Runot kuin kissankäpälät

Heli Laaksonen: Peippo vei, runoja, Otava 2011.

Heli Laaksonen, hyvänmielen runoilija Herran armosta, on taas pistänyt kokoelman todella herttaista murrerunoa. Hän kirjoittaa vaikkapa talviunista yhdessä karhun kanssa, luokasta lähteneestä oppilaasta, joka sai muikkarin kotiin vietäväksi, kalamies Jaanista, huhun punatulkuista ja hirvistä, jotka kaivavat itsensä hangen sisälle kun on oikein kylmä, ensimmäisten perunanmukuloiden kaivamisesta, rintataudista, jne…

Laaksosella on runoissaan mukana lämpöä, joka saa huumorimielelle vaikka lukija olisi ollut stressin syövereissä, kun on kirjan käteensä ottanut. Joskus löydän Laaksosen runoista yhtäläisyyksiä luontorunoilija Risto Rasan kanssa:

…”Luanto o viisas! / Jala juurest/men sorsa/ja morjenst.”

”Talo ylitte lens/ joutsen/ se tiäs suve./ Kurki tiäs onne/

korppi kotoikävä/ kana kyntömurhei/ sotka saret/ peippo keitto/

pirjosiappo poutapilvi.”…

Laaksonen on kysytty matineavieras ja joutuu varmaan matkustelemaan paljon eri puolelle Suomea. Stressin maku ei ole tarttunut runoihin, joista aistii lypsäjätytön tunteen, kun tämä painaa päänsä lehmän sateenkosteaan kylkeen, tai lapsen riemun, kun hän pitelee tähtisadetikkua, miksei muistoja siitä kun oli mummun kanssa rauhanmarssilla.

Runot ovat terapeuttinen kokemus arjen väsyttämälle lukijalle. Lukija oppii hänen seurassaan nauramaan turhantärkeille kotkotuksille, tai vaikkapa vihalle ja muille tummille tunteille, jopa kouluvaikeuksille. Joskus nimittäin Laaksonen käsittelee myös arkoja aiheita, joihin hän osallistuu omalla pehmeän lämpimäksi kääntyvällä huumorillaan. Laaksonen pitää taas hyvin tasonsa ja saa lukijan hyvälle mielelle.

2 comments for “Runot kuin kissankäpälät

  1. Siinäpä olisi ajatusta, kun saisi Heli Laaksosen tännepäin esittäytymään ja esittämään.
    mirjasisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *