Maanviljelijä Kalle Käki 3.3.1871 – 22.2.1951
Kalle Käki oli syntynyt huittislaisen talonpoikaistalon vanhimpana poikana 3.3.1871
Käkien suku on Huittisten kantasukuja, kantatila on ollut suvun hallussa 1600 luvulta lähtien. Satakuntalaiseen perhehierarkiaan on kuulunut, että vanhin poika, tai tytär perii talon. Jostakin tuntemattomasta syystä Kallen kohdalla kävi toisin. Sukututkijat kertovat yleisimpänä syynä olleen pojan rakastuminen tyttöön, jota vanhemmat eivät hyväksyneet. Siis tyttö, tai talo, se oli siihen aikaan sääntö, ei poikkeus. Kalle valitsi tytön.
Kalle oli nuoruudenvoimia uhkuvassa iässä, hän pakkasi vähäiset tavaransa ja 1985 muutti Kemiöön.
Lyhyellä käynnillä Huittisissa selvisi, että jonkun toimesta kirjeet olivat matkalla kadonneet, että Kallen rakastettu oli naitettu toiselle miehelle, myös sekin, että Kallen isä oli luovuttanut talonsa vanhimmalle tyttärelleen, joka oli avioitunut Kallen serkun kanssa.
Kalle muutti Kemiöstä Euran kappeliin, Tarvasjoelle ja muutaman vuoden jälkeen hän oli muuttanut Paattisiin 1901. Hän oli saanut eräässä kartanossa työnjohtajan paikan. Kartanossa harjoitettiin aikaan nähden edistyksellistä ja tehokasta viljely- ja karjataloutta, muun muassa siemenviljan tuottamista. Kalle Käki viipyi talossa runsaat 8 vuotta, aika koulutti Kallesta taitavan viljelijän.
Joka syksy vieraili talossa siemenostoilla liikemies Kalle Oskar Helander, joka oli kotoisin Sortavalan seuduilta. Helander kertoi, että puolisonsa oli perinyt isältään Hugo Wigludilta maatilan Tohmajärven Patsolassa. – Tila tuottaa nykyisellään tappiota ja olisin halukas vuokraamaan tilan sinunlaiselle miehelle.
Käki oli haaveillut jo kauan omasta tilasta, nyt siihen olisi mahdollisuus. Niinpä hän satokauden päätyttyä sanoi itsensä ulos työpaikastaan ja 28.11.1911 matkasi Kalle Helanderin kanssa Patsolaan , Tapiolan tilalle.
Kalle Käki vuokrasi tilat oitis. ( Huom, vuokraus käsitti useampia Niiralan perintötalosta lohkottuja tiloja) Nyt Kalle oli itsellinen viljelijä. Käki osti tilat omakseen.7.3.1914
Heti ensimmäisenä viljelykautena Kalle K. totesi, että maat ovat happamia. Kalle tilasi syksyksi pari vaunulastia kalkkia, jota levitti kynnettyyn maahan runsaasti, ja hankki muita väkilannoitteita.
Paikkakuntalaiset ihmettelivät Kallen touhuja, maat alkoivat kasvaa ja tuottaa, tavalla jota ei täällä ennen nähty. Näkymät herättivät paikkakunnan viljelijöissä ”vipinää” ja pani ottamaan, oppia.
Äitini oli ollut tyttönä ollessaan, 8 vuotta Kalle Käen karjan- ja taloudenhoitajana. Hän kertoi: -Käkelässä 0li ajankuvaan nähden suuri karja. Talon vakinaisia työntekijöitä oli minun ohellani Beata Hiltunen,ja VäinöHiltunen, kausityöntekijöitä oli enemmänkin
Kalle Käki oli satakuntalainen patriootti, suurikokoinen roteva mies. Hän ei luopunut huittislaisista tavoistaan. Pitkä vaalea leukaparta, kesäisin hän piti yllään rohdinkankaista pellavapukua, johon kuului housut ja puolitakki. Kesäisin Kalle käveli usein avojaloin ja harrasti muutenkin säädyllisiä elämäntapoja. Kalle hankki Huittisista kuivaa orsileipää, jota hänen sisarensa sieltä säkeittäin toimitti. Kallen ruokavalioon kuului vihannekset ja metsämarjat. Kallen elämän motto oli: -Se on terveellistä. Kalle oli puheissaan palvelusväkeensä asiallinen, toimissaan jopa sosiaalinen, mutta mitä hän sanoi, se oli kuin kiveen hakattu.
Vuodet kuluivat, Kalle Käestä oli tullut Värtsilän seudun maanviljelyksen suunnan näyttäjä, esimerkillinen uran uurtaja..
Käkelässä, kuten pakkakunnalla sanottiin, elettiin kaksikymmenlukua. Niinä vuosina Käki innostui ostamaan lisää tiluksia. Arkistotietojen mukaan 1932 Kalle Käki omisti Värtsilän Patsolassa Tapiola 1,24 Mäkelä 1,25, Niirala 1,26, olivat hänellä ennestään, lisäostoina tulivat-Käenpesä12,22, Kivisalmi12,24 ja viimeisenä Yrjö Peuhkuriselta ostettu Ruohokkosuo 6,1.
Tilaostojen tarkoituksena oli toive,- erään lähisukulaispojan tuleminen tiluksien omistajaksi ja Kallen vanhuuden turvaksi. Toive ei toteutunut. Kalle oli tilaostoissa kovasti velkaantunut. Kaiken päälle alkoi 1929 maailmanlaajuinen lama.
Kalle myi tiluksensa ( joitakin lukuun ottamatta, jotka oli myynyt jo aikaisemmin) 23.3.1932 -Yrjö Kososelle. Kauppaan liitettyyn välikirjaan Käki sisällytti luontaiseläkkeen lisäksi pienen rahaeläkkeen ja asumisoikeuden tilaan ja sen rakennuksiin. ( joiden omistajaksi tuli myöhemmin Aarne Sahlsten) Kallella oli oikeus asunnon lisäksi pitää kahta lehmää ja saada niille ravinto.
Käki muutti 1937 Impilahden Pitkään rantaan siellä asuvaan sukulaisperheeseen?
Käen tilukset siirtyivät järjestelyillä, joita en tunne Matti Kososelle.
1940 valtio pakkolunasti tilat siirtoväen asutustiloiksi .
Moskovan rauhassa menetettiin myös Laatokan Karjala. En ole löytänyt paikkaa mihin Impilahtelaiset olisi evakuoitu. 1942 he pääsivät takaisin kotikonnuilleen, mutta 1944 tuli uusi lähtö. Kesäkuun 26. päivänä 1944 Kalle Käki palasi sodan jaloista takaisin Värtsilään. Hänen asuinpaikkansa oli luovutettu siirtoväelle , hän ei tiennyt minne hän menisi, kenelle kuuluu hänestä huolehtiminen?
Paikka löytyi. Matti ja Sanni Kosonen eivät jättäneet Kallea tielle, he kantoivat Kallesta hyvän huolen. Palvelusväen uudessa rakennuksesta sai Kalle omat asuintilat. Sanni-emäntä puhutteli häntä nimellä Isäntä Käki.
Huittisten Sammunjoen partaalta Kalle Kaarlenpoika lähti ja Jänisjoen partailla Värtsilässä hän vanhuudenpäivänsä vietti. Kasvua tuottava maa kaikkinensa, oli ollut hänen perheensä. Kasvavien Leminrinteen hautausmaan honkien katveessa hän sai viimeisen leposijansa. talvella 1951.
Tiivistelmä tutkielmasta Kalle Käki.
Yrjö Jormanainen.
Hautakivi Leminrinteen kalmismaalla. Kuva SP
Oli vaiherikas elämäntarina.
Tyttäremme appivanhemmat ovat kotoisin Huittisista, ja heidän kesämökkinsä on Sammunjoen partaalla. Mielenkiintoista luettavaa heillekin.
Kiitos!Mielenkiintoinen elämäntarina kaikkine vastoinkäymisineen.
Kiitos, Yrjö! Teit suuremmaisen palveluksen meille Värtsilä-uskovaisille. Muistan jotenkin hämärästi Kalle Käen. Mutta silloin ei puhuttu – ainakaan minun kuullen – Kallen elämänvaiheista. Olisi mukavaa kuulla siitä enemmänkin. Taas sai kotiseuturakkaus yhden lisäaiheen. Siitä kiitos!
Heräsi kysymys, onko Kallen vanhuuden talo se, joka näkyy tielle navetan oikealla puolella, siis navetan ja joen välisellä alueella?
Ierikka
vOI kALLE PARKAA !
kYLLÄ KALLELLA OLIVAT HYVÄT TARKOITUKSET, TARINA ON LIIKUTTAVA.
rAKKAUS ON SUURI ASIA SEN TODISTI kALLEKIN.
rAUHA HÄNEN SIELULLEEN.
Vaikuttavasti kirjoitettu henkilökuva ja elämänvaiheet.
Oli kesä 1945 kun Kalle Käki tuli Tapiolan tilalta
Pykälävaaran tielle paljain jaloin ja lähti kävelemään
Patsolaan päin.
Ihmettelin , että kuka on tuo mies, joka tulee metsästä
paljain jaloin ja jatkaa Patsolaan päin.
Minulle pienelle pojalle kerrottiin, että hän on Kalle Käki
ja että hän on varakas vaikkakin kävelee paljain jaloin.
Tarina kertoo, että Kalle Käki oli käymässä Helsingissä.
Kalle käveli Helsingissä kadulla paljain jaloin ja vaatteetkin
olivat erikoiset, niin poliisit ottivat Kallen kiinni ja veivät
poliisiasemalle kuulustelua varten.
Kalle käski soittaa Värtsilään nimismies Veli Ruuthille.
Nimismies sanoi, että sehän on varakas isäntä Kalle Käki
ja laskekaa heti vapaaksi.
Poliisit pyysivät anteeksi tapahtunutta erehdystä.
Äitini kertoi moniakin juttuja Kalle Käestä. Tarinan mukaan Kalle ei olisi lähtenyt evakkoon päättänyt jäädä Värtsilään. Hän on mennyt jonnekkin Kukkovaaran korpeen, mahdollisesti Ryhän notkon -Surinkiven alueelle asumaan. Mukana hänellä on ollut kaikki tarpeelliset tavarat. Myös lehmä on ollut mukana. Separaattorin hän naulannut kantoon kiinni ja siinä separoinut maidon. Pitihän miehen saada kirnutuksi voita leivän päälle. Tai hän saattoi olla mieltynyt juomaan kuorittua maitoa eli kurria (mikä nykyisin vastaa rasvatonta maitoa)koskapa Kalle oli käynyt meilläkin pyytämässä juodakseen kurria. Hän on nimittänyt sitä ”kummatuksi maidoksi”
Nyt näyttää siltä, että olisi korkea aika tallentaa muistitietoa Kalle Käestä. On ollut omana aikanaan melkoinen persoonallisuus. Kertokaa te, jotka muistatte hänestä! Itse jouduin v. 1949 Joensuuhun koulukäyntiin, ja niin monet vuodet ovat vain osittain koettua elämääni. Mutta jokin merkillinen tarve on nyt syntynyt saada Kallesta tietoa. Ierikka
6.5.-12 Moi, Ierikka!
Kiitos kommentistasi, se lämmitti mieltäni, kuin Laatokalta värtsilään puhaltava kevättuuli. Kysyit sitä Kosolan Harjoittelijain asuntoa, jossa myös viimevuosiaan vietti. Se on talon päärakennuksesta joen alajuoksuun päin, matkaa lienee alle satametriä. Rakennus oli teetetty 1940 loppupuolella.Muistan erään tapaamisen. Kosolassa oli Lehtiasiamiesten neuvotteluse oli vielä vanhan asuintalonaikaa, Erkki oli tuore Agronomi, olin puolen tuntia aikaisessa,perhe ja palvelusväki asettautui päivä’lliselle.Sanni emäntä kehoitti pöytään ja sanoi kamarin ovelta- Isäntä Käki, tulkaa ruoalle. Kalle stelikamarista pellavapuvussaan, asettuen pöydän päähän, kuin isäntä konsanaan.Tuossa hetkessä oli jotakin suurta ja ylevää, jota harvoin saa elämässään kokea.
PS: Kommenteista päätellen, tuntu,kuin olisin avannut Bandooran lippaan? On erirttäin hyvä että keskustellaan, herätellään aikalaisilta kuultuja tarinoita. Onhan niin, että jo aikansa jättäneiden, merkittävien henkilöiden varjot, ovat pitkiä.
Haluan puolestani kiittää kaikkia kommentoijia, sillä huomaan ,että lähes kaksi vuotta vireillä pitämäni dogumenttiaineiston hankkiminen,haastattelut ym ei ole mennyt hukkaan.
Tarina Kalle Käestä ja hänen elämänvaiheistaan antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kun luin sen lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, se oli kuin suoraa jatkumoa edellisenä iltana kuulemilleni tarinoille.
Olin perjantai-iltana Saima Harmaja-seuran järjestämällä runollisella hautausmaakävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Teemana kieroksella oli ”Uskolliset kuolemaan saakka”. Saimme kuulla tarinoita kahdentoista henkilön kiinnostavista elämänvaiheista. Jokaiselle tarinan henkilölle laskettiin punainen ruusu hänen hautapaadelleen. Saimme kuulla myös teemaan sopivan runon kaikilla kahdellatoista haudalla. Yksi kierroksen haudoista kuului luonnollisesti Saima Harmajalle, jonka syntymästä tulee 8.5 kuluneeksi 99 vuotta.
Kiitos Yrjö Kalle Käen tarinasta! Toivottavasti saamme jatkossakin lukea tarinoitasi Värtsistä. Tiedän sen perusteella mitä olet kirjoittanut Jormanaisten sukukirjaan, että Sinulta löytyy paljon kiinnostavia tarinoita.
Googlen mukaan Impilahtelaisten sijoituspaikka olisi mahdollisesti ollut Outokumpu
http://www.impilahti.net/juhlat.html
Kalle Käki on kerännyt arvostusta Värtsilässä mutta myös kateellisuutta, ehkä vihamielisyyttäkin. Tuo Yrjön kirjoitus auttaa ymmärtämään eräitä tarinoita joita olen kuullut äidiltäni.
Ennen muuttamistaan Impilahdelle 1937 ”Ukko Käki” on ilmeisesti ollut heitteillä menetettyään omaisuutensa. Mahdollisesti asunnotonkin. (Nämä ovat minun arvailuja).
Patsolan työväentalo oli oudolla tavalla palanut. Huhun mukaan Kalle olisi asunut tai ollut silloin siellä yötä. Arvelujen mukaan Käki olisi haluttu polttaa talon mukana. Kuitenkin Käki oli ollut se yön jossain muualla yötä.
Maan omistaja ei antanut rakentaa uudelleen työväentaloa samalle tontille, koska siinä oli hänen mukaansa vietetty paheellista elämää, vaan lahjoitti tontin erilaiseen tarkoitukseen. Paikalle rakennettiin pieni kirkko, ”Rukoushuone”, joka on nyt siirretty toiseen paikkaan.
Uusi työväentalo rakennettiin lähistölle. Nykyisen Pusan talon paikalle.
Maanhankintalakiin perustuvan kyläkohtaisen sijoitussunnitelman mukaan Impilahden maatalouväestö oli tarkoitus sijoittaa kolmeentoista silloisen Kuopion ja Mikkelin läänin kuntaan. Pitkärantalaisten sijoituskunta oli Leppävirta. Kyläkohtainen sijoitussuunnitelma löytyy Leo Paukkusen kirjasta Siirtokarjalaiset nyky-Suomessa, s. 277. Kirja on painettu Jyväskylässä 1989
Alpoaatokselle: Olet ihan oikeassa. Olen tavannut Outokummussa paljon Impilahden evakkoja. Kuusjärvelle evakuoitiin jossain vaiheessa myös värtsiläläisiä, sillä muistan isäni puhuneen, kuinka he olivat evakossa Kuusjärven (eli nykyisen Outokummun) koululla vastapäätä vanhaa kirkkoa ennenkuin heidät sijoitettiin Lappalan tai Lappalaisen taloon.
Joensuun hautausmaalla – ortodoksisella
puolella – on kaadettu perjantain ja
maanantain välisenä aikana 103 hautakiveä.
Tässä näiden sadan hautakiven tarina.
Löytyisikö keneltäkään valokuvaa Kalle Käestä? Olisi mielenkiintoista nähdä. Ierikka
Salme Väänänen kertoo, että ollessaan pieni tyttö oli Patsolan mäellä Karvisen maiden takana lehmien yhteislaidun. Siellä olivat ainakin heidän, Antti ja Anni Holopaisen sekä Kalle Käen lehmät. Kalle asui silloin nykyisen Ilomantsintien varrella Sahlstenin mökissä. Hän kävi lypsämässä lehmänsä yhteislaitumella ja separoimassa maitonsa kallion kolossa olevalla separaattorillaan. Kone oli vähän matkaa Karvisesta Pitkäseen päin. Salmelle on jäänyt mieleen paljasjalkainen pitkä mies.
