Lintulan pellava

Vanhimman poikani Petrin vanhin tytär Mesi sai ylioppilaslahjaksi pellavaliinan, johon liittyy tiettyjä muistoja.

Lintulaan oli majoitettu talvisodan aikana hevoskomppania. Jatkosodan alettua pihapiiriin sijoitettiin autokomppania, jonka miehistö oli kotoisin Ilmajoelta. Komppania aikoi ottaa käyttöön talon vieressä olleen pellavapellon. Kustaava Karvonen, lempeä vanha nainen, melkein talonväkeen kuuluva, lapsen likka ja kutoja hääti sotilaat pois pellavapellosta ja pelasti sadon.

Syksyllä korjatusta pellavasta saatiin runsaasti lankaa. Tämä liina on kudottu noista langoista. Liinassa on siis vahva suvun henki. Se on noussut sukutilan mullasta, viivähtänyt hetken Jänisjoen utuisessa uomassa, kuunnellut talonpojan huokausta, kaipausta kiväärin tukista auran sarviin. emännän väsymyksestä pitkän päivän jälkeen ja lasten värisevästä pelosta: tuleeko isä kotiin…

Pellavapelto on nyt Sinilinnun autojen parkkipaikka. Mutta se on sitten eri kertomusta.

Allaolevat kuvat lisätty 28.3.2021

Pellavan käsittelyä esittelee Anja Heikkinen-Rummukainen.
Kuvassa näytetään kuinka pellava nyhdetään: “Kouraus otetaan melko ylhäältä, ettei mukaan tule rikkaruohoja. Sivun mittaisessa artikkelissa kerrotaan asioita kyvämisestä kutomiseen.
Kuva: Tuntematon lehtiartikkeli Lahti-Hollola seudulta
Postikortti:
Penkkirohka Hollolasta.
Pellavatietous Anja Heikkinen- Rummukaisen kirjasta Kotoinen pellavamme.
Kuva: Vesa Heikkinen

Postikortti. Kuva pellavatietous kirjasta Kotoinen pellavamme.
Kuva: Vesa Heikkinen
Share

4 comments for “Lintulan pellava

  1. Tunteille ja vanhoille rakkaille muistoille ei mahda mitään. Niinpä palautan tämän jutun 10 vuoden takaa tähän. Tämä on samalla kamppailua herra Alzheimeria vastaan. Ja virpomaloru.

  2. Hienoa kun olet tehnyt tämänkin jutun ja nyt 10 vuotispäivänä vielä kaivoit se vielä esille. 695 on tämän jutun nähnyt, mutta minä en, muuten olisin jotain kommentoinut, onhan pellava meille “entisille” niin tuttu.
    Saanko luvan lisätä joitakin kuvia tähän juttuusi Erkki?

  3. Alpoaatos, ole hyvä ja julkaise. Samalla – luvan perään – lisään vähän. Pellavaliinan kutoi Ulla, ja niitä saivat eräät muutkin jälkipolviset. Kuulin äsken, että lankaa on vieläkin jäljellä – siis sodanaikaisia lankoja!

  4. 783
    Värtsissä on useitakin mainioita artikkeleita pellavasta ja sen yksityiskohtaisista työvaiheista. (Alla linkkivihjeitä)

    Värtsilästä lähtöisin oleva Anja Rummukainen on kasvattanut ja kokeillut pellavaa sekä koonnut 1980 luvulla kokemuksiaan omakustanteisiin julkaisuihin.
    Toisessa kuvassa on atraimen näköinen “kampa” . Ymmärtääkseni nyhdetyn pellavan käsittely alkaa kampaamalla tällä laitteella siemenkodat eli sylkyt pois. Sitten pellavat liotetaan ja kuivataan ja loukutetaan, lihdataan, häkilöidään ja harjataan tällä laitteella muutama sata kertaa kunnes kourallinen pellavaa on kuin Karjalan neidon kaunis tukka. Siinä vaiheessa erotetaan ne lyhyet pellavat pellavat pois, että jää jäljelle ne laskiaisena toivotut “pitkät pellavat”

    Hilkka partanen
    https://vartsi.net/2011/04/19/pellavaista/?highlight=pellava

    Ensio Immonen
    Pellavapaita 18.2.2011

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *