Viännettäämpä tämä viitoitus asia kuvin ja kartoin. Asia ei ole ollenkaan yksinkertainen, johtuen Kaustajärven kylän laajuudesta ja asutuksen sijoittuen järven molemmin puolin. Myös järven sijainti päätyen aina valtakunnan rajalle hankaloittaa ja rajoittaa liikkumista. Jos rajaa ei olisi, järven ympäri olisi todennäköisesti aikanaan tehty tie, jota kautta kulkeminen olisi helpompaa. Nyt kulkijat päätyvät järven etelä- ja pohjoispuolta kulkien lopulta umpikujiin.
Otin Googlen kartta ohjelman avukseni ja virtuaalisesti kuljin tietä pitkin etelästä sekä pohjoisesta kulkien kohti Kaustajärveä. Googlen kamera-auto kuvannut autolla pääväylät menneinä vuosina.
Tutustu Googlen kartta palveluun josta voi katsella tietä ja maisemia tästä.
Etelästä päin tultaessa Kaustajärvelle.
Saavuttaessa Värtsilästä päin, ajettaessa Ilomantsin tietä, miljoonakallion ohi kohti Saarivaaraa ja Tuupovaaraa saavutaan Kaustajärven kylälle opastavan kyltin kohdalle. (Kaustajärvi tekstin tilalle on vaihdettu nyt Mökkivaara).
Ajaessani vielä eteenpäin saavun risteykseen joka opastaa kääntymään oikealle jos ja kun haluan mennä Kaustajärven kylälle. Tie kääntyy (tieltä nro 500) asfalttitieltä hiekkatielle, jota Googlen kamera-auto ei ole enää kuvannut. Risteyksen tienviitta oikealle: Mökkivaarantie. Sijanti kartalla Kaustajärven eteläpuolella, kartta alla.
Mökkivaarantie päättyy lopulta umpikujaksi lähelle venäjän rajaa.
Pohjoisesta päin kulkijat
Tässä risteys Ilomantsista päin tultaessa josta vasemmalle kääntyy Halkolahdentie, jota kautta kulku mm. Ulriikantielle, (jonne ei pääse Mökkivaarantieltä).
Umpikuja sielläkin!
Kaustajärven ympäri ei voi tehdä tietä, jota ajaen pääsisi Kaustajärven pohjois- ja eteläpuolille, koska Venäjän raja tulee vastaan! Kaustajärvelle suuntaavat ja opasteiden myötä Mökkivaarantielle kääntyvät, esim. Ulriikantietä etsivät eivät pääse perille vaan joutuvat kääntymään takaisin ja etsimään pohjoisemmassa olevan Halkolahdentien josta pääse sitten esim. Ulriikantielle.
Lainaus Erkki Lintusen Ely-keskukselle tekemästä ehdotuksesta:
”Olen ehdottanut, että nuoliviitat poistetaan ja kylän etelä- ja pohjoispuolelle pystytetään ns. paikannimi-kilvet, samalla tavalla kuin on Saarivaaran laidoilla. Eräässä tilaisuudessa asiasta keskusteltaessa pidettiin tärkeänä, että paikannimi-kilpi pitäisi saada myös Kaustajärventielle Kenraalinkylästä tulevia varten ennen Väinö Linnan sotareissusta kertovaa opastaulua ja hautausmaata”.
Lue koko juttu Värtsistä: Kaustajärven tienviitat, 22.6.2012
24.11.2013 lisättyjä uusia kuvia aiheesta.
Toivottavasti tämä asia sekiytyi edes vähän epätietoisille ja vaikka niillekkin, jotka asiasta viisveisaavat. =)
Hyvä selonteko.
Vanhassa viitoituksessa oli noin 50 ./. oikein, uudessa viitoituksessa on pyritty täydellisyyteen saavuttaen 0 ./. oikein.
Eira on tehnyt laadukasta työtä asian hyväksi.
Jos jollekin on ollut vielä epäselvää missä
Kaustajärvi sijaitsee niin tästähän sen näkee.
Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se
että koko kyläyhteisön yhteinen mielipide ko
asiaan tulisi selvittää viimeistään nyt, ennen
kuin kulmakuntamme saa enemmän valtakunnallista
julkisuutta.
Asia ei välttämättä selvinne käyttämällä tätä
Värtsin palstatilaa, vaan siten että hankeen
alullepanija vie sen tyylikkäästi loppuun, kuten
useissa kommenteissa on jo toivottu.
Perusteet kylttien ajantasalle saamiselle voisivat
olla monipuolisemmat kuin vain satunnaisten kävijöiden
huomioiminen, muitakin syitä varmaan löytyy jos
kyläyhteisö – vakituiset ja kesäasukkaat – niin haluavat.
Vielä kerran mainitsen, että hoitaisimme asiaa kylän
asukkaiden kesken samoin kuin olemme hoitaneet tieosakkaiden
kesken Halkolahden ja Ulriikantien tieosuuskunnankin
asioita jo kymmeniä vuosia järven tällä puolella.
Ja hyvällä mallilla näyttää järven toisenkin puolen
tieasiat olevan.
Olen odottanut Johanneksen esille tulemista kuukausikaupalla. Hyvä että lopultakin. On totta, että kyläyhteisön yhteinen mielipide olisi pitänyt selvittää jo aikaisemmin. Senverran asiasta kuitenkin pyynnöstäni keskusteltiin keväällä hautausmaan siivoustalkoissa, että tunsin aloitteellani olevan kannatusta.
Nyt on kuitenkin niin, että Pohjois-Savon ELY-keskuksen ylin johtaja, Petri Keränen, on puhelimessa kertonut ottaneensa k.o. asian haltuunsa alaisiltaan. Hän kertoi myös hyväksyneensä toimenpiteet. Piste!
Olisiko kyläläisten pitänyt pysäyttää minut ajoissa, silloin kun yli vuosi sitten tuli esille ELY-keskuksen vastahanka? Ehkä joku toinen olisi hoitanut homman tyylikkäästi! Kukaan ei ilmestynyt edes avuksi.
Hankkeen alullepanijana olen päättänyt hoitaa asian loppuun tyylipisteitä odottamatta. Se menee nyt mediaan ja toivottavasti ihan valtakunnan tasolle ja myös poliittisen vaikuttamisen puolelle. Ja miksi? Ei vain siksi, että kysymys on kotikylästäni. Vaan myös siksi, että tapaus Kaustajärvi on merkittävä esimerkki siitä millainen valuvika on valtionhallinnon ja kunnallisen vaikuttamismahdollisuuden välillä. Nythän kunnanhallituksen lausunnolla ei ollut mitään merkitystä ELY-keskuksen päätöstenteossa. Puhumattakaan ihan järjissään olevan kyläläisen mielipiteestä!
Kyllä Kaustajärven maine kestää moisen julkisuuden. Tapaus Kaustajärvi saattaisi olla jopa käyttökelpoinen aines, kun e.m. valuvikaa ryhdytään korjaamaan.
Kuten jo aiemmin olen kertonut, eduskunnan liikennevaliokunnan varapuheenjohtaja tulee maanantaina 25.11.2013 klo 9.30 tutustumaan Kaustajärven tieviitoituskiistaan. Jos jollakin on hyviä esityksiä ongelman tyylikkääseen hoitamiseen, niin paikalle niitä kertomaan. Tämä on demokratiaa, ei Sini Saarelaa, vaikka sellainenkin toimintamalli on ärsyyntyneessä mielessäni kiehunut.
Siis, eikun kansankokous vain koolle maanantaina Mökkivaara-nuolikylttien äärelle! Tämä on kutsu!!!
Mielestäni on tärkeää, että myös vapaa-ajan kaustajärveläiset osallistuvat. Meitä vakituisiahan on vähemmän noin 60 kiinteistön omistajan ja käyttäjän joukossa. Joukkovoimalla olisi meille reppanoillekin apua.
Lopuksi, olen monessa yhteydessä tuonut esille muitakin perusteita viitoituksen saattamiseksi ajantasalle kuin ”satunnaisten kävijöiden huomioiminen”. Kysymys on perimmiltään Kaustajärven kauniin ja perinteistään rikkaan kylän identiteetistä, mikä on syy siihen, että olen kiintynyt tähän kylään, ihan kappelin rakentamista myöten, savusaunasta nyt puhumattakaan.
No, eipä olisi kannattanut tulla
kaapista nytkään. Jos tieasioissa
tai maksuissa on kohdallani epäselvyyksiä niin
niin palataan niihin yksityisellä
foorumilla.
Kaustajärven tieasiat eivät ole nyt minun oaltani millään yksityisellä foorumilla, vaan julkisen tien päällä maanantaina. Mistään maksuista ei ole kysymys.
Pankaa ”jäitä hattuun” tässä tienvitta asiassa. Kohta tämä karkaa henkilökohtaiseksi solvaamiseksi.
Kalevi, otan neuvostasi vaarin. Muista minua kädet ristissä! Olen hyvin väsynyt.
Näistä pakollisista tie muutoksista tulee vajaan vuoden kuluttua
70 vuotta,olis varmaan jo aika palata nykyaikaan.
On siirytty kitkotin ajasta nopeimpiin kulkuvälineisiin,matkaajallekin
olis hyvä kun näkisi minkä kylän kohdalla mennään.
Tietenkin asioista on nyt päättämässä nuorempi sukupolvi ja jos
siellä kaveri tyyppiä”en tiijä asiasta mitään mutta se on silleen
kun minä sanon”,ei se asia etene sitten eteenpäin.
Menkää kaikki, jotka suinkin pääsette maanantaina Ierikan mainitsemaan kuulemistilaisuuteen. Vahinko on jo tapahtunut eikä kenenkään syyllistäminen tilannetta paranna. Kaustajärvi on kommenttienkin perusteella rakas paikka sekä vakiasukkaille, että kesäkaustalaisille. Asia on yhteinen!
Läksin joutessani Ellinooran kanssa autoajelulle. Panin matkamittarin nollille Ullukan alapihalla. Ajettuani Ulriikantietä kilometrin verran saavuin Turhuuventorille, joka on Halkolahdentien ja Ulriikantien risteyksessä. Jatkoin Halkolahdentietä kohti Via Kareliaa, joka keskellä Kaustajärveä on muuttanut nimensä Ilomantsintiestä Hoilolantieksi. Ullukasta oli kertynyt mittariin 4 km.
Panin taas mittarin nollille ja käännyin kohti Värtilän keskustaa. Tulin siihen paikkaan, jossa ennen oli Värtsilän suunnasta saavuttaessa nuoliviitta Kaustajärvi oikealle. Nyt siinä lukee Mökkivaara.
Käänsin auton ja palasin takaisinpäin. Nuoliviitan kohdalla painoin mittarin nollille ja läksin Kaustajärven suuntaan allani Via Karelialla kulkeva Ilomantsintie. 450 metriä ajettuani eteen ilmestyi taas nuoliviitta, jossa lukee Mökkivaara. Ennen sillä paikalla luki Kaustajärvi. Katsoin nuoliviitan osoittamaan suuntaan ja huomasin, että siitä alkaa vasemmalle Mökkivaarantie.
Jatkoin matkaa Ilomantsintietä. Ohitin tien oikealla laidalla olevan Mökkivaara-nuoliviitan, joka ohjasi taakseni jääneelle Mökkivaaratielle.
Jatkoin matkaa. Eteeni ilmestyi vasemmalle poikkeava Kaustajärventie, joka oli alkanut Öllölästä ja ohittanut Kenraalinkylän, Väinö Linnan sotareissusta kertovan info-taulun, Kaustajärven hautausmaan ja entisen rajavartioston. Matkaa tähän risteykseen oli 900 metriä.
Risteyksessä oli myös Kenraalinkylän nuoliviitta, ja siinä vaihtoi Via Karelialla kulkeva tie nimensä: Ilomantsintiestä tuli Hoilolantie.
Ajoin edelleen. Ellinoora oli tympeentyneenä käynyt perärontissa maaten. 850 metriä ajettuani saavuin Halkolahdentien alkuun, mistä käyn lauantaisin ja sunnuntaisin Karjalaisen. Matkalla oli jäänyt oikealle nimeä vailla oleva mökkitie, joka vie muistaakseni viiteen loma-asuntoon.
