Värtsiläiset evakossa, osa 2 Alajärvi.
Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin valistusohjaaja, kapteeni R. G. Wegelius kävi 25.-30.9.1944 tutustumassa siirtoväen oloihin mm. värtsiläisten sijoituspaikoilla Nurmossa, Alajärvellä, Kyyjärvellä ja Karstulassa. Hän raportoi oloista suojeluskuntapiirin komentajalle kirjeellä, joka löytyi Joensuun maakunta-arkistosta.
”Alajärvellä jouduin kokemaan erikoisen yllätyksen. Sinne piti olla sijoitettuna noin 700 siirtolaista Värtsilästä ja lähes 500 karjayksikköä, mutta onneksi sinne oli tullut vain 21 henkilöä ja suhteellisesti vähän karjaa. Siellä oli kuitenkin noin 2000 impilahtelaista runsaine karjoineen. Huollonjohtaja, poliisikonstaapeli Hilli (erittäin miellyttävä mies) oli sitä mieltä, ettei sinne pitäisi tuoda enää siirtoväkeä eikä karjaa, sillä nytkin oli jo asuntovaikeuksia ja karjan sijoittaminen ylenmäärin tukalaa. Heinävajaus oli laskettu n. 2 milj. kiloksi ja asemalle oli 40-60 km maanteitse.
Asuntojen korjaustöihin oli ryhdytty, mutta kyseessä oli laaja työmaa, joka ei vähällä tule kuntoon. Polttopuuta siellä on, jos vaan siirtoväessä on sen tekijää (!). Tämä tieto sisälsi sen vähemmän lohdullisen tosiasian, ettei täksi talveksi ollut varattuna polttopuuta eikä ainakaan kuivaa ole saatavissa. Työnsaantimahdollisuuksia ei sanottu paikkakunnalla olevan. Väestön mieliala puolin ja toisin oli sentään kohtalaisen tyydyttävä.
Kävin Möksyn kylässä (70 km Lapuan asemalta) tervehtimässä kaikkia Värtsilästä tulleita. Heillä oli suhteellisen hyvät asunnot. Tavaroitaan he eivät vielä olleet saaneet. Ansiotyötä ei heillä ollut. Eräs perheenäiti odotti juuri joukonlisäystä, mutta vuoteena oli vain mattoja lattialla!!!
Kylän huollonjohtaja, kauppias V. H. Saukko suhtautui siirtoväkeen ja heidän auttamiseensa erittäin myötämielisesti. Täälläkin olisi sosiaalihuoltotarkkailija erikoisesti paikallaan ja rakennusten korjaustarkkailija samoin tarpeellinen.
Tapasin myös karjan sijoittajan, agronomi Viitalan, jonka kanssa tuli mm. puheeksi se, että siirtoväen karjan sijoitus ja liikakarjaa koskeva kysymys olisi ehkä ratkaistava yleisvaltakunnallisena ja kansallisomaisuuden suojelemista tarkoittavana kysymyksenä eikä pitäjittäin tai vain omistajien toimenpitein.”
Lissu Kaivolehto