Tekijä: Tuula

Yhteistä aikaa..

Yhteistä aikaa.. M Mulla on kisat Nivankylässä, lähe mukkaan. N Mikkä kisat, mitä minä siellä? M Hirvenhiihon karsinnat. Mulla autossa pallaa vikakoodi, mentäs sinun autolla. N No en tiijä. Millon ne kisat on? Jouvanko ees? M Lauantaina, lähe nyt, saahaa…

Ajellessa aateltua

Tämmönen vanaheneva akkaihiminen ko kattoo paljo erilaisia tv-sarjoja, niitä nyyhky-saippua, polliissisarjoja ynnä muita, niin sitähän ellää jo ihan fiktiivisesä maalimasa. Jo melekeen ellää niitten kommeitten, tyylikkäitten, iättömien, hyväryhtisten ilimisten elämää. Kavereittenki kans saatettaan spekuloija, jotta mitä mieltä kukaki on ko…

Muutos

Jos ei maaliskuussa 1940 STT olisi kiirehtinyt tiedotuksessaan niin olisinko minä nyt jossain muualla? Hei Värtsin lukijat, arvoisa ”raati”, olin joku aika sitten koulussa oppimassa uutta. Sain opettajalta tehtäväksi kirjoittaa kertomus, jonka aiheena oli maailmassa tai maassamme tapahtunut iso muutos…

Lentsu

Minä olen kasvanut isossa lapsikatraassa, poikalaumassa suurimman osan lapsuusajasta. Varhaisimmat lapsuusvuodet, ennen kouluun menoa, kuluivat enimmäkseen omassa pihassa, muita lapsia tavattiin vain kun kylässä käytiin tuttavaperheitten kesken. Minun vanhemmat olivat muuttaneet tähän meidän kotikylään muualta, siksi kai meidän vanhempien tuttavaperheetkin…

Ensimmäinen Värtsilän vierailu

Jos oikein muistan, ihan eka käyntini Värtsilässä on tapahtunut joskus 60-luvun alkupuolella Muskossa vietetyn heinäntekoloman aikana. Oli jonkunlainen välipäivä urakoinnissa, keksimme velipojan kanssa, että eikös me voitaisi mennä kylästelemään yhteen sukulaistaloon, jossa ei koskaan oltu vielä käyty. Eikä siitä perheestä…

Aamuhetki kullan kans kallis

Noin kello 6, akka ei ennää jaksa maata, lähtee sängystä kävelemmään, käy vessassa, kattoo keittiön ikkunasta pakkastilanteen, juo vettä. Ei kehtaa vielä aukasta tietokonetta, mennee takasin sänkyyn. Ukko nukkuu käet levällään. Tunnin päästä, vähän ennen 7, akka pitkästyy, lähtee taas…

Kohtasin minäkin Värtsilän pojan..

Joskus vuonna 1999 tai 2000, alkukesän perjantaina illan suussa ajelin töistä kotiin. Valtatieltä kotikylän tielle kääntyessäni huomasin, että tien rampilla oli pysähtynyt kummalliseen paikkaan Venäjän kilvillä varustettu pieni kuorma-auto. Huomasin, että auton kyljessä maalin alta vielä näkyi entisen omistajan, torniolaisen…

Jos minne lie, polkuni vie, tämä muistissa viel

Hiekkatietä vähän matkaa, vasemmalle käännös, pieni mutka ja kuin hyppäys mäen nyppylän päälle. Ruusupensaita, takana pikkuruinen mökki. Tiilikatto, valkoiset ikkunanpielet. Siisti kuisti. Kauempana pihan toisella laidalla navetta, vasemmalla pellon reunassa sauna, aitta ja puusee. Muutama omenapuu, viinimarjapensaita, raparperit suorassa penkissä,…

Omalla kylällä ennen vanhaan

En oo ikänäni ollu hirviän paljon oman kylän porukoisa. Tai missään muisakkaan porukoisa. Tai oliko niitä porukoita sen kummemmin olemasakkaan, kaikkihan suurin piirein tunsi toisesa ja jos omalta kylältä kauemmas mentiin vaikka tansseihin, sinne mentiin porukala ja tultiin pois miten…

Kaks rummaa karvalakkia

Penikkana mulla oli valakonen lampaankarvalakki, sydämen muotoinen. Siinä oli flanellivuori ja leviät nauhat, jotka sidottiin leuan alle. Minusta se oli ruma, mutta en siitä kovin välittänyt, olihan se lämmin. Ja sitä rummuuven tuskaa lievitti se, että Väärälän ja Rajaniemen tytöillä,…

Härkössiin pitäs päästä lähtemään.

Tuon lauseen kuulen aika usein. Kun asutaan Perämeren rannalla, on meri olennainen osa elämää. Kaikkina vuodenaikoina olemme tottuneet retkeilemään ja tekemään työtä merellä, rannoilla ja saaristossa. Meidän pitäjän edustalla on ihan mukava saaristo, jo kilometrin ja kahden päässä rannasta useita saaria. Läheisistä saarista suurimmassa…

Muskossa

Muskossa aamut alkoivat siitä, että mummon ja ukin askeleet rupesivat kuulumaan tuvan puolelta. Tai oikeastaan, minusta tuntuu, että ne olivat nimenomaan ne mummon askeleet, mitkä kuuluivat. Mummo oli aina sitä mieltä, että talosta menee maine jos nukutaan myöhään, siksi varmaan…

Lättähatulla Muskoon – ylistys Valtion Rautateille

Siihen aikaan kun olin pentuikäinen, meillä oli tapana ainakin kesäloman aikana matkustaa mummon ja ukin luo Muskoon. Matkalaisten kokoonpano vaihteli. Kun kymmenen ikävuotta oli ylitetty, pääsi jo reissuun yksin tai velipojan kanssa. Jonakin 60-luvun alkupuolen kesä-aamuna olin varustautunut matkalle pari…

Ja missäs sitä ollaan oltu – tuokiokuvia itänaapurista

Muurmansk, Severomorsk, Petsamo, Nikkeli, Zapolijarnyi Murmanskin muisteleminen toi mieleen muitakin takavuosien matkoja Neuvostomaahan. Laiskuuttani tai jostakin muusta syystä, en ole ottanut valokuvia kovin paljon matkoiltani.Olen ajatellut, että minähän muistan kaikki asiat. Tai, että ei kaikkea tarvitse muistaakaan. Nyt sitten mietin,…

Toisella rajalla

Minä olen asunut koko ikäni rajan tuntumassa. En ihan rajakylässä, mutta kuitenkin rajan vaikutuksen piirissä. Kysymyksessä ei ole Suomen itäraja, vaan se toinen laita, länsiraja. Ensimmäiset muistot ovat jostakin 1960-luvun alkupuolelta, käytiin Haaparannassa ostoksilla. Monet kerrat kävin ostoksilla yksin tai…

Rajantakainen rakastettuni, Murmansk

Ensimmäinen matkani Murmanskiin tapahtui joulukuussa 1985. Se tuli minulle vahingossa, kun jouduin paikkaamaan työkeikkaa ystävälleni, joka oli estynyt. Hän kun oli joutunut lähtemään Floridaan, niin minäpä pääsin Murmanskiin! Olin jo jonkun verran tottunut Neuvostomaassa reissaamaan. Murmanskiin en ollut ajatellutkaan mennä,…