Sieniä näkyvissä

Huhtasieniä on löytynyt tänäkin keväänä. Kuva EJ

Kevään tunnetuimpia sieniä ovat korvasienet (muistakaa keittää vähintään kahdessa vedessä kymmenen minuuttia kerrallaan ja huuhdelkaa välillä). Myös erinomaisia, suoraan pannulle pantavia huhtasieniä löytää joskus.

Punamaljakas kasvaa maahan pudonneella lahoavalla oksalla. Kuva EJ

Kuvan punamaljakas ei ole ainakaan suomalaiseen makuun syötävä sieni, vaikkei myrkyllinen olekaan. Kaunis se on ja melko harvinainen eteläinen laji. Värtsilässä sitä löytää esimerkiksi peltojen metsäsaarekkeilta, joissa on maahan hautautuneena lepän ja pajun oksia. Halkaisijaltaan punamaljakas on muutaman sentin. Sen tapaa heti lumien sulettua.

Sienikirjat tietävät kertoa, että punainen väri johtuu itiökoteloiden lomassa sijaitsevista tukirihmoista, joissa on kirkkaita värijyväsiä.

5 comments for “Sieniä näkyvissä

  1. Olen ollut kymmeniä vuosia oikein korvisfani, mutta kun Kukkovaaralta alkoi löytymään suppiksia ja omalla tontilla aukeni kanttarellipaikka, ovat korvikset jääneet vähemmälle huomiolle.
    Mutta kyllä keväisin on kuitenkin aina vähän niitä jäljitettävä.
    Kerman kanssa ovat tosi herkullisia!
    Muutama traktorin piikeillä tehty murros on odottamassa, ehkä jo ensi keväänä sieniä niihin ilmestyy. Myös paperilla täytettyjä kuoppia olen harrastanut, parhaimmillaan oli yhdessä n 60 x 60 cm kuopassa 70 sientä.

  2. Olen Kaustajärveltä saanut huhtasieniä reilun kastikkeen verran monina keväinä entisen kotipaikan maalta. Ilomantsissa ollessani löysin niitä edellisen vuoden juhannuskokon polttopaikan renalta. Nimi lienee siitä kun se on mieltynyt kasvamaan kaskeamisen jälkeen ja kaski oli nimeltään huhta.
    Sieni on hyvän makuinen ja helposti tunnistettava keilamaisesta muodostaan ja korvasientä pitemmästä jalastaan. Sen kasvun aika on pian käsillä. Sitä ei tarvitse ryöpätä eikä liotella ruuaksi laittaessa.

  3. Jos nyt vielä sattuu joku lukemaan tättä osiota niin annan korvasienen keräämiseen vihjeen. Nyt parasta-aikaa kannattaa korvasieniä etsiskellä sellaisista tiheistä kuusikoista joissa ei ole lainkaan pohjaksvillisuutta. Siis maan peittää vain ruskea neulasmatto. Niissä on hieman hankala liikkua kuusien tiheyden takia, mutta jos niissä on korvasienten rihmastoa voi odottaa saavansa hiekattomia hyvänkokoisia korvasieniä.

  4. Aikoinaan Uusi-Värtsilässä oli mummoilla sanomalehti kuoppia korvasieniä varten. Ja itse keräsin Takamaan- ja Vääräkoskentien varrelta hakkuitten jäljiltä ihan mukavia saaliita. – Muutama vuosi sitten laitoin täällä Tuupovaarassa ent. navetan seinustalle kukkapenkin alle kuusentaimi-pahvilaatikot mukamas estämään villivattua,– ja seuraavana keväänä yllätys, yllätys – navetan seinustalla olikin mustanaan korvasieniä… ja villivatut vaan etsivät kasvuväylän, eivätkä mihinkään hävinneet…

  5. Tuula-Riitta kertoo tässä korvasienien viljelystä. Se on lahottaja sieni ja käyttää seloosaa ravintonaan ja sinä tarjosit korvasienille reilusti syötävää. Ne tekivät sitten ”lihotettuina” runsaasti itiöemiä poimittavaksi. Sama ilmiö on kysymyksessä kertomassani -sienten keräyspaikoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *