Maailma näyttää pöydän päältä avarammalta. Kuva Eero-Matti
Kuten aiemmin jo on kirjoiteltu, asustaa Sääperin rantamailla nyt kolme alaskanmalamuuttia. Koirat ovat puhtaasti vetokoiraharrastukseen, vanhimman kanssa kokeilimme myös kanalintumetsästystä, mutta huonoin tuloksin. Koira kyllä haki linnun ja ajoi sen puuhun, mutta kun ei hauku niin eipä siitä paljon iloa silloin ollut. Kun vielä sattui niin, että SÖI pudottamani pyyn, en voinut enää sitä linnustusretkillä mukana pitää.
Dashin kanssa pääsemme jo ensi lumista lähtien treenaamaan lumiajoa myös kevytvaljakolla, mutta sen sijaan nuorikkomme Daisy ja Dixie saavat vielä odotella maaliskuun loppupuolta tai pikemminkin huhtikuuta, mikäli lunta vielä silloin on. Liian aikainen rasitus saattaisi vahingoittaa luustoa sekä lonkat.
Olen kiitollinen monille maanomistajille siitä, että olen saanut luvan tehdä valjakkouria heidän mailleen. Onkin odotettavissa, että ensi talven aikaan saapuu viikonloppuisin laaksoomme valjakkoharrastajia lumettomasta Etelä-Suomesta, ehkäpä mukana myös viiden alaskanmalamuutin omistaja, kansanedustaja Tanja Karpela muiden joukossa.
Vanhin koirista on nyt 10 kk vanha ja parhaimmillaan opettelemaan kevyttä vetotoimintaa. Olemmekin menneet valjaat päällä niin autonrengas perässä kuin ensi lumien aikana valjasnarun perässä jopa rautalapio! Tärkeintä on kuitenkin se, että koira on tottunut valjaisiin, ei niinkään perässä olevaan painon määrään.
Alaskanmalamuuteilla pidetään myös vuosittaisia kuormanvetokokeita. Hyväksyttävän minimiarvosanan saa silloin, kun koira vetää vähintään 10x oman painonsa. Dashin tapauksessa kuormaa perässä tulisi olla lähes 500 kg (!!) hyväksyttävään minimiarvosanaan. On tosin monta kertaa ollut selkäni koetuksella, kun olen erehtynyt kääntämään pääni väärään suuntaan ja poika onkin kiskaissut talutusnarusta eri suuntaan.
Viime vuonna suomen paras malamuutti vetäisi vaatimattomat 800 kg perässään, joten vahvoista jässiköistä on kyse. Väitetään yleisesti, että aikuinen muutti pärjäisi myös aikuiselle sudelle taistelussa, mutta uskallanpa epäillä asiaa, sudet niin usein liikkuvat ja saalistavat laumassa. Olemme Dashin kanssa treenanneet koko syksyn niin Kukkovaaran kuin Ryösiönjoen takaisilla tieurilla, nyt ilmeisen susiuhan takia ovat nämä metsälenkit jääneet pois. Pojalla kun on vahva riistavietti ja taipumus kadota jopa puoleksi tuntia eri hajujen perään. Yleensä aamulenkkimme on ollut n. 3-5 km ja illalla vajaat 3 km. Koira on ollut tosi hyvässä kunnossa ja onkin harmi, kun emme ole voineet jatkaa treenaamista.
Hienoa! Uutta toimintaa.