
Jatkokoulu oli kansakoulun seitsemännen luokan jälkeen lyhyt kouluvuosi. Taisi olla vain muutamia viikkoja. Ainakin Värtsilässä oli koottu useamman koulun oppilaita yhteen. Siihen kuului maatalouteen liittyviä teoria- ja käytännön tunteja. Se oli tavallaan pieni ammattikoulu tai maamieskoulu pojille paremminkin. Tytöillä oli varmaan eri aineita.

Opeteltiin valjastamaan hevonen ja ajamaan sillä. Taukojen ajaksi hevosen kärri piti peruuttaa suojaan. Sekin oli aika vaikeaa. Hevonen vapautettiin myös tauolle. Länkien remmi (mikä sen nimi olikaan?) avattiin. Hevosen mahan alitse menevä remmi (oliko se setolkkaremmi?) avattiin. Hevosen valjaat jäivät siis kiinni aisoihin. Aisat nostettiin ylös ja pöngitettiin jollain tavoin sekä talutettiin hepo tauolle. Tauon jälkeen se piti peruuttaa takaisin aisojen väliin valjaittensa alle. Tämäkin oli aika vaikeaa meille ensikertalaisille. Kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoista koulutusta.
Karjanhoitoa opeteltiin kunnan navetassa, nykyisen kesäteatterin alapuolella. Kyntämistä opeteltiin hevosella navetan ja Valkoisen talon välisellä pellolla. Hevosella kyntäminen oli leppoisaa., varsinkin kun opettajana oli rauhallinen mies, Varonen Lassi ??? voi kun muistaisi nimen… Hänellä oli tapana pysäyttää ruunan kopukka puolivälissä sarkaa. Sanoi, että odotellaan, jos hevosta alkaisi vaikka pissittää. Suurin syy saattoi olla kuitenkin oma tupakkitauko.
Samalla pellolla opeteltiin myös (tai ainakin seurattiin sivusta) traktorilla kyntämistä. Vetäjänä oli Valmet 20. Varmaankin se veti vain 1-siipistä välttiä eli samanlaista kuin hevonen. Se oli hirmu vetäjä hevoseen verrattuna. Ei tarvinnut kauroja eikä lepotaukoja, vain vähän petroolia ja ryypyksi bensaa.
Omat kikkansa piti opetella myös Valmetin ohjastamisessa. Tuon tuostakin traktori jäi kiinni pehmeään maahan. Kapeat takapyörät kaivoivat hetkessä niin syvät kuopat, että traktori lepäsi tukevasti maassa mahansa varassa. Trakvaattori nostetaan ylös seuraavasti:
Koulupojat käyvät hakemassa parimetrisen propsin tai pari ja muutamia halkoja. Irrotetaan vältti ja nostolaite nostetaan ylös työskentelyn tieltä. Laitetaan ropsi poikittain takapyörien taakse ja sidotaan riimuilla kiinni molempiin takapyöriin. Sitten kuljettaja ”peruuttaa” varovasti. Valmet nousee ropsin varassa ylös ja apupojat täyttävät kuopat haloilla. Näin helppoa se on-ainakin periaatteessa. Hyvä konsti ja toimii muunkin merkkisten vehkeitten kuin Valmetin kanssa.
Dieselkurssikin käytiin samalla jatkokoulun luokalla. Havaintovälineenä oli Zetor 25A-moottorin halkileikkauskuva. Eräs kohta opetuksesta jäi mieleen. Opettaja näytti navetan vintille (nyk. kesäteatteriin) menevää jyrkkää mäkeä ja sanoi, että tällaisessa nousussa ylisille saattaa moottorin voima loppua ja traktorin moottori kääntyy pyörimään takaperin. Silloin – vaikka päässä olisi paras kirkkohattu, niin heti paikalla hattu pakoputken päähän tukoksi. Opettajan mukaan dieselmoottori voi käydä hetken väärin päin. Se ottaa silloin imuilman pakoputken kautta ja työntää pakokaasut ilmanpuhdistajaan. En tiedä olisiko konsti toiminut.


Alpolle tiedoksi Jatkokoulua käytiin myös Kenraalinkylästä käsin
myös syksyllä ja keväällä oliskohan ollut parinviikon jaksot
molemmilla kerroilla.Meillä oli puutyöt oppiaineena itse tehdä
vängersin kotiin lääkekekaapin, myös muita aineita oli tietysti
mukana.Koulumatka tehtiin polkupyörällä ajaen matkaa tuli yli
10km yhteensuuntaan.Syksyllä oli ainakin mennessä ja tullessa jo
pimeä mutta kaveri porukassa matkatessa menihän se jotenkuten.
Puutyönopettajana meillä oli Vatanen.Kun oli oikein huono keli
olimme jonkun yön tuttavien luona.Kun koulua ei ollut niin sitten oltiin savotta hommissa minäkin olin sedälle ja hevoselle hanslankarina tehtävää niissäkin hommissa oli monenlaista mukavin muisto on jäänyt kun tehtiin laaniin tulet
talvipakkasella ruokailun ajaksi polttopuista ei ollut pulaa
olihan Kymin halkopino vieressä.
Minä olin vasta koulumatkoja aloittelemassa, kun Alpo jo pisti pulkkaan jatkoluokatkin.
Olen ollut aina etevä saamaan töitä alulle, ainakin suunnitteluasteelle. Alpo varmaan lopulle. Siinä se pieni, kannaltani harmillinen ero.
Ei puutu muuta kuin kuva traktorin valjastamisesta. Muuten olikin täydellistä.
Laita vain alkuun. Uusia Värtsin lukijoita toivon mukaan tulee silloin tällöin mukaan. Eihän se passaa että kaikki on jo kerrottu ja unohdettu historian hämärään. Minäkin aloittelin nyt vasta lukea Värtsiä alusta alkaen, nyt on heinäkuu 2010 vasta aluillaan. Mitä lienee jäänytkin lukematta.
Kiitos Ilmari täydennyksestä. On teillä ollut koulkyydit. Eipä käy kateeksi.
Minäkin muistelin jotain kevään ja syksyn jaksoista, mutta en ollut varma. Oliko käsityöt Uudenkylän koululla vai missä? Minä en tässä vaiheessa muista muuta kuin hevosen ja traktorin valjastamisen. Ja sen diisselikurssin.
Oliskohan ollut ensimäistä kertaa kun jatkokoulu alkoi?
Silloin taisi olla yhtäaikaa Värtsilän koulujen oppilaat
Pyhäselän kansalaisopistolla syksyn/kevään aikana!
Muistan ainakin Kenraalinkylän ja Tervavaaran koulut.
Alpo kyllä oli Uudenkylän koululla.Muistuu mieleen ne pimeät
tiet ei meillä tietenkään pyörissä ollut siihen aikaan mitään
valoja kait se näkö oli parempi kun nyt kun tuota ikää on tullut
jonkun verran lisää niistä ajoista.
Luettuani Alpo Rummukaisen kertomuksen ”Jatkokoulusssa”,
ryhdyin miettimään omia kokemuksiani kyseiseltä ajalta,
josta olenkin kertonut jo hieman tarinassani ”Kortteerin
katsastus” (Värtsi 8.4.11).
Ilmeisesti jatkokoulutus haki tuolloin vielä lopullista
muotoaan, sillä Alpon, Ilmarin ja minun kouluaikanani
eri oppiaineita ja käytännön harjoittelua on painotettu
hieman eri tavalla. Kaikkien jatkokoulujaksot sattunevat
kuitenkin 1950-luvulle, vaikka eivät aivan samoihin vuosiin.
Syyskaudella -55 opetus ”minun” jatkokoulussani oli varsin
teoreettispohjaista. Traktoria emme edes nähneet ja hevosen valjastusta ei meille opetettu, ehkä arveltiin kaikkien
osaavan sen muutenkin.
Syksyllä koulua käytiin päiväkouluna Värtilässä, josta
jatkoimme yhdistelmässä Kaustajärvi-Kenraalinkylä.
Kaustajärvellä Emil Jaloma hioi taitojamme matematiikassa
ja Kenraalinkylässä Lahja Mikkonen viimeisteli kansalais-
taitojamme.
Oppilasmäärä ilmeisesti vaikutti tähän yhteistyöhön, jatko-
koululaisia taisi olla kymmenkunta.
Mieleeni on jäänyt metsätyökalujen huoltopäivä. Tuosta päivästä on vieläkin muistona arpi peukalohangassa, innostuin nimittäin näyttämään taitojani ja kaarisahan liipasin repäisi runsaasti vuotavan haavan käteeni.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, voisin todeta että jatkokouluaika
ikäänkuin hioi ja viimeisteli meidät kohtaamaan uusia
haasteita, olivatpa ne sitten koulutukseen tai työelämään
liittyviä.
Kiitos Johannes. Näin ne muistikuvat täydentyy pikkuhiljaa. Ilmeisesti jatkokoulusta ei ollut mitään yhtenäistä mallia ja kansalaiskoulun tulo oli jo varmaan pitkällä suunnitelmissa. Todistuskin löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Varmentui minun jatkokouluaika. Se oli 1956-57. Opettaja Väinö Rytkönen Patsolan koulusta. Oppiaineet: Kirjallisuus, yhteiskuntaoppi, maatalous, kotitaloutta ei (varmaankin tytöillä oli, käsityö, kirjoitus ja laskento
Sodan vuoksi oppikouluun menoni viivästyi ja ennätin käydä jo yhden vuoden jatkokouluakin 1943 – 1944. Olen saanut säilytettyä vanhan kotikouluni opintokirjan, jonka mukaan meillä on ollut neljä oppiainetta: yhteiskuntaoppi, kirjoitus, laskento ja uskonto.
Koulua kävimme vain muutamana iltapäivänä viikossa.
Kirjallisuudesta ei todistuksessa ole numeroa, mutta Vänrikki Stoolin tarinoita kuitenkin luimme ahkerasti. Erikoisesti mieleeni on jäänyt runo ”Pilven veikko”.Yhteiskuntaopin tunnit olivat arkielämään soveltuvia. Opettelimme täyttämään erilaisia käytännössä tarvittuja lomakkeita.
Sen sijaan uskonnosta, laskennosta ja kirjoituksesta en muista mitään, mutta kuitenkin näistä aineista on arvosana annettu.
Laitetaanpa vielä vähän tietoa myös 1960-luvun alun jatkokoulusysteemistä Tohmajärvellä.
Jatkokoulu oli muuttunut kurssimuotoiseksi puoli vuotta kestäväksi kansalaiskouluksi. Opetusta oli 36 tuntia viikossa (se on merkitty todistukseen).
Koko pitäjän oppilaat kävivät kansalaiskoulun Kemiessä siinä Nymanin talon vieressä olevassa rakennuksessa (ilm. vanha Kemien koulu). Käsityö- ja voimistelutunneilla käytiin Kemien uudella koululla syksyllä 1960. Oppilaita oli 85-90, jotka oli jaettu useampaan luokkaan.
Muistelen, että koululla olisi ollut myös asuntola, jossa asuivat hankalimman matkan takaa tulevat oppilaat. Suurin osa kulki kouluun päivittäin linja-autolla.
Oppiaineina olivat uskonto, yhteiskuntaoppi, äidinkieli (kirjallisuus ja kirjoitus), kotitalous, lastenhoito, käsityö, kotieläinoppi, puutarhanhoito, laskento ja mittausoppi, voimistelu ja urheilu, terveys- ja raittiusoppi sekä laulu.
Koulun johtajana toimi Kyösti Jaatinen. Opettajina Helli Saloheimo ja Eeva Autio sekä kaksi miesopettajaa, joiden nimiä en muista. Toinen näistä miesopettajista sai keskuudessamme nimen ”Piipi” johtuen hänen puhetavastaan. Hän sanoi mm. meneepi, tuleepi, sopiipi, tekeepi jne.
Ihan piti käydä googlettamassa wikipediasta tätä jatkokouluasiaa. Luulin, että se oli pelkästään meidän muutamien kiusaksi järjestetty, mutta sehän oli oikein laissa määrätty. Oli määrätty, että kansakoulu on kuusi vuotinen ja niille, jotka eivät hakeudu tämän jälkeen johonkin muuhun jatko-opetukseen kuntien on järjestettävä ns. jatkokoulu. Siinä piti olla yhteiskunnallisia aineita. Käsityö oli tärkeä. Sota-aikaan oli painotettu siihen aikaan sopivia aineita.
elettiin 1962 1.10 alkoi Värtsilässä Jänisjoen varrella olevassa kaksikerroksisessa koulussa puolivuotinen jatko-tai kansalais koulu.Kenraalinkylästä meidät volga taksilla kyydittiin joka päivä kouluun kuskina oli Gunnar niminen veijari melkoinen koomikko ei tullut ikävä sen kyydissä.
opettajina oli tietenkin kuuluisa Vatanen mahtava auktoriteetti ja hyvä vitsin vääntäjä ja kurinpitäjä,sitten taisi olla agronomi Kosonen hiukan niukka huumorinen ja nais opettaja Simonen.Kyytiä jouduttiin odottelemaan joskus tunti kausia koululla ja meno oli villiä välillä, koulun vahtimestari oli helisemässä meidän kanssa,taisi olla koko kurssi melkein viihdettä.
Löytyipä jatkokoulun aikuinen kouluvihko. Hyvin on muistiinpanot tehty. Ja tärkeistä asioista. Tässä vähän esimerkkejä.
Peltojen ojitus. Avo-ojien etäisyydet erilaisilla maapohjilla sekä ojien mitat ja muodot piirroksineen
Salaojitus
Tiiliputki salaojat, lautaputki-, puuputki-, risu- ja riukusalaojat, kivisalaojat
Sitten esimerkki
Mies kaivaa 1m syvyistä ojaa helppoon pistomaahan 56-76m 10 tunnin päivässä
Vaikeaan pistomaahan 40-50m ja iskumaat 30-36m/10 tuntia
Mies kaivaa 140 cm syvää ojaa helppoon… 29-39m / 10t päivä
huh.. minä en pääsisi pois noin syvästä ojasta
Sitten koneoppia. On neuvottu mitä pitää ottaa huomioon kun menee ostamaan traktorin. Tässä teknisiä tietoja
Ferguson TE-F 4sylinterinen 4tahtinen. Vaihteet 4 eteen 1 taakse ja niitten nopeudet. 2000 kierrosta minutissa, 25,2 hevosvoimaa
Maavara 35 cm paino 1250 kg. Hinta 400 000 mk
Fordson Major diesel 38,1 hv 6 vaihdetta eteen 1 taakse, paino 2400 kg. Eturenkaa 7 tuumaa takarenkaat 11-36, maavara 51cm Hinta 450 000
Nuffield DM ja Zetor
Sitten on vielä neuvo: TRaktorilla ylämäkeen suurella vaihteella ja alamäkeen pienellä vaihteella.
Olenhan sitä minäkin käynyt 7-vuotta varsinaista kansakoulua Värtsilän Uudenkylän koulussa.
Lukukausitodistuksen mukaan myös kansalaiskoulua; yksi todistus kahdelta eri lukuvuodelta.
Patsolan koulussa opiskeltiin.
Kotitaloutta opeteltiin Värtsilän kirkon seurakunnan keittiössä.
Oppiaineina on ollut:
Uskonto
Yhteiskuntaoppi
Äidinkieli: kirjallisuus
kirjoitus
Kotitalous
Laskento
Käsityö
Opetusta oli muutama viikko syksyllä, ja toinen mokoma keväällä.