Kunta kuntoon

Kalle Isokallio: Maailmanparantaja, Tammi 2011.

Nyt kun Veikko Huovisesta on aika jättänyt ja Arto Paasilinnakin lopettanut kirjojen tekemisen, on Kalle Isokalliolla koko huumorikirjoittelun reviiri edessään ilman kilpailijoita. Simo Hämäläinen vielä sinnittelee huumorin saralla, mutta muuten tämäntyylinen kirjallisuus on Isokallion heiniä. Tietysti on nousevia kykyjä, kuten lupaava Tuomas Kyrö.

Nyt Isokallio virittelee kuntapolitiikalla ja päähenkilönä on teollisuusneuvos Perttu Korhonen. Mies on myynyt ison yrityksen ja saanut miljoonaomaisuuden. Johonkin se pitää käyttää. Miksipä ei sitten pistäisi vielä vanhoilla päivillään jonkun kunnan asiat kuntoon. Nurmela sattuu sormen alle, kun Korhonen harrastaa vanhaa hyvää kikkaa kartan kanssa.

Nurmelaan pitää saada asunto ja Perttu päättää remontoida kunnon asunnon, joskin ”asiantuntijoiden” kanssa syntyy erimielisyyttä esim. Korhosen valitseman maalämmityksen suhteen. Siinä sitten tuumitaan ja käydään kahvilla kunnan kuppilassa, josta tarttuu mukaan Taimi-niminen koiranpentu.

Taimi on päättänyt kasvattaa Korhosesta asiallisen miehen ja yhteiselo alkaa sujua. Ensiksi Korhonen on päättänyt että kunnan työmiehille pitää saada läppärit kainaloon ja tietokoneistaa kunta. Vanhat ajat, jolloin asiat hoidettiin kirjeillä, ovat auttamatta menneitä.

Isokallion satiiri kuntapolitiikan ja EU-tukien tiimoilta on kutkuttavaa. Näyttäisi siltä, että Isokallio on ottanut nyt hivenen selkeämmän linjan romaaninsa kehittelyyn kuin edellisissä opuksissa. Itse luin kirjan mieluusti ja nautin lukemastani. Silti joskus kaipasin vanhoja hyviä huovis- ja paasilinna –aikoja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *