Monesti olen kuullut puhuttavan sellaisesta kuin kynttiläillallinen. Tämä kaiveli mieltä sen verran, että rakensinpa sellaisen.
Ruoka jos mikä kuuluu makuasioihin, mutta en minä saanut siitä herkullisen näköistä, mausta puhumattakaan. Oli lisäksi liian kovaa purtavaa hampailleni. Liekö reseptissä ollut jotain vikaa.
Hemppa Turunen
Juoma on kuitenkin valittu hyvin huolella.
Kelpaisikohan kattaus Hyachint Bucketin ( hienommin Bouquet)
residenssiin?
Kehittelepä tätä teemaa vähän eteenpäin juhlamenuksi alku- ja jälkiruokineen. Kuuluisiko liekitys pääruokaan vai vasta jälkiherkkuun?
Tulinen annos tarvittaessa.
Kynttilää ei pidä syödä molemmista päistä!
Tähän illallisen jatkoksi sopii varmaankin pikasima. Jallupulloon laitetaan viisi rusinaa ja valmista on.
Tulisuudesta sen verran, että minä en hyvin tulisista ruuista pidä. Siksi en sytyttänyt kaikkia kynttilöitä.
Entä jos, Hemppa, kokeilisit välipalaa panemalla kynttilän vakan alle. Siitä voisi rakentaa myös kerrosleivän. Makuasiaa! Ierikka
Hyvin liekitetty kynttilä on kuin tuikku murheeseen.
Entivanhaan ei mopo käynnistynyt, jos oli kynttilä kastunut.
Kaamosta, kaamosta ja sitten vielä kaamosta ja pakkasta.
Tuli mieleen tästä kaamos ajasta.
Mikä olisikaan vaihtoehto kynttiläillalliselle.
Kun Alpokin aina reissaa tuntureissa, niin siitä tuli mieleen mikä olisikaan todella eksoottinen toteutus tähän kaamosaikaan.
Tietysti loimulohiateria tunturissa ja ihan revontulten loimutuksessa. Näillä pakkasilla jos menette toteuttamaan niin lisä askarteluna tarpeen nuotio tai ihan rakotuli lämpimyyden takia.
Nyt nämä entisajan pakkaset yllättivät eikä meikäkään ole vielä kunnolla kerinnyt tottua. Vaan joka aamu pitää ensin kunnolla pukeutua pakkasvarusteisiin, ettei ikkunasta pakkasmittaria vilkaistessa jo palelluttais itseään.
Että tälläistä tää pakkaskaamos on jo tälläikää.
Katos vaan.. enpä ole nähnyt tätä juttua aikaisemmin. Oikein Hemppa, jotakuinkin tuollainenhan sen kynttiläillallisen on pakko olla, kun siitä niin paljon puhutaan.
Mutta tuohon kaamoksen kaltaiseen pimemeyteen ja mielialan valaisemiseen kannattaisi paneutua ihan toillaanii. Rakovalkea olisi varmasti hyvä, mutta vaikea järjestää. Jätkänkynttilä – valkea olisi ehkä helpompi. Nuotio luonnossa, tai kotipiirissä. Tuli takassa tai leivinuunissa… Kaikissa noissa tapauksissa kyseessä lienee kuitenkin valo ja lämpö pimeän ja kylmän keskelle.
Hemppa heitti hienon aiheen mietittäväksi. Hienoja ehdotuksia Hempalta. Minä olen tyytynyt sellaiseen mikä on helppo toteuttaa. Eli olen hurahtanut lenkkeilyyn pimeässä metsässä hyvän valon kanssa. Olen merkinnyt ja tallannut muutaman polun lähimetsiin. Varsinkin tänä lumettomana, märkänä ja mustana talvena siinä onkin oma viehätyksensä.
Pidän paikannuslaitetta repussa kaiken varalta, jos vaikka sattuisin sinne kuukahtamaan. Viimeisin tunti pitäisi näkyä netissä osoitteessa APRS.FI. ”Kutsu” ruutuun kirjoitetaan minun ”nimi” eli oh7vl-8. Muuttelen tuota numeroa silloin tällöin. Nyt se on 8 -eli koiran kuva. Eikun koiraa kävelyttämään.
Minäkään en muista lukeneeni tätä juttua, mutta olen näemmä kommentoinut.
Nyt kun itse lenkkeilemme, voimme samalla tarkkailla Alpon lenkkeilyä netistä.
Älä sitten Alpo jää huvin vuoksi tuntia pidemmäksi aikaa paikallesi tai joku meistä kilauttaa
hätäkeskukseen ja tulevat sieltä lenkiltä hakemaan.
Mutta vakavasti puhuen: hyvä on pitää luuri lenkillä mukana, jolloin mahdollisen
kompastumisen tai liukastumisen vuoksi voi soittaa apua itselle. Ei ole näillä
pakkasilla syytä jäädä pitkäksi aikaa syrjäisillä metsä- tai kyläteillä maahan
makaamaan.
Tämän kuun lopulla päivä on useita tunteja pitempi kuin joulun aikaan,
kevättä kohti mennään.
Olen päättänyt olla pimeästä ja pakkasesta huolimatta tyytyväinen näihin säihin.
Onhan minulla lämpöiset toppapuvut ja lämpökerrastot kylmän varalle.
Talossa on sähköt ja uuni jota lämmittää.
Sotaakaan maassamme ei ole- ei vielä. Eikä ole nälkä.