Tämän yksilön hävittämistoimiin on jo ryhdytty. Kuva EJ
Värtsilässäkin kasvaa jättiputkea, jonka hävittämiseksi käydään valtakunnallisia kampanjoita. Kyseessä on nopeasti leviävä tulokaslaji, jota pidetään uhkana Suomen luonnolle.
Jättiputken erittämä neste voi auringon uv-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita. Isompien kasvustojen hävittäminen vaatii ammattitaitoa ja kunnollisia välineitä sekä suojavarusteita.
Putkea on poistettu kitkemällä, peittämällä, polttamalla, höyryttämällä ja eri vahvuisilla torjunta-aineilla. Varsinkin suuret esiintymät ovat vaikeita hävittää. Kasvupaikoilla on maassa runsas siemenpankki, ja jättiputki voi levitä myös juurista versomalla.
Runsaita esiintymiä löytyy esimerkiksi rajan takaa Sortavalan eteläpuolella Käkisalmeen menevän tien varrella.
Hyvin tehokas tapa hävittää tätä isoa rikkaruohoa on lyödä se teräväkärkisellä lapiolla juurenniskasta poikki. Lyönnin tulee sattua noin 5-10 cm syvyyteen. Silloin ei se kasva uudelleen.
Katkaistut jättiputket kannattaa jättää paikalleen kuivamaan. Parin viikon päästä uusi kierros niin monta kertaa kuin on kasvavia kasveja.
Nyt on kohta jättiputkessa itämiskykyisiä siemeniä. Pitäisi tuhota ennen niiden valmistumista.
Vanhoja siemeniä itää vielä muutaman vuoden ajan samoilla kasvupaikoilla. Kanta vähenee kyllä selvästi ja 3-5 vuodessa loppuu kokonaan.
Ei tarvii käyttää myrkkyjä. Lapionkäyttäjän pitää vaan pukeutua hyvin. Lehden kosketus on kivulias monta päivää.
Olimme noin kymmenen vuotta sitten eräällä kuoromarkalla pohjois Norjassa Tromsön kaupungissa. Siellä oli jättiputkea huomattavan paljon. Ja komeita ne olivatkin. Asiaa ei pidetty silloin mitenkään pahana. Vaikutti siltä, että sitä pidettiin eräänlaisena matkailuvalttina. Kuva oli monissa logoissa. Myös meille jaetuissa T-paidoissa jättiputken kuva kunniapaikalla. Kun nyt selailin Tromsön web sivuja niin siellä kerrottiin monia kyliä tyhjennetyn kylien käytyä asuinkelvottomiksi.
Alpoaatoksen innoittamana muistelen v.2007 tekemääni reissua
Itä- Karjalaan ja Vienaan. Äänisjärven pohjoispäässä Stalinin
kanavan tuntumassa Karhumäessä ja Povetsassa oli lohduttomia
näkymiä jättiputken valtaamista laaja-alaisista pelloista.
Ilmeisesti tilanne on yhä vain pahempi nyt.
Kävin kuukausi sitten Lahdenpohjassa, oli järkyttävän näköistä heti Sortavalan jälkeen tuo jättiputki, sitä oli pellot ja pientareet täynnä!
Jättiputken siemenien tuhoksi voisi sopia kulottaminen siellä missä se on mahdollista. Kemiallisesti sitä voidaan myöskin torjua ja siinäkin on omat haittansa.
Jättiputki, Jättipalsami ja koristelupiini siinä esimerkkejä siitä kuinka koristekasvi karkaa luontoon ja syrjäyttää muita alkuperäisiä lajeja. Muuten lupiini kuolee itsestään, mutta se vie aikaa pari – kolmekymmentä vuotta. Sille käy niinkuin maitohorsmalle pioneerikasvina se valloittaa sopivat alueet ja sitten ajan kanssa häviää.
Jättiputki alkoi levitä suuren ja mahtavan maan pelloille. Ei ole sattuma, että sitä on myös Stalinin kanavan tuntumassa.
Pienen ja piskuisen Suomen on taas aika ryhtyä linnoitustöihin. Eläkeliiton ja reserviläisten vapaaehtoiselle toiminnalle on tarvetta. Sitä työtä eivät poliitikotkaan leikkaa. Ihan ilmaista leikkuutyötä isänmaalle! Ei kun lapiot käteen ja rukkaset suojaksi!
Ierikka