Jos liikutte Hoilolan suunnassa, pistäytykää kyläkauppaan. Siellä on esillä luontovalokuvia, joita olen parin viime vuoden aikana näppäillyt lähinnä Värtsilästä ja Hoilolasta.
Kaupan avasi vuosi sitten naapurikylässä Saarivaarassa asuva Sirpa Nissinen. Myymälän yhteydessä on kahvio näyttelytiloineen. Sirpa on itsekin taiteen harrastaja, mistä virisi harvinainen idea näyttelyistä kaupan tiloissa. Vuoden aikana on jo muutama näyttely ehtinyt olla.
Ovatkohan kuvan puput menossa Jänisojan
kauppaan? Jänisojan kauppa sijaitsi Laihian
Jokikylässä ja se on jäänyt nimenä mieleeni
ajalta jolloin olimme Laihialla ”nuukuutta
oppimassa” eli evakossa.
Jänikset
Emo- jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.
”Se tulee” huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.
”Mikä”,ärähti isä,”no tulla anna”
”Mitä tollotat poika, käy kiinni ja kanna.”
”Vielä kysyt” jo suuttui emo,” no Raiku
ja pamaus, tiemmä, haiku ja kaiku.”
”Se tulee jo suolla,sen näki rastas.”
”Ei meillä pelätä”,isä vastas.
”Sull aina on äiti, se hätä ja hoppu”,
isä pystyyn nous,”siit on tehtävä loppu.”
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki,
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
– Lauri Pohjanpää-
Mieleen on jäänyt kouluajoilta Raatevaarasta luokkatoverini Liisa Jalkasen voimakkaasti eläytyvä esitys kyseisestä runosta.
Tellervo mainitsee kommentissaan Jänisojan kaupan. Vastapäätä Jänisojan kauppaa oli Jokikylän maamiesseuran talo ns. munakämppä, jossa otettiin vastaan kyläläisten kananmunia yhteisesti tapahtuvaa markkinointia varten.
Äitini äiti asui evakkoaikana munakämpällä. Siellä äitini synnytti minut eräänä tiistai-iltana talvella 1946.
Laihialaiset eivät silloin nuukailleet, kun olivat antaneet
sotaleskeksi jääneelle äidilleni lahjaksi hevosen ja lehmän.
Ne tulivat varmasti tarpeeseen. Olivatpa vielä pyytäneet
jäämään pysyvästi heille asumaan, mutta äitini muutti muun
suvun mukana tänne Itä-Suomeen. Se oli ollut Mäkelä- niminen
talo, jossa he olivat.
Kävin katsomassa luontokuvat. Upeista kuvista erityisesti mieleen jäi leikkisät saukot ja lehvistössä lymyävä käki.
Kiitos näyttelyn asettajalle, sekä onnea ja menestystä kyläkaupalle!
Ensimmäiset katsojat, Espoosta ja Rantasalmelta kotoisin, tulivat jo ennen kuin ehdin laittaa kaikkia kuvia seinälle roikkumaan. Kiitoksia vain mielenkiinnosta. Saa nähä, syttyykö Hoilolan väki.
Kyllä varmasti syttyy kunhan sana leviää.
Kävin katsomassa nämä kuvat kun ne olivat
esillä Värtsilän kylätalolla mutta mukava
niitä on tutkailla vielä uudelleenkin
kaikessa rauhassa jahka ajelemme Hoilolan
suunnassa.
Erinomainen yhdistelmä tämä kauppa, kahvio
ja vaihtuvat näyttelyt!
Kävin minäkin viime kesänä Hoilolan kaupasta ostamassa suklaatikun. Tummatukkainen rouva oli kaupanteossa.
En huomannut ollenkaan udella, että koskas se Erkki tuo tänne valokuvia näytille.
Hienoja kohtaamisia luonnossa ovat nämä valokuvat Hoilolan kyläkaupassa. Kannattaa tutustua näyttelyyn.
Onnittelut myös vuoden verran toimineelle kyläkaupalle ja sen ystävälliselle kaupanpitäjälle Sirpalle.
Kiinnostava harvinaisuus oli ruisrääkkä, jonka tunnistusapuun tuli kuvaaja itse kylätalolla.
Ihania kuvia, kiitos !!