”Tanko on rautaa, sanoi mies kun putosi pyörän polkimilta”. Tälläinen puujalkavitsi tuli mieleeni, kun satuimme Seinäjoelle yhtäaikaa tangomarkkinoiden kanssa. Olimme reissussa aivan muissa merkeissä, mutta tangon taialta ei voinut välttyä eikä ollut mitään tarvettakaan. Tangokuninkaallisia emme kuitenkaan tavanneet, niin hyvin oli tapahtumien polttopiste suljettu satunnaisilta matkailijoilta.
Mies joka koskaan ei tanssi
Moni suomalainen mies kieltäytyy tanssimisesta, koska kuvittelee omaavansa puujalat. Aivan tuli lapsuus mieleen, kun vävyn pojilleen tekemät puujalat nojasivat autokatoksen seinään. Ihan helppoa niillä on kävellä, sanoivat lapsenlapset, selkä vain vähän kipeytyy! Kysyin aviomieheltä tekivätkö kylän pojat Kaustajärvellä itselleen puujalat. Eivät kuulemma ehtineet, kun piti olla savotassa!
Kunnon metsätyömies saattoi saada itselleen arvostetun nimityksen. Kuka muistaa vielä 1998 ensi-iltansa saaneen, monta Jussi-palkintoakin voittaneen elokuvan ”Kuningasjätkä”? Se kertoo tarinan isän ja pojan yhteisestä kesästä suomalaisella tukkijoella.
On niin hikikin
Joensuuhun palattua menin lomailemaan tulleiden lastenlasteni kanssa ravinteliin syömään. Kun kävelimme hikisinä kotia kohti, totesivat pojat, että ”sinulla on soijaa naamassa”. Luulin tietenkin, että olin sotkenut itseni soijakastikkeeseen, mutta mitä vielä.
Kuulin esitelmän, kuinka heillä päin näin helteisinä kesinä ovat erilaiset hikoilumuodot saaneet oman nimensä: soija tarkoittaa, että naama on hiessä, kaija tarkoittaa kainalohikeä ja seija on selkähiki. Lukija voi itse päätellä minkä sortin hikeä napsu tarkoittaa.
Uskokaa tai älkää, tämä puhetapa tarttuu hyvin äkkiä. Kun kaikki matkalaukut, ruokakassit, virvelit, pussukat ja myssäkät oli saatu raahattua mökin kuistille, tunsin että minulla oli soijaa, kaijaa ja seijaa aivan omiksi tarpeiksi, lämpömittari näytti 27 astetta plussaa varjon puolella.
Pienikin ponnistaa
Tango ja paini ovat niitä asioita, jotka täällä susirajalla tulevat mieleen, kun puhe on pohjalaisista. Naapurin poika tuli puku päällä juhlimaan kaverinsa ripareita. Koska hän oli vielä pienikokoinen, luulimme häntä paljon nuoremmaksi kuin mitä hän olikaan, hyvä etten tuppautunut avustamaan kakun leikkauksessa. Kun poika lähti pois totesin, että siinäpä oli nasakka herrasmiehen alku. Kuulin että poika oli juuri voittanut pohjoismaiden nuorten mestaruuden painissa. Näin se vain matkailu avartaa, tiedä vaikka olisin kätellyt tulevaa painikuningasta!
Tellervo
Mietin tarinaa kirjoittaessani että mainitsenko vielä
Tonkkakuninkaat joita Polvijärvellä valitaan kesäisin
Seppo Lappalaisen (?) samannimisen kirjan mukaan.
En kuitenkaan maininnut kun itselläni ei ollut mitään
kontaktia maitotonkkiin.
Vaan nytpä jo onkin! Pyöräilin tänä aamuna sateensuhjussa
postinhakuun parin kilometrin päähän. Tien varrella avulias
”Remontti Reiska” huuteli että tarvitsenko muovipussia lehtien suojaksi.
Kerroin kuinka minua ilahduttaa että vanha pihapiiri on taas
heräämässä eloon. Hetken rupalteltuamme ”Reiska” tempaisi saunan
takaa kolme vanhaa maitotonkkaa ja sanoi että nämä ovat sinulle.
Enpä olisi voinut enempää hämmästyä, olemme keränneet navetan kiviraunioiden tuntumaan kaikenlaista ruostunuttakin kapistusta, ämpäriä sun muuta, mutta tonkat puuttuivat.
Pyörällä en toki saanut niitä kuljetetuksi mutta kun
menen autolla niitä hakemaan tunnen itseni varmasti
tonkkakuningattareksi!