Kesäkissa

Onni yksillä, kesä kaikilla. Kuva EJ

Mökkitiemme pientareella on vielä muutamia lämpäreitä, joissa kasvaa kissankäpälää, tiedättehän tuon kasvin, jonka lehdet ovat vastapuikeita ja valkoinen tai punainen kukinto muistuttaa oikean kissan tassua. Kissankäpäläkin kuuluu häviäjiin, erään tutkimuksen mukaan se on kadonnut Suomesta 80 prosenttisesti! Kissankäpälä kaipaa kasvualustakseen paahteisia harjuja. Harjanteita Kaustajärvelläkin riittää, sillä Salpausselkä ykkönen hiipuu juuri näillä paikkeilla, mutta pusikoituminen on pakottanut kissankäpälän hakemaan turvapaikkaa soratien reunamilta.

Maistuis varmaan sullekin?

Juuri samassa paikassa, jossa kissankäpälät nytkin kukkivat, on puskista ilmestynyt valkoinen, pienikokoinen kissa näköpiiriimme. Kun ajamme autolla tai pyörällä se tulee ikäänkuin kurkistamaan meitä, mutta katoaa taas säikähtäneenä pöheikköön. Toivon todella, että se olisi jonkun lemmikki eikä lemmikiksi otettu ja heitteille jätetty kesäkissa.

Syksynä muutamana jätin karjalanpaistin jäähtymään mökin kuistille, peittelin sen vielä vanhalla, anopin peruja olevalla lautasella. Kun kotiuduimme Värtsilän kirkosta, oli lautanen säpäleinä lattialla ja musta kissa paistikulhon kimpussa. Tämäkin kissa oli kovin säikky, mutta se näytti jäävän kuitenkin pihapiiriimme. Koska paisti oli jo pilalla, laitoin sitä pieninä annoksina lautaselle ja kissa ilmestyi aika ajoin ruokailemaan. Vähitellen kissan arkuus hävisi, ja se uskalsi istahtaa ruokailtuaan hetkeksi nuolemaan viiksiään. Kissa ei varmaankaan ollut ollut kauan heitteillä, sillä sen musta turkki oli vielä kiiltävä. Kovin kaihoistasti se katsoi keltaisilla silmillään minua ikkunaruudun läpi ja lupasinkin sille, että hankin sille kodin, itse emme voineet sitä ottaa talveksi kaupunkiasuntoon.

Kaveria ei jätetä

Pidin kissalle antamani lupauksen ja soitin paikallisradioon tiedotuksen löytyneestä kissasta. Kuten arvelinkin, ei omistajaa ilmaantunut, mutta eräs nainen soitti, että hän voisi ottaa kissan itselleen. Hyvien uutisten kera palasin viikon kuluttua mökille. Huomasin heti, että esille jättämämme ruoka oli koskematta. Kissa oli siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Kuulimme, että se oli mennyt väärälle reviirille ja tullut ammutuksi.

Olette varmaan tietoisia kesäkissakampanjasta, jonka yhtenä mottona on että ”kesäkissakaveria ei jätetä”! Pari kesää sitten hain leipomuksia eräästä Värtsilän talosta. Sohvalla loikoili musta, kiiltäväkarvainen kissa, jolla oli keltaiset silmät. Kerroin emännälle, että kissa on aivan samannäköinen kuin se, jonka yritin pelastaa edellisenä syksynä. Emäntä kertoi minulle, että tämäkin on löytökissa. Olivat nähneet tupansa ikkunasta, kuinka auto pysähtyi tielle ja kissa pöläytettiin ulos autosta. Aivan kuin kissa olisi ymmärtänyt puheemme, se nousi sohvalta, venytteli ja tuli kehräten hieromaan turkkiaan emännän essun helmaan.

Tellervo

3 comments for “Kesäkissa

  1. Löytötalot kaupungissa ovat hyviä paikkoja siinä mielessä, kun esim meidän tyttöjen perheessä on käyty aina entisten tilalle sieltä uusi kissa. Eivät tule toimeen ilman kissaa ja saahan kissa uuden hyvän kodin – näin luulen.Mirjasisko

  2. Onpa suloinen kissimirri! Mikähän sen nimi mahtaa olla?

    Aloin oikein miettiä, koska olen kissankäpälää viimeksi nähnyt. Taisi olla joskus 90-luvun lopulla Järventauksessa pyöräillessäni.

  3. Meillä on täällä lähiöalueella Vantaalla pyörinyt keväästä alkaen kissa jonka olemme ristineet etälemmikiksemme. Se punkeaa itsensä yöjalassaan ollessaan meille rivitaloasuntoomme (muutimme tänne tammikuussa ja ihan itse on ottanut meihin kontaktin, aiemmin tässä asunnossa asusteli koira) ja nauttii hänelle antamistamme rapsutuksista, torkutkin ottaa toisen makkarin sohvalla mielellään. Ikinä emme ole häntä ruokkineet tai juottaneet kun olemme ajatelleet, että nautiskelee meillä vain seurakollina olostaan.

    Viime la aloimme etelän ekojen pakkasten koittaessa miettimään, että toivottavasti sillä oikeasti on koti jossain. Kävimme su ostamassa sellaisen venyvän kaulapannan hänelle ja laitoimme siihen kiinnitetyn lapun kera kollin matkoihinsa taas yhden meillä vietetyn ilta-/yövierailun jäljiltä. Sen jälkeen kisua ei ole näkynyt, joten olisiko omistaja sitten pistänyt sen talvikaranteeniin sisälle tjms. – ainakin toivomme näin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *