Eveliina Talvitie: Matti Vanhanen, mies joka halusi olla asia, WSOY 2011.
Eveliina Talvitietäkin taidettiin joskus mainita Vanhasen yhteydessä, mutta kaipa huhuilta katkaistiin siivet, koska hän sai nyt vapaasti esiintyä kirjanjulkistamistilaisuudessa Matin vierellä.
Kirja kartoittaa median moneen kertaan kaluamia juttuja ja tietysti tärkeä pointti on Vanhasen astuminen tuntemattomuudesta pääministeriksi surullisenkuuluisan Jäätteenmäki -draaman jälkeen. Toki Vanhanen oli ennen sitäkin salkullinen mies, puolustusministerin mandaatilla.
Suurta yleisöä kiinnostava aihe, Vanhasen ja Ruususen seurustelu on käsitelty myös kirjassa ja kirjan tekijä siteeraakin erästä toimittajaa, joka esittää arvion, että Vanhanen olisi menestynyt avioeronsa jälkeen paremmin, jos olisi malttanut ”pitää sepaluksensa kiinni”.
Talvitie (s. 1970) on tehnyt kirjoja mm. Ilkka Kanervasta ja perheyrityksistä. Hän itse tuumii, että elämäkerturin paha vika on, että hän usein tekee kohteestaan sankarin. Sitä vikaa on tietysti tässä Vanhas-kirjassakin. Toisaalta Talvitie ei ole ainut, jolla on samantapaisia maneereja. Muistissa ovat toki Juhani Suomen hivenen yksipuolisen positiivisesti värittyneet Urkki -kirjat. Toista äärilaitaa ovat sitten opukset, jotka on tehty sensaatiohakuisesti, jonkun mediajutun ympärille.
Kirja on jaksoteltu selkeästi, joten lukijalla on mahdollisuus seurailla tapahtumia itse valitsemassaan järjestyksessä. Totuushan lienee, että seitsemän vuotta pääministerinä toiminut Vanhanen hoiti virkaansa onnistuneesti, mutta ei oikein hallinnut julkisuutta.
Mielenkiintoisen iltapuhteen kirja tarjoaa.