Inna Patrakova: Naapurit, Helsinki-kirjat 2011.
Helsingin yliopiston opiskelija, matkaopas, luennoitsija ja monen muun työn tekijä Inna Patrakova on julkaissut aiemmin kirjan Tulkki 2010. Hän tietää paljon myös venäläisestä elämäntavasta ja kulttuurista.
Kirja on harmiton huumoripläjäys, jolle voisi haeskella vertailukohtia vaikka Arto Paasilinnan virityksistä. Homma lähtee käyntiin siitä, kun suomalaiset mökkeilijät saavat mökkinaapureikseen ökyrikkaan venäläisen ja tämän kuvankauniin kaksikymppisen mallivaimon lemmikkiporsaineen.
Kyräilyksihän se aluksi menee, kun venakot vielä sotkevat huolella järjestetyn jätteiden lajittelukojun. Mikäpä siinä suomalaisen Leenan auttaa muu kuin liimata biojäteastian kansi kiinni pikaliimalla. Jos ei oppi mene perille, niin tehdään kompromissi, pidetään katos tyhjillään.
Leenan ja Antin tyttären, joka opiskelee venäjän kieltä, nämä juottavat pohjanmaan kautta ja voi sitä krapulaa. Mutta on siinä yksi hyvä puoli: Nikolain vaimo Lena saa vähän seuraa sinne korven keskelle, jossa ainut shoppailupaikkakin on kyläkauppa.
Patrakovan tyyli kirjoittaa on selkeää ja humoristista, mutta sitä mukaa kun lukukokemus edistyy, näyttää siltä, että kirjalliset ”paukut” eivät riitä ja kokonaisuus on joltisenkin laimea huumoristaan huolimatta. Toki luodaan pintanäkemys suomalaisen ja venäläisen mentaliteetin eroihin, mutta mutta…
Olisi hyvä, jos suomalaiseen huumorikirjallisuuteen tulisi uusia kykyjä. Patrakova jää vielä kauas Paasilinnasta ja muista esikuvistaan, mutta jotain lukemaan motivoivaa hänen tekstissään on. Kirja on ainakin helppolukuinen.