Sain taannoin kuvattua matarakiitäjän. Otin ainakin kymmenen kuvaa, mutta vain muutama onnistui jotenkin. Sillä oli kauhea vauhti ja siiveniskut nopeat. Yleensä jäi vain haamu kuviin, siipien värit jäivät haaleiksi.
Otin pienen videonkin, siinä näkyy kun se imi kukista mettä. Oli niin kuin kolibritkin tökkivät kukkaa. Läheltä kuului siivistä heikko pehmeä ”pörinä”, jotenkin miellyttävä ääni.
Nyt ovat perhoset vauhdissaan. Lukuisia lajeja lentää, paikoin runsaita esiintymiä ja kokoontumisia. Kuten sinisiivet ja kultasiivet jne.
Lupsakkaa kesää kaikille! Ja eikun tatteja etsimään ja marjasatoa talteen raahaamaan. Metsälammeille myös onget mukaan.
Luutalahti Kalle M. Väänänen
Siipien liike tekee kuvan eläväksi.
Kuvissa esiintyvä huopaohdake kantaa minun maailmassani nimeä partasuti. Jotkut sanovat sitä pensselikukaksi. Kukka toimi hyvin lapsuudenleikeissä sekä partasutina, että maalipensselinä. Maalina oli pelkkä vesi.
Kyllä Kalle osaat liikkua luonnossa – kivoja kuvia. Minäkin olen ihan meidän pihassa ihmetellyt perhosten paljoutta. Ei joka kesä ole minua ilahduttaneet.
Pusan Mirja