Ulla paistoi vappuna uuniperunoita. Hän oli ostanut Joensuun Prismasta Wärtsilän mustia. Hän oli latonut perunat isorakeisen suolakerroksen päälle pellille ja paistanut ne uunissa. Lautaselle pantiin häränlihapihvi. Päälle valeltiin kastiketta, jonka hän oli valmistanut siten, että oli kaatanut kermaa kypsytettyjen pihvien päälle, antanut sen vähän aikaa muhia ja valuttanut pihvistä maustuneen kerman eri astiaan. Lautasella oli siis pihvi, Wärtsilän mustat kuorineen ja päällä kastiketta.
Voi että oli hyvää! (Lasissa voi olla aatteen mukaan joko punaviiniä tai vettä).
Siinä vappua viettäessäni aloin pohtia Wärtsilän mustan elvyttämistä paikallisena muinaisperunana.
Liperissä Hirvosen perunatila tiettävästi tuottaa Wärtsilän mustaa kauppoihin, ainakin Prismaan. Tuskinpa siellä oltaisiin pahoillaan, jos Wärtsilän mustaa alettaisiin isommassakin määrin viljellä Tohmajärven Värtsilässä. Eiköhän ryhdytä panemaan asiaa toimeksi. Kunnan vaakunaan emme pyri perunankukkaa saamaan, niin kuin lemiläiset omaan vaakunaansa ovat Lemin punasen kukan saaneet.
On se Wärtsilän musta paistikkaana niin maukasta, että maineen levitessä siitä hyötyisi myös Liperin Hirvonen, mutta ainakin Värtsilä. Nyt olisi vain saatava viljelyyn sopivaa tietoa. Sitä on varmasti ikäihmisillä. Voisiko kylätaloon kutsua asiasta kiinnostuneita keskustelemaan Wärtsilän musta -kampanjasta? Lemiläiset ainakin ovat ryhtyneet punasensa puolesta toimiin. Sen alkumaa on 1870-luvulta Turkin sodan paikoilta, kun lemiläiset kantoivat siemenpotaatit repuissansa kotikonnuilleen. Myös Wärtsilän musta on tullut idästä päin. Tiedetään, että sitä on viljelty esimerkiksi Kontupohjassa.
Jotta Wärtsilän musta ei aiheuttaisi kuntapoliittisia paineita eikä sekoittaisi kuntauudistuksen paatosta, kirjoitetaan lajikkeen nimi tuplaveellä: W.
Ei siis jäädä nyhjäämään, vaan pannaan töpinäksi! Oliskohan tässä pitäjäyhdistyksellä aloitteen tekijän paikka? Siitä ei olisi pitkä matka Sinilintuunkaan, jossa Maija voisi paistaa Wärtsilän mustia uuniperunoiksi ja Rami kutsua kunnanvaltuuston maistiaisille!!! Idea on käytettävissä oluttuopin hinnalla!!!
Värtsilä-uskovainen Ierikka
Nämäkin ovat Hirvosen viljelemiä mustia. Idun alkujakin näky olevan. Kuva SP
Nuorempana ollessani kasvatimme anoppilasta saatuja mustia
perunoita kesämökillämme. Tavallinen karjanlanta oli niille
hiekkamaassa hyvää lannoitetta. En tiedä näistä lietelannoista.
Vaasalaisen Gunwor Pått:tin mukaan lajike lienee Ezsell blue ja tullut meille Skotlannista. Se on vanha jaloste sieltä 1800 luvulta. lajike on hyvän makuinen jauhoinen peruna, joka sopii hyvin kuorineen keitettäväksi. Vanhojen lajikkeiden tapaan se on rutonarka. Siihen iskee lehtirutto helposti ja siirtyy sitten mukularutoksi. Jos varret säästyvät rutolta antaa se runsaan sadon joskin pienien perunoiden osuus on suurehko. Ne pienet perunat voi sitten tarjota erikoisherkkuperunoina. Pitäkää perunakanta elossa ja Värsilän mustana. Sitten syksyllä taas herkutellaan uusilla perunoilla.
Näitä siemenperunoita voisi mielenkiinnosta varailla ensi kesää varten ja kokeilla miltä tämä ”musta” maistuu…
Kotiperunoista on viimeinen penkki menossa, hyvä peruna saatiin Kallen siemenperunoista, tuli vaan liian vähän kesän alussa laitetuksi.
Nyt juuri Ahvensoppaa, aamulla verkosta saadusta Sääperin kalasta, oman maan pottuja, penkistä sipuli ja tilli, näiden herkkujen kera, voisiko lähiruoka enää parempaa ja puhtaampaa olla:)
Varmaankin ensi lauantaina 11.8. käyn kasvimaallani ja tarkistan kuinka minunlla oleva vanhamusta peruna on kasvanut. Jos siitä saisi vertailuun ja vaihtokauppaan sen Värtsilän mustan kanssa. On perunalajike nimeltään Lapin musta manteli jota ei päällisinpuolin erota vanhastamustasta. Suu erottaa ne toisistaan riittävällä tarkkuudella. Tämä aisti tieto on Kuopiolaisen Erkki Karjalaisen kertomaa, kun hän pyysi minulta keväällä muutamaa perunaa vanhaamustaa. Sanoi omansa mustan mantelin ja vanhanmustan sekoittuneen perunkellarissaan siten, ettei hän tunne kumpi on kumpaakin. Palataan asiaan myöhemmin.