienen pakersivat
katon korkeimman kohalle.
Soma oli seuraella,
kuinka kasvoi pienokaiset
emolinnun etsiessä
hyönteisiä haaliessa
mahantäytettä monelle
tuolta taivahan sinestä
autereesta aurinkoisen.
Pian pojat ponkaisivat
ihan itse siivillensä
Rantaviidan viherjässä
lehväisessä lepikossa
vielä vaativat evästä,
emoselta eineksiä,
isältänsä itikoita.
Pois on menneet pojat, emot.
Kuulu ei nyt kujerrusta.
Saapuivatko Sääperille
pellon päälle päivystämään?
Ihan ikävä ehätti
kaiho mieltä kaikerteli.
Kunnes kaunis kesäpäivä
riemun rintahan rakensi
synnytteli suuren ilon.
Tuli tuttumme takaisin!
Kuistin läpi lentelivät
sujuvasti siivillänsä.
Tulkaa taaskin takaisin
vaikka vasta vuoden päästä
suvena suloisin ilmoin.
Kynnelle kun kykeneisin
vielä yhtenä kesänä
luomakunnan näytelmiä
ihmehiä imehtimään.
Ehdotus Irene Peuhkuriselle: Talven pimeimpään aikaan näyttely kylätalolle kesäkuvista runojen kera. Nimiehdotuksia näyttelylle: Nousee päivä – laskee päivä, Kesän muistoja, No onkos tullut kesä nyt talven keskelle.
Kannatan Lissun ehdotusta kuvien ja runojen yhteisnäyttelystä.
Meillä tässä pääskyset parveilivat runsaana ennen lähtöään, vaikka eivät kesällä meidän nurkissa pesineetkään.
Erittäin lämmintä kannatusta saa tämä ajatus. – Ja mainion Värtsimme piiristä taitaisi löytyä useampiakin näyttelyn ansaitsevia kuvaajia. Palasin juuri matkalta pääkaupunkiin ja siellä Leena-ystäväni seinällä yllätyksekseni huomasin kalenterin, jonka kuvat oli ottanut eräs taitava kuvaaja nimeltä Lissu. Täytyy sanoa, että tuntui kuin olisin ihmisvilinässä löytänyt tutut kasvot, Värtsin ansiosta.
Mie voisin antaa kylätalon näyttelyyn kaikki talitintit (vai mitä lienevät)seinän raoista riveitä repimästä. Keljuttaa – eikä auttaisi mitään vaikka muuttaisin sukunimeni Haukaksi. Mutta eipä tästä sen enempää: huomenna viikon poissa olon jälkeen tikkaille ja riveitä rakoihin hakkaamaan. – Pääskyset ovat asia erikseen. Kunhan vain eivät pesi oven yläpuolelle. Niitä jäädään taas odottamaan. ”Pääskysestä ei päivääkään!” Ierikka (talviruokintaan siirtymässä)
Päivi, jälleen kerran voidaan todeta, että maailma on pieni!
Kuvia joita näit Leenan kalenterissa, saattaa ilmestyä tännekin Värtsin palstoille maanantaisin julkaistavan aamun ajatuksen yhteydessä.
Sanos muuta, Lissu! – Ja että meillä vielä on yhteinen ihana ystävä Leena, minun tuttuni vuosien takaa opiskeluajoilta, ja sinun kollegasi kirjoitusympyröistä!
Erkille ja toisillekin vihjeeksi, tintit repii eristeet täältäkin kun pitää pehmustella talvipesät. Harmittaahan se vähän, mutta viluhan niillä on. Vein levyn karhuntajaa liiterin seinän viereen, repikööt siitä ihan luvan perästä. Jos se loppuu niin vien toisen levyn. Kyllä ne repivätkin.
Oi Irene että sie kirjoitat ihanasti
Alpoaatokselle kiitos hyvästä ideasta. Huomenna rivet rakoihin ja seinän viereen sellovillalevy. Siinä tinteille rakennusmateriaalia! Ja sovinto valmis luontokappaleiden kanssa. Kiitosta paljon!!! Ierikka
Tinttiongelmaan törmätään myöhäissyksyn tullen kaikkialla, missä vain on jotakin revittävää tai puhkottavaa. Käsittääkseni ilmiössä ei ole kuitenkaan kysymys mistään talvipesän rakentamisesta, vaan pienten hyönteisten etsimisestä ja todennäköisesti myös niiden löytämisestä. Talitiainenhan on kesynoloinen ja kekseliäs sihnehtijä, joka ottaa ravinnon vaikka mistä. Englannissa ne kuulemma oppivat nokkimaan meijerin lähettien talon rapuille tuomista maitopulloista ohuen alumiinikorkin rikki ja ”ryystämään” pinnalle nousseen kerman. Suomessa olen kuullut tapauksista, että tintti koputtaa viileillä säillä nokallaan mehiläispesän seinämään ja nauttii ulos kurkistamaan tulevat asukit parempiin suihin. Hermoillekäypää tihutyötä kaikki, mutta ehkä sitä on vain siedettävä.
On se kyllä ihme miten talitintit noukkivat jopa ikkunan silikonitiivisteet. Kaipa ne tarpeen tulee.
Kiitos Jussi. Tuo onkin järkevämpi selitys. Nälkä. Tarkemmin kun muistelen, niin enpä ole keväällä löytänyt linnunpöntöistä talvella kannettua karhuntaljaa. Joskun kyllä on löytynyt talvella pönttöön kuollut lintu, mutta ei lämmikkeitä.