Talkootanssit

Entisajan heinätystä.

Oli kesä 1949, oli heinätystalkoot ja haitari soi. Naapuriapu ja talkootyö olivat tuolloin vielä kunniassaan. Yhteiset talkoot olivat sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyi myös ilonpitoa, mutta joskus myös elämän tummempiakin säveliä. Tieto pidettävistä talkoista levisi nopeasti ”suusta suuhun”. Niin näistäkin naapurin leskiemännän järjestämistä heinätystalkoista tiedettiin jo etukäteen sekin, että siellä pannaan lopuksi jalalla koreasti haitarimusiikin tahdissa.

Nopeita niittäjiä

Talkooiltana vaelsi eri ikäistä väkeä leskiemännän tiluksille. Kaikilla oli omat työvälineet olallaan, miehillä hangot ja viikatteet ja naisilla haravat. Paikalle kerääntyi ikäänkuin katsomoon myös vanhoja, jo parhaan työkuntonsa menettäneitä ikäihmisiä sekä tietenkin lauma meitä pikkupoikia. Tuolle ajalle oli ominaista, että talkoissa syntyi pientä kilpailua, kuka onkaan illan nopein niittäjä ja paras haravoija. Seivästäjät olivat tietenkin luku erikseen. Kylän parhaasta lypsäjästä ei tällä kertaa ollut kysymys.

Koska varsinainen talkooväki oli enimmäkseen nuoria ihmisiä, oli luonnollista, että katsekontakteja luotiin työn edetessä puolin ja toisin. Tytöt vilkuilivat miesten hikisinä kiiltäviä hartioita, eivätkä kirkkaat katseet jääneet heinämiehiltä suinkaan huomaamatta! Siinä tapahtui pikkuhiljaa jo parijakaumaa illan tanssiinkutsua odotellessa.

Valssin pyörteissä

Heinätystyön edetessä viikatteen liippauskalskeeseen alkoi sekoittua myös talon portaalla istuvan haitaristin soittopelin viritysääniä. Se lupasi hyvää nuorille tanssinhaluisille. Illan mittaan heinätyöt tulivat valmiiksi ja emännän tarjoomuksien jälkeen pääsi haitaristi vetämään rooliaan. Kun metsäkukkien ensimmäiset tahdit rämähtivät soimaan, löysivät parit salamana tiensä tuvan lattialle. Tanssit jatkuivat yömyöhään. Taisi muodostua jokin parisuhdekin, joka sitten ajallaan johti papin aameneen.

Uusin odotuksin

Seuraavana kesänä ihmisillä oli hyvin muistissa edelliskesän onnistuneet talkoot illatsuineen. Niinpä leskiemännän talkoisiin kokoontui nyt entistä suurempi joukko niittomiehiä ja haravatyttöjä. Niittomiesten joukossa oli edelleen merkille pantavaa rajavartiolaitoksen vahva edustus. Katsomoonkin oli kerääntynyt entistä enemmän ihmisiä seuraamaan nuorten työntekoa ja ilakointia. Heinätystyö tuli taas valmiiksi kilpailuluonteisesti ja varhemmin kuin edellisenä kesänä. Haitaristi oli tullut myös hyvissä ajoin paikalle BMW-merkkisellä moottoripyörällään. Hän viritteli tutunomaisesti haitariaan tuvan portailla.

Vaiennut soitto

Ruokatarjoilun jälkeen talkooväki siirtyi tupaan, jonka avonaisista ikkunoista valssin sävelet jo kantautuivat. Tanssi ja ilonpito oli ylimmillään, kun paikalle tuli hätääntynyt mies, jolla oli huonoja uutisia. Hän kertoi, että rannalla makaa kuollut mies. Asiaa ryhdyttiin tietenkin heti selvittämään. Vanha pappa, joka oli ollut seuraamassa talkooväen työskentelyä, oli lähtenyt tanssin alettua kohti kotiaan. Venettä vesille työntäessään hän oli tuupertunut kuolleena maahan. Tilanne oli hyvin häkellyttävä…

Kun liikun Kaustajärven hautausmaalla, pysähdyn joskus tietyn hautakiven kohdalla. Näen hautakivessä päivämäärän 18.7.1950. Silloin muistan nuo naapurin leskiemännän heinätystalkoot ja kuinka haitari vaikeni sinä iltana.

Johannes

2 comments for “Talkootanssit

  1. Ehdin jo alkutekstien perusteella odotella romanttisempaa loppua. Mutta tällä kertaa kävikin ikävästi.

    Ellei se olisi täysin mautonta ja sopimatonta, voisin kertoa tähän paikkaan Raumalaisen surunvalittelun leskelle miehensä kuoltua: Kummottis paatt silt jäi? Mutta jääköön tuo sanomatta tällä kertaa.

  2. Hyvä tarinankertoja osaa yllättää. Niin tässäkin tapauksessa, eikä tarinalle tullut Sakarin ounastelemaa loppua.

    Tarina vei mukanaan, oli helppo eläytyä sen tapahtumiin ja tunnelmiin. Kiitos Johannes!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *