Perhonsidonta näyttää vaativan keskittymistä, puuhassa vas. Jussi Pitkänen ja Jukka Kosonen.
Kukonniskaa ja karhun karvaa.
Värtsilässä on ainakin kaksi perhonsidonnan harrastajaa. Jussi Pitkänen ja Jukka Kosonen esittelivät taitojaan viimeksi pitäjäpäivillä.
Asiaan vihkiytymätön ei voi muuta kuin ihastella harrastuksen tuloksia, värikkäitä ja mielikuvituksellisia vieheitä, jotka kaiketi helposti pettävät kalan. Sehän on tottunut napsimaan luonnonötököitäkin vedestä ja veden pinnalta.
Komeita höyheniä perhonsidontaan saa vaikkapa kukon niskasta ja karvoja karhun turkista. Ei muuta kuin irrottelemaan.
Oma lukunsa on sitten perhoilla pyytäminen. Se näyttää ulkopuolisesta taitoa vaativalta siiman vispaamiselta. ”Viikon jos harjoittelee, niin kyllä sen oppii”, vakuutti Kosonen.
Erityinen perhovapa tarvitaan. Homma perustuu siihen, että lennätetään siimaa eikä viehettä, kuten virvelöinnissä, suurelle yleisölle tutummassa lajissa. Perhot eivät kovin kauaksi lennä, koska ovat kepeitä.
Miten tällaisia raskii veteen heittää?
Värtsilässä on hyviä perhosteluvesiä lähellä. Jänisjoen koskilta saa taimenta ja vaikkapa Puruvedeltä harjusta.
Netistä löytyy perhonsidontaan ja perhokalastukseen liittyvää aineistoa vaikka minkä verran, esimerkiksi täältä.
Ovat kuin koruja poikientekemät perhot.
Meidän Seppo innostui jokunen vuosi sitten tekemään vaappujaja kun yhdessä kalastettiin ja kun kala tarttui minä tietysti huusin , että ”omatekoisella vaapulla” hurraa.Terv. Pusan Mirja