Luontokerho Jänisjussit on vilahtanut pari kertaa nimenä Värtsin sivuilla Jouko Varosen teksteistä kerrottaessa. Jänisjusseilla oli hyvin aktiivista toimintaa joka huipentui aikanaan luontokerhon matkaan Lofooteille. Nuorten kerhotoiminnan aktiivisina aikuisina toimivat erityisesti Pirjo ja Kalervo Rinne.
Luontokerhon toimintaa Patsolan koululla. Kuvat SP
Kerholla oli monimuotoista toimintaa, siitä ensimmäisenä mieleen tulevat Patsolan koululla järjestetyt kesäkurssit perhoskeräilyineen ja myyränpyynteineen. Valtakunnan huipputasoa olevia asiantuntijoitakin oli opastamassa kurssilaisia. Kiekusen, Asko Kaikusalon juttuja kuunnellessa ei aika käynyt pitkäksi vaikka ei olisi ennen ikinä myyriä nähnytkään. Mainio mies ja alansa todellinen huippu.
Myyjäisillä kerättiin rahaa Lofootinmatkaan. Kuvat SP
Lofootinmatkan ajankohta lienee ollut kesäkuun alkupuolella 1980. Matka suuntautui Värtsilästä Kilpisjärven kautta Norjaan Lofooteille ja Sinisen tien länsipäähän Mo iRanaan, jossa kerholaiset vierailivat Sinisen tien kansainvälisessä vuosikokouksessakin. Atlantin rannikolta tultiin sitten Sinistä tietä poikki Norjan ja Ruotsin, Uumajaan ja autolautalla Vaasaan, josta edelleen Sinistä tietä kotiin Värtsilään.
Matkatauko Kilpisjärvellä. Kesäkuun alussa järvi oli vielä jäässä.
Matkaan lähdettiin Lehtosen Liikenteen bussilla ja ensimmäinen matkayö vietettiin Muoniossa. Oli kesäkuun alkua ja Torniojoki virtasi jo vapaana, mutta kun matka edistyi pohjoisemmaksi huomasimme, että talvi oli vielä voimissaan. Käsivarressa oli jäljellä hyistä säätä.
Pikkutauolla tunturissa.
Norjan puolella talvi ei kuitenkaan millään tavoin haitannut liikkumista, ei maanteillä eikä maastossa.
Auton takaikkunaan oli muille tiellä liikkujille tiedoksi teipattu monikielinen juliste kerholaisten matkareitistä karttoineen.
Värtsilän Jänisjussien lisäksi matkalla oli luontoväkeä ainakin Tohmajärveltä ja Kiteeltä, ei ainoastaan nuoria vaan myös aikuisia. Nuorten huoltajina ja opastajina oli biologeja, terveydenhoitohenkilökuntaa, opettajia ja ruokahuollon osaajia.
Matkalla jouduttiin usein myös autolautoille vuonoja ylitettäessä.
Meille itäisen Suomen sisämaan asukkaille Lofoottien maisema ja merellinen ympäristö oli hyvin erikoinen elämys vuonoineen, vuorineen, vuorten puolirinteillä roikkuvine pilvineen, kalastusaluksineen ja kaikkialle leviävine kalanhajuineen. Matkan varrella tie nousi välillä melkoisen korkeallekin, tuntureille ikuisen jään tuntumaan.
Merellisyys oli läsnä kaikkialla Lofooteilla. Tässä Ballstadin kylää.
Taas odotellaan autolautalle pääsyä. Joitakin jänisjusseja voisi kuvasta ehkä tunnistaakin.
Pirjo on noussut venemoottorin vauhtipyörän päälle Sundin museossa.
Tässä on vain pikkuisen raapaistu muistista jotakin matkan varrelta. Muutamia kommelluksia varmaan tapahtui, mutta kotiin tultiin hyvillä mielin, monia kokoemuksia rikkaampina ja väsyneinä.
Luontokerho Jänisjussit on jo lakannut toimimasta, eikä minulla ole tiedossa mitä muuta dokumentaatiota matkasta jäi, kuin matkalaisten ottamat valokuvat ja muistitieto. Joku hämärä muistikuva on, että nuoret kerholaiset olisivat pitäneet jonkinlaista matkapäiväkirjaa koko reissun ajan.
Tässä lopuksi haastan Pirjon ja Kalervon jatkamaan tarinaa omilla muistoillaan. Samoin toivon, että joku silloisista nuorista voisi julkituoda omia henkilökohtaisia muistojaan, vaikkapa vain jostakin yksittäisestä muistiin jääneestä tapahtumasta matkan varrelta. Jo yli 30 vuotta on kulunut ikimuistoisesta matkasta Lofooteille.
Teksti ja kuvat: Seppo Pusa
Jänisjussien toiminnalle on Värtsilässä ollut mainio ympäristö.
Taitaa tuossa myyjäis-esittelykuvassa olla vasemmalla alhaalla
tuo vaaleansinimekkoinen Pusan Tarja ja tuo aikuinen Karhisen Aune. Minäkin olin Ahvenanmaan reissulla, minkä olen jo tainnut kertoakin. Mirjasisko
Luontokerho Jänisjussien kaikista retkistä, myös Lofoottien retkestä, tehtiin takoilla kunnolliset matkakertomukset, joita saimme kopioida piehkön erän kunnantoimistossa. Retkikertomukset pitäisi olla jossain ’Värtsilän kunnan arkistoissa arkistoituine, mutta missähän?
Meillä kotona on onneksi säilössä kaikki, mutta osa haalistuneina kopion kopioina, tervetuloa lukemaan. Kyllä ne olisi mukava saada jollakin systeemillä skannattuksi ja julkisempaan lukumuotoon!!
yksi jänisemo pirjo
Pirjo, tässä taitaa olla taas yksi tehtävä Värtsilän Kotiseutuyhdistykselle? Pitää panna korvan taakse ja mietintämyssyyn. Jos ei ala kuulua puolen vuoden päästä mitään, niin nipistä niskasta.
Tällaistakin toimintaa löytyy Värtsilän lähihistoriasta. Artikkeli löytyi kun etsin tietoja Uudenkylänlammen rannalla olevasta luontotaulusta, jonka arveltiin olen van tämän kerhon ansiota.
Vieläkö löytyisi tällä Luontokerho Jänisjussien Lofoottien matkalla olleita tai muuten kerhon toiminnassa olleita. Olisi kiva kuulla mitä kaikkea puuhasitte
Alpo R