Jäkälä nosti pikarinsa hauraan... Kuvat SM
Kaustalla lomaillut Sami, 14, ja mummi (ikä jääköön mainitsematta) vaeltelivat kolean tuulisena syyspäivänä vanhaa karjakujosen pohjaa seuraillen. Sami kuvasi kamerallaan ja mummi selosti tietojaan kuvattavista kohteista, intoutuen välillä lausumaan runonpätkiäkin.
Tämä kivi on ollut aikoinaan aivan Riikun navetan nurkalla, siis silloin 1800-luvulla. Nyt siinä kasvaa pikarijäkälää. ”Jäkälä nosti pikarinsa hauraan / ja sade täytti sen / ja pisarassa kimalsi taivas / tuulta pidättäen”…
Sanotaan että vierivä kivi ei sammaloidu. Sammaleen määrästä päätellen nämä kivet eivät ole aivan äsken pyörineet. Eipä uskoisi että ne ovat joskus seisseet keskellä viljelyspeltoa ja joutuneet pyytämään kyntäjältä ”Kierrä minut, älä kiroa!”
Nyt on mummin pakko hyräillä nuoruutensa iskelmää …”ehkä kerran vielä tavataan luona vanhan veräjän”… Veräjiä oli vielä kuusikymmentäluvullakin valtatieltä näille kujosille kuljettaessa ainakin kuusi kappaletta. Pappa oli kerran moottoripyöräillessään unohtanut yhden veräjän auki ja talon karja oli päässyt apilapeltoon.
Näistä navetan ikkunoista ovat lehmät talvisin tuijotelleet Vanhaan Värtsilään suuntaan. Kun vastarannalle kohosi seitsemänkymmentäluvun alussa Neuvostoliiton vartiotorni, oli viimeinenkin elikko jo autuaammilla laidunmailla.
Syksyinen ilta hämärtyy nopeasti. Yht’äkkiä taivas leiskuu uskomattomissa väreissä jotka heijastuvat myös järven pintaan. Värien leikki kestää vain muutaman minuutin, mutta nopea kuvaaja ehtii vangita hetken kamerallaan. On aika siirtyä sisälle takkatulen ääreen.
Mummi
Kylläpä teillä järvenranta-asukkailla on ihania värikuvaelmia auringon liikkeiden mukaan. Ja nuo toisetkin kuvat ovat tosi hienoja, kiitos!
Onpa ihania kuvia. Näitä katsellessa tulee ikävä Kaustajärvelle. Vaikka olen suurimman osan elämääni elänyt muualla kuin Kaustajärvellä, juureni ovat vahvasti siellä kotikunnailla ja sinne mieleni palaa tuon tuostakin.
Onpa ihanaa katsella Samin upeita syysvärejä Kaustan syksystä! Tunnelma houkuttaa mukaan retkellenne. Kiitos Sami ja Mummi!
Aivan upeita kuvia Kaustalta!Taitaa Sami olla oikein innokas kuvaaja.Tuo portti toi tosiaan mieleen lapsuuden, kun mentiin Tarvaisen Kaukolle ja Tyynelle kylään.Olipa pari porttia mitkä piti avata mennessä ja sulkea.Kuljettiin lehmien laidunmaiden läpi.Pykälän vieressä meni polku josta kuljettiin läpi Vanhan-Aution.Nyt sekin polku kasvaa tiheää metsää.Tosi mahtavia tunnelmakuvia!!
Viimeinen kuva Eino Leinon Nocturne:” Punto pilven, johon päivä hukkuu”.
Upeita tunnelmakuvia Kaustan syksystä! Mummin tarinat tuovat hienon lisäulottuvuuden kuvakokoelmalle. Kiitos Sami ja Mummi!
Mites olisi jonain sopivana ajankohtana näyttely ”Kausta pohjalaispojan silmin ja Mummin sanoin” kylätalolla?
Nimeksi sopisi myös esim. ”Samin ja Mummin kuvatarinoita Kaustalta.”
Kannustaisin Samia osallistumaan myös Vuoden luontokuvakilpailun nuorten sarjaan. Ja onhan niitä muitakin valokuvauskilpailuja.
Laitetaan nyt musiikkilinkkiäkin liikenteeseen eli Eila Pienimäki – Vanhan veräjän luona (1959):
http://www.youtube.com/watch?v=mTPN4W0PlcQ
Samin kuvien innoittamana taisi oman lapsenlapseni tuleva
joululahja ratketa.(toivottavasti hän ei lue nyt tätä)