Jatkettuani matkaa Hoilolantiellä huomasin vasemmalta loma-asunnon, sitten oikealla toisen, ja lopulta tulin Sorsan talon viereen. Mittariin oli lähtöpaikasta kertynyt 2,4 km. Tien toisella puolella on kaksi loma-asuntoa. Ja sitten seurasi Kahelinin talo 300 metrin päässä ja sen jälkeen kuljetusliikkeen varikko 100 metrin päässä. Siitä poikkeaa oikealle Honkalammintie.
Joensuun kaupunki loisti valoaan (?) kilometrin päässä Kahelinilta.
Tulin siis kaupunkiin. Muistin kiitollisena Myllyniemen Mikkoa, joka ahkeroi, että saimme kylällemme oman postinumeron 82770. Sen jälkeen autovakuutusmaksut alenivat, ja alkoi tuntua muutenkin mukavalta: Olimme ihan virallisesti kaustajärveläisiä.
Mutta minä jatkoin matkaa Hoilolantietä Saarivaaraan. Totesin olevani oikealla tiellä, kun näin Saarivaaran kyläkyltin.
Saavuin tienristeykseen, jossa on tienviitta: Kukonkaulantie. Muistin, että se on kartalle merkitty samalla tavalla kuin Mökkivaarantiekin. Ihmettelin, miksei ollut nuoliviittaa, sellaista kuin Mökkivaara! ELY-keskuksen ohjeistuksia ei ollut noudatettu.
Kurvasin Kukonkaulantielle. Ajettuani kilometrin verran huomasin taulun, jossa lukee: ”Ei talvikunnossapitoa”. Vieressä oli myös rajavyöhykkeen alkamisen taulu.
Kun olin kurvaillut 2,2 km Kukonkaulantietä, eteeni töksähti – Halkolahdentie, siis sen tien toinen pää, joka lähtee Via Karelian Hoilolantieltä.
Jatkoin matkaa Halkolahdentietä pitkin ja huomasin parin sadan metrin päässä, että siitä poikkeaa vasemmalle tie, joka vie rajamiesten taukotuvalle. Siitä oli Ulriikantien ja Halkolahdentien risteykseen, Turhuuventorille matkaa 2 km. Tuon tienpätkän kahden puolen on muutamia loma-asuntoja, jotka tosin eivät näy tielle.
Kun ajelin Ulriikantietä kotiin päin, kertasin mielessäni, että matkan varrelta oikealle poikkeavan yksityistien päässä on neljä loma-asuntoa.
Ullukan alapihalla katsoin mittaria. Siihen oli juuri kääntynyt 10 km:n lukema. Istahdin hetken autossa ja ajettelin paria minulle läheistä nimeä: Ulla ja Ulriikka.
Kun 20 vuotta sitten kiertelin Ullan kanssa ympäri Kaustajärven kylää etsimässä eläkekodin paikkaa kunnanjohtajan antamat karttamonisteet kädessä, saavuimme viimeiseen kohteeseen. Se oli Halkolahdentien oikeanpuoleisen haaran varrella. Pysähdyimme tiellä mäen päälle. Siitä avautui näköala Kaustajärvelle. Lausahdimme melkein yhtaikaan: ”Tässä se on, jos kunta myy tontin!”
Kunta myi, ja minä annoin lohkomistoimituksessa sille nimen Ullukka.
Myöhemmin tuli Ullukkaan löytämisen ongelmia. Halkolahdentie oli kaksihaarainen. Jos vieraamme meni vasemmalle, hän joutui rajavyöhykkeelle eikä siinä kohtaa tietä voinut autolla kääntyä takaisin. Edessä oli sakkouhka. Yksityistien kokouksessa päätettiin, että oikealle suuntautuvalle haaralle piti antaa uusi nimi. Mutta mikä? Tellervo muistaakseni tiesi Ulriikka Kassisesta, joka oli jonkinlainen kansanparantaja. Hän oli kertoman mukaan surrut, ettei häntä kukaan kuoleman jälkeen muista. Siitä sai tien vasen haara nimen. Ulriikantie on muistuttamassa Ulriikka Kassisesta.
Kun sitten myöhemmin tutkin Ulriikan sukujuuria, huomasin, että hän oli ollut erään Käihkön kolmas vaimo ja hänen tyttärensä Alviina oli mummoni serkku. Muutenkin olen löytänyt menneisyydestä tietoja, että täällä on asunut sukuani.
Ennen noita tietoja olin pyytänyt Arvo Kahelinia tuomaan 10 autokuormallista kaatopaikalle aiottua maata, joka oli kuorittu pappilan pihasta, sieltä pois muuttoni jälkeen. Pappilan tontin oli isäni hyvin vastentahtoisesti myynyt tilan parhaimman pellon reunasta, kun Uski oli sinnikkäästi sitä pyytänyt.
Niin että suvun seutuvilla asutaan ja isänmaata rantaan tallataan.
Aikoinaan Kenraalinkylästä päin Kaustajärvi tuntui kovin eksoottiselta. Ei yksistään rajantakia! Toivoisi, että nimi säilyisi edelleen!
Jutun loppuun on lisätty uusia kuvia paikanpäältä tänään otettuna.
Lähdin kuvaamaan maisemia Kaustajärvelle, mm. uutta Mökkivaara kylttiä ja löysin samalla pari uuttakin kylttiä, jotka eivät ole ns. ”virallisia”. Mutta Kaustajärvi mainitaan näissä opasteissa.
Sielä on käynyt varsinainen ÄLY-mies laittamassa uusia opaste-tauluja.
Se vain joillakin on tuo ympyrä niin pieni,että joistakin asioista tulee pakkomielle.NYT tämä tiekyltti asia menee jo niin sanotusti ÖVERIKSI,kun pitää omia kylttejä jo ruveta väsäämään.
Oma kyltti, paras kyltti!
Korviini on kantautunut epäilyjä, että olisin asentanut nuo Eiran kuvaamat taulut Via Karelian varrelle. EN OLE ENKÄ OLE VIELÄ KÄYNYT NIITÄ KATSOMASSAKAAN, KOSKA AIKA ON MENNYT KANSANEDUSTAJALLE HUOMISEKSI TULOSTETTUJEN DOKUMENTTIEN KERÄÄMISEEN. NIITÄ ON AIKA ISO KASA YLI VUODEN MITTAISESTA PUUHASTA.
Olen toiminut avoimesti omalla nimelläni, ja jos olen Värtsissä käyttänyt nimimerkkiä, niin sekin on selvinnyt kommenttieni yläriviltä. Viime aikoina olen monien muiden tavoin rekisterissä olevan virallisen nimen sijasta käyttänyt nimimerkkiä ”Ierikka”. Sen takana seisoo kansalainen ja kaustajärveläinen Erkki Johannes Toivonpoika Lintunen. Rekisteriviranomainen, jolta olemassaoloni voi tarkistaa, on Tohmajärven ev. lut. seurakunta, puh.0400-967601.
Minä kyllä tunnen sympatiaa Erkkiä kohtaan tässä asiassa.
Toivon, että jaksat vielä.
Mitähän tuumaavat näistä kotitekoisista kylteistä kansanedustaja Osmo Kokko ja Elyn virkamiehet.. tukehtuvat nauruun
Huomasimme ”lisäopasteet” tänään iltapäivällä,
puoli kahden maissa. Emme edes hämmästelleet
niitä koska luulimme että ne ovat vain väliaikaisia
ja asennettu helpottamaan huomista keskustelua.
Kaustajärvi pohjoinen opastuskyltin asentaja on aliarvionet
Hiekkaniemen kesäasukkaat,samoin Halkolammilta-Joensuun rajalle
olevat vakinaiset ja kesäasukkaat.
Saakos niitä kaiken näköisiä omia räpellyksiä edes laittaa tien varteen?
Kokoaikapatsolalainenkin haluaa vähän osallistua
Toivomus
Aletaan jo pikku hiljaa oottelemaan adventtia ja joulua hiljennytään esim. metsässä, jos kellä on mahdollisuus sinne mennä
Sieltä ”kokoaikapatsolalaisen” mäen alta soitteli vähän yli 9 kansanedustaja, eduskunnan liikennevaliokunnan varapuheenjohtaja Osmo Kokko. Vastasin puhelimeen Mökkivaarantien alussa ja kerroin, että meitä on jo täällä muutama odottamassa.
Vähän ennen sovittua aikaa eli noin 9.27 kansanedustaja kurvasi tien vierelle ja astui autostaan tervehtimään. Porukkaa tuli paikalle lisää, niin että meitä oli kymmenkunta.
Liikennevaliokunnan varapuheenjohtaja sai käteensä nipun dokumentteja, joita oli kertynyt huhtikuusta 2012 marraskuuhun 2013. Hän kyseli ja kuunteli ja lupasi ottaa yhteyden Pohjois-Savon ELY-keskukseen.
Niin että ”aletaan jo pikku hiljaa oottelemaan” supisuomalaista joulua, siis joulupukkia myös täällä Kaustajärven ”yhdyskylän” rannoilla, joilta on mahdollisuus metsäänkin mennä.
Kiitos Erkki hyvästä tiedottamisesta ja kiitos Osmo Kokko asiaan paneutumisesta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Voittakoon oikeus ja kohtuus!
Eipä kestä! Jos vielä joku haluaa osallistua asian jatkokäsittelyyn, niin ilmoitan viime käden tietona, että Karjalaisen toimittaja tulee huomenna tiistaina klo 9.30 Mökkivaarantien alkupäähän. Avoimuuden nimissä! tervetuloa!!!
Karjalaisessa pieni juttu katso. Kiitos Erkki koeta jaksaa!!
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/39464-kaustajarven-tieopasteista-kiivas-keskustelu
Olenko uudesti syntynyt? Vai pitäisikö pelkästään pyyhkäistä pois kartalta?
”Hallinto” ei ole vielä ilmoittanut entisen Kaustajärvi-syntymäkotikyläni uutta, päivitettyä nimeä. Enkä osaa sitä itsekään mennä muuttelemaan, sillä tiettömän ja mökittömän Mökkivaaran Mökkivaara-kylttikin viittaa eri suuntaan, hyvä ettei kintaalla.
Olishan se mukava jos sais ens kevääseen männessä ne Kaustajärven
opastustaulut paikalleen.
Sais vieressä istuva navikaattori ilomottoo nyt suavuttiin
Kaustajärvelle.
Mitä ja kuka onkaan kertonut Elyn Keräselle, joka paperilehti-Karjalaisessa sanoo kuulleensa asiassa asukkaita yli vuoden ajan???!!!
Tässä Teille lyhyet jäljet >>>, mikähän ne on jättänyt?
Tämä Keränen tarkoittaa puheluita ja sähköposteja, joista suuri osa lienee minun sinne osoittamia. Sähköpostit – myös sieltä tänne lähetetyt – olen imuroinut paperille ja antanut eduskunnan liikennevaliokunnan varapuheenjohtajalle. Keräsen tapa ilmaista asia on härski tapa hämätä.
Mutta kunnanhallituksen toivomusta tavata kunnan edustajia,Värtsilän Pitäjäyhdistyksen edustajia ja kyläläisiä ei ole toteutettu. En usko, että kunanhallitus olisi tarkoittanut, että täältä olisi pitänyt alamaisesti mennä karvahattu kädessä Kuopioon.
Karjalaisen laatima raportti osoittaa tyylikkäästi, että Kuopiossa viis veisataan Kaustajärvestä. Miksi eivät laittaneet Mökkivaara-nuoliviittojen (4 kpl) tilalle Raja-aukko? Hölmölä ei olisi sopinut, koska täällä ei ole hölmöjen kylää. Tai – jos olisivat johdonmukaisia – olisivat jättäneet pois kokonaan nuoliviitat, niin entiset (mitä on ehdotettu) kuin nämä uudetkin – siis johdonmukaisia, koska Saarivaarassakaan ei ole Kukonkaulantien alkuun keksitty nimeä 4 nuolikyltin laittamiseksi tien alkuun. Vaikka tie onkin samanarvoinen kuin Mökkivaarantie.
Olisi mielenkiintoista kuulla Ely-keskuksen perustelut, kuinka Mökkivaara täyttää liikennehallinnon määrittelemät kylän ehdot(vrt. juttu Karjalaisessa). Mökkivaara, jonne ei ole edes tietä ja jossa ei ketään ole ikinä asunut. Ihmetystä herättää tämä uustulkinta, Kaustajärvi on sentään täyttänyt kylän ehdot yli kuusi vuosikymmentä!
Voiko Ely osoittaa dokumentein, että kyläläisiä on kuultu oikeasti. Eli että kuulemistapa on saavuttanut suurimman osan kyläläisistä ja heillä on ollut mahdollisuus lausua mielipiteensä. Eikös heillä viranomaisina kuitenkin olisi ollut velvollisuus kuulla kyläläisiä näinkin merkittävässä asiassa?
Tulkitseeko Ely, että Lintusen Erkin keskustelu hautausmaasiivouspäivänä muutaman kyläläisen kanssa (oliko asiasta edes etukäteen tiedotettu missään)on virallinen ja asianmukainen kyläläisten kuuleminen?
Yksi tienviitta sinne tai tänne, mutta tämä hallintoalamaisuus ottaa kyllä päähän. Lue Kesämuisto-runon viime säkeistö!
Asiaa tarkemmin ajateltuani, tajusin, että Kaustajärvi ei siis olekaan ollut kylä Ely-keskuksen (ja sen edeltäjien)hallinnollisissa tulkinnoissa ja siksi viitoituskin on ollut mikä on ollut.
Missä me, etelärantalaiset, olemme siis asuneet, mikä on kylää alempitasoinen määre hallintokielessä? Mutta surullisempi on tilanne pohjoisrantalaisten kohdalla, he eivät ole asuneet missään, sorry. Heidän asuinaluettaan ei ole näin ollen mitenkään määritelty.
Mikä on se kriteeri, joka antaa Saarivaaralle kylän statuksen, mutta ei Kaustajärvelle?
Virallista oli se, että Tohmajärven kunnanhallitus esitti Pohjois-Savon ELY-keskukselle Tohmajärven kunnan ja Värtsilän Pitäjäyhdistyksen ja kaustajärveläisten kuulemista, ja se tietenkin tarkoittaa täällä tien päällä tapaamista. Virallisuuden muoto päättyi siihen, ettei tänne ilmestynyt Kuopiosta ketään ja ELY-keskuksen johtaja Petri Keränen ilmoitti, että asia on loppuun käsitelty.
Ennen tuota ilmoitusta käyty debatti on sitten epävirallista, jos kansalaisen asiointi valtion hallinnon edustajien kanssa ei ole ole virallista. Ehkä se on joidenkin mielestä peräti – v i a l l i s t a!?
Aikaisemmat kokemukseni tieviranomaisten kanssa asioimisesta ovat Etelä-Karjalasta. Siellä tämä ei ollut sellaista ketkulointia kuin tiällä on olluna.
Ei ihme, että sukuni muutti 1600-luvulla Kuopion vaiheilta Kiteelle ja siitä edelleen Tohmajärven kautta Värtsilään! Nyt on yks ja toinen asia siirtymässä Pohjois-Karjalasta Kuopioon.
Yhä enemmän ymmärrykseni avartuu tarkastelemaan valtion hallinon ja kunnallisen itsehallinnon valuvikaa. Siksi olen kyläläisiltä lupaa kysymättä saattanut asian eduskunnan liikennevaliokunnan varapuheenjohtajan viralliseen hoitoon. On siis perusteltua toivoa hyvää ja samalla pelätä pahaa. Pienen Kaustajärven kylän kohtalona on olla koepallo, jotta iso hallinnollinen vika paljastuisi.
Mitään JÄRKEVÄÄ syytä ei ole alkuperäisen kunnanhallitukselle lähettämäni esityksen toteuttamiselle. Sitä mieltä ollaan myös kunnassa. Oltaisiin myös maakunnassa, jos sellaisella olisi jokin asema tasavallan asioiden nykyistä ihmisläheisemmässä hoitamisessa.
Ja tilanne vain pahenee suunnitelmissa olevien rakennemuutosten kiemuroissa.
Raija Mikkonen toteaa, että Kaustajärvi on täyttänyt kylän ehdot yli kuusi vuosikymmentä. Niin on, ja nyt kun minäkin asun täällä, niin sitäkin paremmin, häh-häh!!!!!
Karjalaisen jutussa viitattiin kylästatukseen joka ei täyty Kaustajärvellä Elyn lakien mukaan. Vähäinen asukasmäärä tms. tekijät.
Joku sekottaa nyt termit. Suomen liikennemerkeissä ei ole kyläliikennemerkkiä, vaan PAIKANNIMI liikennemerkki.
Tutustu liikennemerkkeihin täältä http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/liikennemerkit_turvalaitteet/opastusmerkit
Paikannimi merkki 662.ai mallimerkissä tekstinä Punkaharju.
Eirastahan pitäisi tehdä uusi kansanedustaja! Noita taitoja tarvittaisiin valtion hallinnon valvomisessa. Olemme puolin ja toisin puhuneet kyläkyltestä ja kylätauluista, kun olisi pitänyt käyttää hallintokielen käsitettä paikannimi.
Olisiko tässä nyt ratkaisu? Kaustajärvi on lain kirjaimella paikka. Meille se voi olla kylä. Siis laidoille paikannimi Kaustajärvi siniselle suorakaiteen muotoiselle taululle! Sellainen kuin Saarivaaran laidoilla on ollut ja on edelleen.
Pohjois-Savon Ely-keskuksen ylijohtaja on Kari Virranta.
Liikenne ja infrastruktuuri-vastuualue johtaja on Petri Keränen
p. 0295 026 727
Pitäähän johtajia olla, kun on iso ”lääni”. Tuumailee laitapuolen ukko.
Pohjos-Savon voip sekottoo kevveesti ainakii vallan huumassa Pohjos-Karjalaan ja silleen liäni vuan kasvaa kasvamistaan oman uhon rinnalla kuin kalakukkotaikina (tai kina).
Erkillä on termit olleet hallussa Ely-keskukseen päin.
Lainaus Erkki Lintusen Ely-keskukselle tekemästä ehdotuksesta:
”Olen ehdottanut, että nuoliviitat poistetaan ja kylän etelä- ja pohjoispuolelle pystytetään ns. paikannimi-kilvet, samalla tavalla kuin on Saarivaaran laidoilla.
Minunkin mielestä tätä viitoitusasiaa on hoidettu täysin asiallisesti ja oikein ”ruohonjuuritasolla”. Ehkä merkeistä on käytetty välillä puhekielen nimityksiä, mutta nehän eivät asiaa sotke, ainakaan alan ammattilaisille, päinvastoin.
Paikannimi-kylttejä tarvitaan kahden, siis etelä- ja pohjoispuolelle sijoitettavien lisäksi kolmaskin.
Kolmas tarvitaan Kenraalinkylän suunnasta niin sieltä saapuville kuin varsinkin Kaustajärven suunnasta poistuville, sillä eihän koko loppumaailma voi jatkua Kaustajärvenä.
Neljättä ei tarvita, koska Mökkivaaran suunnasta ei ole läpiajoa, vaan kysymyksessä on päättyvä tie.
Tuo ”nuoliviitta” se vasta virallinen termi on… nuoli ammuttuna jonkun viittaan? Minkälainen on ”tienviitta”?
27.11.2013 Kertoo: Savolainen ELy-virkamies näyttää valtansa. Katso!!!
27.11.2013 Kertoo: Savolainen ELy-virkamies näyttää valtansa. Katso!!!Iltalehti
Laitan tähän suoran linkin Peran tarkoittamaan keskusteluun:
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?p=14902019#post14902019
Tähän paikannimi opastusmerkin laittamiseen savolaiset on
laatineet omat tirektiivit.
Klikkaapa googleen: yle.fi/uutiset/johannes koskinen
Lieneekö Petri Keräsen johtajuudella mitään yhteyttä sillä,että Merja Kyllönen,ja Petri Keränen on kumpikin Suomussalmelta.(eihän)Keräsen uhon tätätaustaa vasten selittyy,kokee että selusta on turvattu,jotta sillee Suomessa
Miksi minusta jotenkin tuntuu, että vain yksi ihminen on täälä kokoajan äänessä ja tietävinään jokaisesta asiasta kaiken..