Joni Pyysalo: ja muita novelleja, WSOY 2011.
Filosofian maisteri Joni Pyysalo on toiminut mm. luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa ja tehnyt radioon kirjallisuusohjelmia. Aiemmin hänet tunnettiin runoilijana ja runoilijan tausta näkyy myös näissä novelleissa, joissa on arjen metafysiikkaa ja analyysia, ihmismielen sokkeloita ja vieraantumisen makuja.
Pyysalon novellit eivät ole mikään helppo kokemus. Novellissa Oranssit mursut on mies ns. tuuliajolla parisuhteestaan ja kokee ympäristönsä nyansseja ja asiayhteyksiä runollisen analyysin keinoin kuvattuna. Novellin alun eroottinen lataus muuttuu olemisen metafysiikan kartoittamaksi, kuvasto etenemiseksi kaupunkiympäristössä.
Joskus lueskelin Pyysalon tekstiä tunteen aaltopituudelta, alakulon analyysina. Jotenkin koin hänen kielensä ahdistavaksi ja painajaismaiseksi. Arjen kuvasto on karua ja usein myös kuolemanläheistä, kuten novellissa Pilkkijakkara.
Pyysalon novellit ovat, jos mahdollista vieläkin harvempien herkkua kuin novellistiikka yleensä. Hän on omimmillaan tulehtuneiden parisuhteiden ja masentumista huokuvien tilanteiden ja detaljien parissa.
Pyysalolta ovat ilmestyneet runoteokset Jätän tämän pimeän kalustamatta ( 2001 ), Parittelun jälkeinen selkeys (2003), Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet ( 2006). Miehen matkassa tuntee ajoittaista väsähtämistä, mutta kieltämättä hän edustaa nuoren polven kirjailijaa, jonka alueena on nuorten aikuisten kokema ahdistus ja vieraantuminen niin yhteiskuntaan, läheisiin ihmisiin kuin omaan sielunmaisemaan. Jos odottaa valonpilkahduksia tai perinteistä novellin kaavaa, on parempi tarttua johonkin toiseen kirjaan.