Edelleen odottelen valokuvaa Kalle Käestä! Ierikka
Terveisiä Markukselle!
Ennen jatkosodan syttymistä kesällä -41 meidät kaurilalaisetkin evakuoitiin junalla Outokumpuun ja sieltä Kuusjärvelle Myhkylän koulun vintille, jossa oli paljon väkeä Värtsilän Uusikylästä, Patsolasta, Kaurilastaja Uusi-Värtsilästä. Omalta kohdaltani se oli jo kolmas evakkoon lähtö. Jonkun ajan kuluttua sain äitini ja minä, ”kortteerin” Kuusjärven kirkolta nahkuri Toivaselta oikein peräkammarin huoneen. Hyvää huolta meistä pidettiin, etenkin kun talossa oli ikäistäni nuorisoa. Kauppareissulla Outokummussa osui ilmahälytys ja pommituskin kohdalle. Härkä-vaunussa matkustettiin evakkoon ja samalla kyydillä tultiin takaisin.
J.K. Olinhan siellä minäkin, tosin evakkotalo oli Viuruniemessä.
Terveisin Ake.
Löysin Kalle Käen hautakiven. Yritin puhdistaa sitä, mutta pelkkä vesi ei riittänyt. Käyn joskus myöhemmin pesuaineen kanssa. Ehkä saan kirjoituksen näkyviin. Ierikka
9.5 12. Ierikalle, Moi!
Muutakin -Kalleen liittyvää, Minä luulen ,jos jostakin niin Kosolasta saattasi löytyä kuva Kalle käestä, olisin itekin siitä kiinnostunut, minulla on tallella hänestä vain muistikuva.Kosola lienee vieläkin suvun hallussa? Niin Ierikka, jos olisi minulla mahdollisuus niin pitäisimme kahden miehn talkoot ja maalaisimme nimet näkyviin.
Kultaus maksaa paljon,olen kuitenkin teräsharjalla puhdistettuun kiveen maalannut tekstejä hyvällä menestyksellä,eivätkä ne ole viiden vuoden sään vaihteluyissa tulleet miksikään.
Maali on kullanvärinen( pitää varmistaa) Tikkurilan -Termal Silikoni alumiinimaali.006 7680.00 Ohjeet purkin kyljessä.
Terveisin Yrjö.J
Kiitos Hilkka. Juuri tuo ajankohta minua on pohdituttanut, mutta niihän se täytyy olla, että kesällä 1941 sen evakkoon lähdön on täytynyt tapahtua. Sieltä palattiin sitten sodan alettua ja rintaman siirryttyä idemmäksi takaisin Kenraalinkylään. Tätini muistelut saksalaisista sotilaista ajoittuvat jatkosodan alkuun. Pitääpä kysellä nahkuri Toivasen taloa.
Meidän perhe oli ollut toisen evakkoreissunsa myös Outokummussa. Koti oli Patsolan Savikontieltä. Ensimmäinen reissu oli ollut Pielavedellä.
Yrjö, ota yhteyttä, kun Sinulle sopii. Voinet hankkia myös maalin ja pensselin. Yritän sitä ennen raapia kirjaimet näkyviin, vaikka kynsilläni. Kerätään sitten kolehti. Kunnioitetaan sillä tavalla ihmistä, joka ei ollut mikään standardi, vaan osasi ja uskalsi olla oma itsensä olematta silti häirikkö.
Terveisin Ierikka
Nämä evakkokokemuksetkin ovat ihan kiinnostavia. Värtsiläiset olivat talvisodassa Pielavedellä ja jatkosodan alussa Outokummussa. Olisi mielenkiintoista saada lukea enemmänkin kokemuksia evakkotieltä ja sitten palaamisesta takaisin Värtsilään.
Hilkka Partanen kirjoitti Värtsissä 8.7.2011 jatkosodan alun evakuoinnista.
https://www.vartsi.net/2011/07/08/muistikuvia/
Jutun kirjoittajalle Yrjö Jormanaiselle pyyntö; ottaisitko yhteyttä sähköpostilla Värtsin toimitukseen. Olisi asiaa. Sähköpostiosoitteesi lienee muuttunut vuodesta 2012. Kiitos!