Aamulla 9.5. 2012 klo 05.45 nostin silmäni vuorta – tai oikeastaan mäkeä – kohti, pohjoisen suuntaan. Taivaalla loisti paksu punainen viiva. Siellä tunki itseään kohti Helsinkiä aasiankone kerosiinin eli lentopetroolin voimalla. Vai jäikö taivaalle punainen viiva puhemies Maon pienen (eli suuren) Punaisen kirjan ahmineista kiinalaisista?
Minussa ei kuitenkaan herännyt kommunistisia aatteen sykkeitä tuijottaessani näkyä, vaan menetetyn bisneksen aiheuttama keljutus: voi kun olisi ollut kamera! Olisin myynyt kuvan lööpiksi.
Oli se näky niin erikoinen, ihan sensaatiomainen. Amerikkalaiset olisivat maksaneet maltaita. Olisin voinut lähettää sähköpostin liitteenä Hillarylle tai Obamalle: katsokaa, mikä väri idästä länteen!
Tarttis tehrä jotain! sanoisi Kosola Lapualla, jos vielä eläisi. Vai oliko se Koivisto!
Vaan kun ei ollut kameraa. En kyllä olisi osannut sitä käyttääkään enkä lennättää kuvaa sähköisesti ilmojen halki. Jäin vain typeränä tollona tuijottamaan. Olisin voinut hankkia lomarahat ja mennä Huittisen ohi, siis yli, etelän rannoille. Kaustajärvessä kun on vielä vesi niin kylmää.
Kun edes tuo kuikka huutaisi tämän keväisen tervehdyksensä. Mennä möllöttää vain kiusallaan.
Voi, mikä aamu! Painun takaisin pehkuihin, siis täkin alle.
Moikka, värtsiläiset! Ierikka
Kun tänä aamuna hieraisin silmiäni ja luin edellä olevan kirjallisen tuotokseni, huomasin, että kellomäärä on väärin. Kyllä se viiva näkyi jo klo 04.45. Tuntia myöhemmin se viiva oli jo alkanut haalistua häipyäkseen taivaan tuuliin. Niinkuin puhemiehen puheetkin aikanaan ja jo nytkin haalistuneina pilvien taakse.
Kellon ajat muuttuvat, kun kerosiinin suvujuova kaartaa ilmojen halki. Niin myös värit sitä mukaa kuin aurinko siihen sattuu. Mutta aika itse on ikuista ihmettelijän silmissä. Ei ihminen tiedä, milloin se on alkanut ja missä ja milloin se päättyy jos päättyy. Ihmettelijä piirtää paperilleen ympyrän:
SEPPELE
Ei ole syntyminen alku
eikä kuolema loppu.
Ihminen on piste ajassa,
ja aika on ikuista,
ympyrän muotoista.
Eivät lopu leipä ja viini
Jumalan pöydässä,
sillä pöytä on ympyrän muotoinen
alttarin kehä.
Kun minä kuolen,
laskekaa seppele,
Voittajan seppele
voitetun haudalle.
—
(Seppeleen aika, s. 89)
Kaunis runo!
Ihan piti hieraista almanakkaa.. Nämä kerosiinin tai muut lentsikoitten höyryjuovat voivat olla todella mielenkiintoisen värisiä auringon nousun ja laskun aikoihin.
Aurinko oli noussut tänään Kaustajärvellä 04.16 erään tiedon mukaan.
No, tulipa Erkin kello tarkistettua saman tien ja hyvä runokin meille mutusteltavaksi.
Kiitoksia !
Koskettava, ajatuksia herättävä runo.
Värtsissä oli 25.2.2012 juttu
”Äärimatkailua”. Siinä on näppäämäni
kuva Japanin koneiden savuvanasta
Kaustan taivaalla.
Tässä linkki juttuun Äärimatkailua https://www.vartsi.net/2012/02/25/aarimatkailua/
Erkille vihjeeksi ei tuohon aikaan saa olla ulkona muut kuin rajamiehet. Kunnon kristikansa nukku silloin niitä makeita aamu-unia. Kalsatajille sallitaan myös olla ulkona tuohon aikaan sillä heidän kertomukset näkemisistään menevät kalajuttujen tiliin.