Kylätalolle on alkanut karttua kotiseutukokoelma. Koossa on kymmeniä kirjoja. Lahjoituksia toivotaan lisää.
Tarkoituksena on kerätä värtsiläisten ja täältä lähtöisin olevien kirjoittajien teoksia. Kokoelmassa saavat sijansa myös kirjat, joissa kerrotaan jotain Värtsilästä, vaikkapa lyhyestikin. Tällaisia opuksia tiedetään olevan sadoittain eikä kaikkia liene enää saatavilla.
Kotiseutukirjat aiotaan laittaa kylätalolla omaan hyllykköönsä, josta niitä lainataan. Värtsiläpäivien aikana niistä pyritään saamaan näyttely.
Kylätalolle on kesän aikana kertynyt myös muuta kirjallisuutta, jota sieltä voi samoin lainata. Kirjaston tai kirjastoauton kanssa kylätalo ei pysty kilpailemaan, eikä se ole tarkoituskaan. Tavoitteena on luku- ja kotiseutuharrastuksen lisääminen tälläkin tavoin.
Kylätalon kirpparilla on myytävänä kirjoja edulliseen hintaan. Sieltä saattaa tehdä monenlaisia löytöjä omaan kirjahyllyyn.
Uusimpia kirjoja, jossa Värtsiläkin mainitaan, lienee tänä syksynä ilmestynyt Esko-Pekka Tiitisen Anjan lähes erinomainen elämä. Kirja on kirjoitettu murteella ja elämäänsä muisteleva päähenkilö on tohmajärveläinen.
Kirjan teema sopii hyvin meille Sakarin mainitsemille entisille nuorille. Olen menossa kirjan puolivälissä, täytyy joutua jatkamaan lukemista.
En ole lukenut aiemmin Esko-Pekka Tiitisen
kirjoja vaikka hän onkin monia palkintoja
saanut pohjois-karjalainen kirjailija.
Anjan erinomaisen elämän luin siksi että tiesin
päähenkilön olevan ”tohmajärveläinen”. Värtsilä
sanakin esiintyi kirjan alkupuolella. Kirjan
loppuratkaisu jätti lukijan hämmentävän tunteen
valtaan.
En minäkään ollut aiemmin lukenut Esko-Pekka Tiitisen kirjoja.
Olen samaa mieltä kuin Tellervo, kirjan loppuratkaisu jätti lukijan hämmentävän tunteen valtaan.
Minullakin oli tänään päivällä mahdollisuus poiketa Värtsilän kylätalolla.
Oli siellä tosi hienot, suorastaan yllättävän runsaat määrät Värtsiläisjuurista kirjallisuutta.
Lähipäivät vietän Luomuhumalassa Tanssin taitajana 😉
Ja mahtava, avulias, iloinen palvelu. Kiitos Eiralle.
Minullakin menee ainakin osa viikonloppua Luomuhumalassa.
Espoon kirjastosta löytyi peräti kaksi kappaletta ko. teosta. Hyvä Espoo! Helsingissä ja Vantaalla ei yhtään.
Kiitos! Mukava oli tavata! Tervetuloa uudelleen!
Olen viettänyt kovin paljon sota-ajan jälkeisissä.
Luin Teuvo Erosen kirjan ja sotaorpojen kirjoitelmia.Niissä on myös monta tuttua kirjoittajaa – sain lainaksi sen. Itselläni ei ole sota-ajan kokemuksia – muistan vain, kun olimme oman pihan kellarissa piilossa.MP
Luomuhumala on mukavaa tekstiä – kiitos Erkille
Mirja ja Seppo