Latotalot

Patsolan latotalo nykyisin.

Useat rakennukset eri muodoissaan ovat päässeet Värtsin palstoille. Kerron nyt kuitenkin kahdesta tietämästäni omalla tavallaan erikoisesta rakennuksesta, joita en ole tavannut muualla kuin Värtsilässä. Ne ovat latotalot. Toinen Patsolassa 50-luvun alkupuolella valmistuneena ja toinen Savikolla 50-luvun lopulla, kenties 60-luvun alussa valmistuneena. Latotalo on mielestäni ihan oma tyylisuuntansa, jolle en ole keksinyt parempaakaan nimitystä. Jotenkin tyyliä saattaisi verrata vaikkapa traktorin peräkärryllä varustettuun mopoautoon.

Patsolan latotalo oli meidän, rakennettu Karvisen kotitilasta lohotulle reilun hehtaarin kokoiselle reunapalstalle, joka rajoittui Pitkäsen ja Sahlstenin maihin. Rakentamista en tullut juuri seuranneeksi ja työntekoon olin vielä liian pieni. Muistan kuitenkin käsipelillä karkeaan soramaahan kaivetun kellarikuopan. Se oli valtava ja hirmusyvä. Talon valmistumisen jälkeen tuohon luolastoon pääsi keittiön lattialuukusta. Kellarin pohja-ala oli luokkaa 1,5 x 1,5 metriä ja korkeutta pari metriä; ei siis valmiina enää mikään huippusuuri. Tilavasta kylmäeteisestä pääsi keittiöön, jossa oli puuliesi, ja keittiöstä edelleen pikkukamariin, jossa oli pieni takkauuni. Varaavaa mallia uuni oli ainakin jollakin tavalla, kun oli varustettu luukullisella tuliaukolla. Asunnon pinta-ala saattoi olla parinkymmenen neliön paikkeilla. Jatkeena olikin hulppeat varastotilat, ainakin 50 neliötä pariovista läpiajettavaa latoa. Tyhjillään se lato oli yleensä. Polttopuita siellä tosin pidettiin ja yhden kerran muutaman viikon ajan moottoripyörää.

Koko komeus oli maalattu punamullanpunaiseksi. Sähköliittymä tontilla oli, mutta ei kaivoa eikä pesutiloja. Näiltä osin oltiin päätilan hyväntahtoisuuden varassa. Vakituisesti tässä latotalossa ei asunut koskaan kukaan, paitsi pari sukulaispariskuntaa on siellä tosin ollut väliaikaisesti majoittuneena muistaakseni kumpikin yli talven. Kaikki palautui ennalleen 70-luvulla, kun palsta liitettiin takaisin päätilaan. Tai lähes ennalleen, sillä rakennusta ei entisöity, jos ei siitä tehty ihan entistäkään. Asunnon tilalle tuli suuri liukuovi ja rakennus toimii edelleen maatilan varastona.

Toinen latotalo sijaitsi Savikontiellä, muutama sata metriä Ilomantsintieltä Sääperintien risteyksestä mitattuna ja oikealla puolella ihan tien varressa. Tästä latotalosta en jaksa muistaa oliko paikalla ensin lato, jonka Savikon puoleiseen päätyyn rakennettiin asunto vai rakennettiinko koko komeus yhtä kyytiä. Tässä latotalossa ei tullut koskaan poikettua, mutta jonkin aikaa se oli vakituisesti asuttuna ainakin Pirtajärven suunnalta muuttaneiden asuttajiensa toimesta. Taisi tämä asunto jäädä melko nopeasti kylmilleen, koska routa näyttäisi liikutelleen perustuksia jo aikapäiviä sitten. Tätä Savikon taloa ei ole maalilla pilattu, vaan se on latotyyliin sopivasti luonnonharmaa. Tiedä vaikka sattuisi joskus osumaan Värtsin toimittajan silmiin ja saisimme tarkemman historiakatsauksen nykykäyttökertomuksineen. Ei taida Suomessa vielä olla latotalomuseotakaan.

Sakari H