Yhdeksän henkeä

Värtsissä 16.2.2011 oli ”Yhdeksän haudan rivi” –niminen, mielenkiintoinen ja erityisesti minulle ajatuksia herättävä kertomus kommenttivastauksineen. Luin kertomuksen vasta äskettäin. Se sai kuitenkin minut pohtimaan erään sukulaismiehen kohtaloa, jonka luulin olevan sankarihaudassa Tohmajärven Kirkkoniemessä. Olin tämän vainajan sisaren kyytimiehenä, kun hän halusi käydä veljensä haudalla aikojen kuluttua, kenties hautajaisista saakka.

Sankarihautojen rivistö tuli tutkittua pari kuukautta sitten tarkoin ja useampaankin kertaan, mutta ei siellä hakemaamme hautaa ollut. Kertomuksessa mainitun yhdeksän erillishaudan olemassaolosta ei meillä ollut tietoa, emmekä sitä rivistöä muutoinkaan havainneet. Nyt luulen, että sieltä löytyy, kunhan vain pääsen tarkistamaan.

Kerron tässä tämän sukulaismiehen vaiheista lyhyesti. Päätelkää itse, kuuluuko hänen nimensä sotauhrien joukkoon. Tauluunhan hänen nimensä ei kommenttivastausten mukaan kuulu. Sen ymmärrän sujuvasti ihan hautarauhan ja käytännön syistä, että myöhemmin kuolleet haudataan eri paikkaan kuin alkuperäiseen sankarihautaan.

Itse pidän eri asiana sitä, jos kuolee sodassa saamiinsa vammoihin ja kuolee niiden vuoksi ja niistä välillä toipumatta, vaikkapa hieman sodan jälkeen. Verrattuna siihen, että on saanut vammoja sodassa, mutta toipuu kuitenkin elämään vaikkapa kipuineen ja puutteineen ja kuolee sitten joskus varsinkin muusta syystä.

Sukulaiseni tarina on lyhyesti seuraava. Nuorena sotaan ja rintamalle. Sodan loppuvaiheessa vakava sairastuminen eturintamalla ja henki kokonaan pois vuoden 1946 alkupuolella. Väliaika yhtenäisesti eri sairaaloissa, kunnes päästettiin vanhempiensa evakkokotiin kuolemaan muutamaksi viimeiseksi viikoksi. Vainajan tahdosta hänet haudattiin Tohmajärven Kirkkoniemeen äitinsä syntymäkodin ja mummolansa lähelle. Oma syntymäkotiseutunsa ja isän puolen mummolansa tienoo Pälkjärvellä ei ollut enää käytettävissä. Tämä alle 23-vuotiaan ruumis tuotiin vanhempiensa evakkopaikasta noin 200 km:n junakyydillä Tohmajärvelle. Siitä sitten viimeiselle taipaleelle hevospelillä kohti Kirkkoniemeä. Nuorukaisen ikä riitti juuri samaan jatkosotaan, jonka alkamisen vuosipäivää on viime aikoina monin tavoin ja kiitettävästi muistettu.

Toivon, että näillekin yhdeksälle hengelle hankitaan oma pikku kunniataulunsa, ketä he sitten ovatkaan. Ovat he sen varmasti ansainneet ja haudatutkin Tohmajärvelle. Eihän se saisi olla rasitteena, että henki on niin sitkeässä, että kuolee vasta rauhan julistamisen jälkeen. Viitanneeko 9-symboliikkakin ironisesti henkien määrään.

Syvä kunnioitukseni sodassa uhrinsa kantaneille ja heidän muistoaan vaaliville. Kiitos veteraaneille. Kiitos nimitauluhankkeesta siihen osallistuneille. Kiitos vapaasta Suomesta.

Sakari H

Tohmajärven asemalla 1946.

Post navigation

8 comments for “Yhdeksän henkeä

  1. Kiitos Sakari H kirjoituksestasi, jossa viittasit myös ”Yhdeksän haudan rivi” – kirjoituksiin. Liikutuin aivan kyyneliin. Et voi aavistaakaan, miten suuren hämmästyksen ja ilon koin, kun esitit, että myös näiden yhdeksän sankarivainajan nimet lisättäisiin kunniatauluun. Siitä kunnioittava kiitokseni Sinulle. Tämä esityksesi on minulle arvokas, säilytän sen sydämessäni.
    Nyt kun aihe on uudelleen esillä, toivoisin, että asiaa tutkineet henkilöt voisivat ehkä nyt kommentoida aihetta ja antaa selvityksen puutteellisiin nimilistoihin, sillä mielestäni se Värtsissä ollut mielipiteiden vaihto-kirjoittelu jäi jotenkin keskeneräiseksi, vaille vastausta.
    Olen myös yrittänyt etsiä netistä Kirkkoniemen hautausmaiden historiaa ja selvitystä siihen, miksi nuo yhdeksän hautaa ovat sijoitetut eri paikkaan, vaikka kellotapulin vieressäkin olisi ollut tilaa. Tietoa en ole löytänyt ja yhteydenotto seurakuntaankin on toistaiseksi jäänyt.
    Ensi viikolla toivon pääseväni käymään Kirkkoniemessä ja silloin kirjaan isäni vieruskaverien nimet ym tiedot.
    Nyt on pakko lopettaa, lähteä junalle ja mökille (Rääkkylään)pihan pensasmarjoja keräämään, joten en ole netin lähettyvillä,
    mutta käyn kylän kirjastossa lukemassa Värtsiä ja sähköpostiani aina silloin tällöin, kun vain ehdin.
    Pensaissa ”olemista” sitten riittääkin, siinä vierähtää muutama viikko.
    (Aamun ensimmäisestä junasta jo myöhästyin, nyt on pakko kiertää Joensuun kautta.)
    Kiitoksia Värtsin kirjoittelijoille mielenkiintoisista ja monipuolisista kirjoituksista.
    Oikein hyvää loppukesää kaikille!
    toivottaa Sinikka

  2. Eihän tuosta vanhasta yleiskuvasta liiemmälti erota yksityiskohtia, mutta keskellä, hieman muista erillään näyttää olevan vainajan äiti.

    Kuvasta voisi päätellä, että arkku on jo nostettu viereisestä tavaravaunusta hevoskärryille ja laitettu peitto suojaksi.

    Mielenkiintoista ja kuvaavaa, ajalle jopa ominaista ovat halvat, yksinkertaiset pikkukäytännöt, kuten ruumista kuljettaneen junavaunun merkitseminen ulkonurkkiin asetetuin havunoksin. Havunippu näkyy selvästi vaunun yläkulmassa törröttäen. Samanlainen merkki on tietysti vaunun toisellakin sivulla ja kenties vaunun toisessakin päässä.

    Sinikalle ja muillekin omista tuntemuksistani sen verran, että olen aika odottavalla kannalla tämän kunniataulukysymyksen kanssa, sillä mielestäni asiaan ei ole ainakaan vastattu tyydyttävästi loppuun saakka.

  3. Tohmajärven Pro Patria tauluhankkeeseen osallistujana, valoitan hieman taustoja tämän hankkeen syntymiseen ja toteuttamiseen. Idea tästä tauluhankkeesta sai alkunsa, kun vanhalta kyläkoululta löytyi koululla ollut sankarivainajien muistotaulu, joka lahjoitettiin Tohmajärven kunnalle. Taulu sijaitsee nykyään Tohmajärven koulukeskuksessa Maiju Lassila -salissa. Tästä yksi henkilö totesi, että olisi hienoa jos kaikki entisen Tohmajärven ja Värtsilän kuntien sankarivainajat olisivat yhdessä taulussa. Reserviläisjärjestöt keskustelivat asiasta keskenään ja päätettiin kokeilla onnistuuko tuollainen hanke, tiedettiin kyllä vaikeudet jotka meitä tulevat kohtaamaan, ei niinkään raha, vaan juuri se, puuttuuko jonkun nimi kyseisestä taulusta. Allekirjoittanut otti tehtäväkseen koota nuo nimet, yhteensä tällä hetkellä 454, jotka sitten tauluun hakattiin. Työ perustui sota-arkiston tietoihin, jossa tärkein työkalu oli sotasurmat sivusto osoitteessa http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

    Hanketta varten koottiin toimikunta, jonka kanssa sitten nimet hyväksyttiin, mukana oli kunnan, reserviläisjärjestöjen, veteraanijärjestäjen, rajavartioston ja puolustusvoimien edustajat. Tässä toimikunnassa rajattiin aikajanaksi 30.11.1939 – 27.4.1945, ihan käytännön syistä, tiedettiin kyllä että haavottuneita ja sairaita kuoli vielä sotien jälkeenkin. Mutta johonkin raja oli vedettävä, niinkuin kokouksessa todettiin, että muuten saamme odottaa viimeisen sotainvalidin poismenoa.

    Toinen rajaus joka tehtiin oli kotipaikka, vainajan kotipaikka piti olla Tohmajärven tai Värtsilän kunta, tästä tuli kuitenkin heti ongelmia, koska sankarihaudoissa oli Tohmajärvellä tai Värstilässä syntyneitä, jotka olivat muuttaneet muualle, mutta kuitenkin haudattu tänne. Samoin talvisodassa Tohmajärvelle haudattiin paljon rajakuntien sankarivainajia, joita ei voitu haudata omaan kotikuntaansa, veteraanijärjestöiltä tuli sitten ehdotus, että jos vainaja on haudattu tänne, nimi kuuluu Pro Patria tauluun ja näin tehtiin.

    Kenttätöissä kierrettiin kaikki sankarihaudat, koottiin nimet ylös, poisluettuna Värtsilän sankarihauta, jonne sattuneesta syystä emme päässeet, mutta kaikki kirkon seinään hakatut nimet otettiin ylös ja verrattiin sotasurmat sivustolle.

    Kaikesta tästä työmäärästä huolimatta, kaikkia nimiä ei valitettavasti taulussa ole. Muistan elävästi unen jonka näin paljastusjuhlaa edeltävänä yönä, jossa taulun ääreen tuli vanhempi nainen, todeten ettei sitä minun veljen nimeä täällä ole.

    Olemme saaneet omaisiltä tietoa, että sieltä puuttuu nimiä ja niitä on tarkoitus lisätä myöhemmin, kun tiedot on saatu tarkistettua. Tarvittaessa käytämme sota-arkistoa tietojen tarkistamiseen. Jos joku tietää jonkun nimen puuttuvan ja haluaa että asia korjataan, voi ottaa yhteyttä minuun, vien asiaa eteenpäin.

    Sen voin sanoa, ettei ketään ole tahallaan jätetty pois, mottomme oli että mieluummin kymmenen nimeä liikaa kun yksi puuttuu, mutta valitettavasti virheitä sattuu. Emme eritelleet mitenkään kuolinsyytä, oli se sitten kaatuminen, sairaus tai vaikka teloitus, kaikki ovat sodan uhreja ja paikkansa taulussa ansainneet.

    Kaikki kunnia veteraaneille ja sankarivainajille, heidän ansiostaan saamme elää vapaassa isänmaassa

    Tapani Timoskainen
    puheenjohtaja
    Tohmajärven-Värtsilän reserviläiset ry

  4. Koska hajamielisyys ja alkava dementia näköjään vaivaa, niin laitan toiseen viestiin yhteystietoni.
    tapani.timoskainen@suomi24.fi
    0400 – 347 138
    Tapani Timoskainen
    puheenjohtaja
    Tohmajärven-Värtsilän reserviläiset ry

  5. Kiitos taas Tapanille vastauksesta. Ymmärretään kyllä. Olette noudattanut sääntöjä ja tehneet hienoa, ansiokasta työtä. Vielä kerran siitä kiitos.

    Mutta sitten mutta, iso mutta. Eikö tämän kaiken lisäksi olisi vähintäämkin kohteliasta ja kunnioittavaa laittaa lisätaulu, jossa on niiden sankarihautalaattojen alle Tohmajärven Kirkkoniemen kirkon maalle haudattujen sodan uhrien nimet, jotka kuolivat sodan vuoksi sota-ajan päätyttyä ja ovat haudattuna Kirkkoniemeen, olkoonpa heidän virallinen kotikuntansa mikä tahansa.

    Jos itse voisin käyttää seurakunnan ääntä, asettaisin tämän seikan kynnyskysymykseksi tilojen käytölle. Kaikille kolkuttaville kun tulisi avata, sanotaan Sanassa. Silti korostan, ettei tämä toive mitenkään kyseenalaista jo tekemäänne arvokasta ja ansiokasta työtänne. Paljon parempi näin, kuin ei ollenkaan.

  6. Luottamustehtäväni vuoksi Pro Patria – hanketta erittäin läheltä seuranneena ja muutamien sähkökirjeenvaihtojen innoittamana minäkin kallistuisin varovasti sille kannalle, että nimilistaan voisi nähtävästi aivan hyvin lisätä sekä mainitut yhdeksän haudan nimet että muutamat dokumenttien puutteessa ”hylätyt” Värtsilän(ja Tohmajärven)sankarivainajat. Kunnioitan toimikunnan tekemää työtä, enkä sinänsä halua sitä miltään osin kyseenalaistaa. Kuitenkaan mainittujen nimien lisäämisellä ei mielestäni tehdä vääryyttä kenellekään ; jollakin perusteellahan ne on aikanaan hyväksytty.
    Tällainen asia on ymmärrettävästi ihmisten mielissä vahvasti tunnetasolla, joten miksi emme voisi hoitaa sen tyylikkäästi päätökseen?

  7. Yhdeksän haudan rivi on nyt puolestani tarkastettu.
    Hyvällä paikalla se mielestäni on, näköyhteyskin kirkon pääovelta.

    Ei ollut siinä rivissä kaipaamaani sukulaismiehen hautaa. Täytyy laajentaa etsintöjä, kunhan tekokiireiltään ehtii. Ei sitä uskalla pimeällä hautausmaita tutkia.

    En päässyt kirkkoonkaan uusia sankaritauluja katselemaan. Täytyy sekin tehdä toisella kertaa, kun eivät ovet ole säpissä.

    Kiitos Jussille mieltä lämmittävästä näkemyksestäsi. Asioilla on tapana hoitua ajan myötä hyvään kuntoon. Niin varmaan tässäkin kysymyksessä.

    Uskallan toivoa parasta eli nimilistojen täydentämistä erityisesti nyt, kun olen päässyt toteamaan jäävittömyyteni.

  8. Talvisodassa kuolleen äitini ensimmäisen miehen hautakivessä
    on Tohmajärven sankarihautausmaalla virheellisesti äitini
    syntymäaika. Voikohan asiaa enää mitenkään korjata? Kenelle
    sankarihautojen kivet kuuluvat?

    Asialla ei niin hirveän suurta merkitystä ole, mutta sukututkijat
    sen väärän syntymäajan saavat helposti tietoihinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *