Kenraalinkylän tienristeys

Oli talvinen iltapäivä 1949 ja olimme palaamassa koulusta, kun meitä odotti yllätys! Aamulla kouluun mennessä ko. risteyksen kohdalla oli koskematon lumi. Päivän aikana oli paikalle ilmestynyt työporukoita, oli aloitettu Kenraalinkylän – Kutsun välinen maantien teko.

Koska tiealueelta oli poistettava lumet, eikä kaivinkoneita siihen aikaan työmailla näkynyt, lumenajo oli käynnissä hevosvoimin, rekien päällä irtolaitaiset laatikot, joihin miehet lapioivat lunta. Kuormat tyhjennettiin tielinjan ulkopuolelle.

Siinä olikin koulumatkalla katseltavaa. Sitä mukaa kun tiealue oli saatu raivatuksi ilmaantui uusia työporukoita. Heti alussa oli kallio, jonka päällä miesparit porasivat räjäytysreikiä pora ja leka työvälineinä. Myös välitunneilla saimme seurata,  kun koulun lähellä miehet halkoivat kiilojen kanssa sopivia kiviä maantierumpuihin. Lohkareet nostivat rekeen kolmijalan avulla.

Ainakaan alussa ei työmaalla taukotupia ollut, koska meilläkin kävi työmiehiä syömässä eväitään. Heitä oli töissä kauempaakin. Siihen aikaan tietyömaat kesti monta vuotta. Lapio- ja hevosmiesvoimin tapahtui maansiirtokin. Soranajon alettua oli autojakin, ilman käsin veivattavaa kippiäkin ja näistä oli vielä miesvoimin lapioitava kuorma pois. Joissakin oli konekippi.

Tie valmistui aikanaan ja saatiin yhteys kaivattuun tieverkostoon. nyt kun katselee kuvaa, jonka olin ottanut 1962-63 tulee mieleen, että montakohan muuttokuormaa siitäkin risteyksestä on lähtenyt maailmalle ja tienkäyttäjät alkanut vähetä.

Ensio

 

Tienristeyskuva oli todellakin otettu kaupan katolta, niin kuin tästä kuvasta voi selvemmin nähdä. Kuva Ensio Immonen.

Kenraalinkylän tienristeyksestä Öllölän suuntaan. Kuva Ensio Immonen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä Värtsissä  4.2.2012  runopalstalla julkaistu  tähän aiheeseen liittyvä runo.

KOLMEN TIEN RISTEYS
Kun kolme tietä toisensa kohtaa
tuo risteys muistot Kenraalinkylään johtaa.
Värtsilästä ja Kaustajärveltä tie
rajan suunnasta Kenraalinkylään vie.
Tohmajärveltä ja Kutsusta tulevat
Öllölän suunnan kulkijat kohtaavat
keskellä kylää, nimeltään niin kuuluisaa
nykyisin lähes autiota, harvojen vain asumaa.

Oli ennen mökkejä, pirttejä, taloja
nyt vain susien ja karhujen asuttamia saloja.
Vain muutamasta mökistä savu kohoaa
keskellä postikortin kaunista maisemaa!

Onko risteys arvannut tai jopa tiennyt
mihin tiet on kylän asukkaita vienyt?
Nuoret ovat lähteneet maailmaan
leveämpää leipää tienaamaan!
On joku löytänyt kotinsa muualta Suomesta
muutamat Ruotsista, Saksasta tai kaukaa Australiasta!

Joku on yrittäjä tai töissä toisen firmassa.
On oma talo, pari lasta ja onnellisesti naimisissa.
Useat ovat jo päässeet arvoon uuteen, korkeaan
kun ukiksi ja mummoksi on alettu kutsumaan.
Töistä helpotusta ikä on tuonut mukanaan
ja päästänyt eläkeläisen vapaudesta nauttimaan!

On moni nainen ja mies toisensa alttarilla kohdanneet,
mutta vuosien päästä tiet ovatkin eri suuntiin johtaneet.
Ei kaikille kyläläisille elämä ole parasta suonut,
kun on mukanaan monenlaista surua ja murhetta tuonut.

Kulkenut on myös monta saattoa hiljaista
kohti Kaustajärven rauhaisaa kangasta.
Ikiunta nukkuu siellä monta isäntää ja emäntää
jotka nuorena ehti töistä toiseen jatkuvasti rientää.

Nyt risteys pakkasessa hiljaisena odottaa
harvoin jalkaisin tai autolla ohikulkevaa.
Kun kesä saapuu muuttolintuineen
myös lomalaiset palaavat synnyinseudulleen.
Silloin liikenne vähän vilkastuu
ja saloseudulle elämä taas hetkeksi palautuu!

Yksi pöytälaatikkorunoilija vaan

Share

10 comments for “Kenraalinkylän tienristeys

  1. Alpoaatos
    3.5.2012 at 6:46

    Niinpä niin, silloin tällainen tietyö antoi työtä monille paikkakuntalaisille. Jos nyt tulee tietyö paikkakunnalle, niin työkoneet tulevat joltain muulta paikkakunnalta ja työmiehet niitten mukana

  2. Seppo Pusa
    3.5.2012 at 13:50

    Lisäsin tuohon Ension jutun perään samaan kolmen tien risteykseen liittyvän runon joka on kyllä ollut luettavana jo aikaisemmin Värtsin runopalstalla nimimerkillä “Yksi pöytälaatikkorunoilija vaan”.

  3. Sakari H
    3.5.2012 at 15:56

    Hyvää historiaa taas Värtsissä.

    Tällä kertaa kiitokset kuuluvat Ensiolle.

  4. Seppo Pusa
    3.5.2012 at 16:53

    Tämä pöytälaatikkorunoilija ei ole Ensio, vaikka tämä runo tuli Ension jutun perään vähän aiheen mukaan. Ilmoittautukoon runoilija itse jos haluaa.

  5. Reino Saukkonen
    6.10.2017 at 19:12

    Immosen Ensio oli naapurimme Kenraalinkylässä. Muistelisin että isäni Heikki Saukkonen oli hommissa tuolla työmaalla.

  6. Reino A
    6.10.2017 at 20:04

    Koska Kenraalinkylän tie on nostettu “framille” kerron kuulemani tarinan Kenraalinkylä- Kutsun tienrakennustöistä jonka kuulin .Nimiä en mainitse, vaikka henkilöt ovat jo edesmenneet, heidän omaisiaan on elossa.

    Eräs hevosella työmaalla ajossa ollut mies oli kaikkien yllätykseksi hankkinut kärryihinsä kumipyörät, Siis ilmalla täytettävät, sekä uuden lapion.Tapaus oli tietysti iso asia sodan jälkeisessä puutteen ajassa. Herätti tietysti myös kateutta.. Niin tuli syksy ja ensimmäiset pakkaspäivät.Toinen, paukkupyörillä ajeleva isäntämies huomasi tilaisuutensa tulleen pienelle jekulle. Hän meni ja kysäisi kumipyöramieheltä :” Ootkos vaihtanut jo noihin pyöriin talvi-ilmat”. “E een hän minä, Pitäiskös niihin vaihtaa? Tottakai etkö sinä sitä tiedä”.Onneksi oli tullut hankittua pumppu myös. Ei muuta kuin “kesäilmat” pois ja sitten ankara pumppaminen. En tiedä miten isäntien välit korjaantuivat kun jekku aikanaan on tullut ilmi. Naapuruksia kun olivat.

  7. Jussi Raerinne
    7.10.2017 at 9:34

    Muutamaa vuotta ennen mainittua tientekoa eli jatkosodan aikana (alussa) on Kenraalinkylässä sijainnut sotapäiväkirjojen merkinnän mukaan ilmatorjuntajaos. Itse olen mielessäni haarukoinut sen olleen sijoitettuna tästä “kolmen tien risteyksestä” jonkin matkaa Öllölään päin tien länsipuolella. Onko kenellä mahdollisesti parempaa tai jopa aivan täsmätietoa asiasta?

  8. Aulis Myller
    8.10.2017 at 14:05

    A Myller
    Jussin kirjoitukseen viitaten sotilaita on ollut majoitettuna ainakin Luskkavaaran tienhaara maastossa.Paikalta on löytynyt sotilaille kuulunutta kalustoa.Muutama sotilaskypärä,kiväärikaliberin ammuksia ja taisipa olla pistinkin.Löydöt on tehty sodan jälkeen.Kuulemani mukaan saksalaiset sotilaat olisivat rakentaneet Särkilampeen uimalaiturin.Jäänteet olivat näkyvissä nuoruudessani.Samoin Särkilammen kohdalla heti maantien oikealla puolella olevalla harjanteen päällä oli näkyvissä kaksi konekivääripesäkettä.Olivat jo aika maatuneet 50vuotta sitten

  9. Jussi Raerinne
    8.10.2017 at 15:34

    Suuret kiitokset A.M.:lle tästä tiedosta, täytyypä käydä maastoretkellä!

  10. Reino A
    8.10.2017 at 19:14

    Itsellenikin tuli ensiksi mieleen nuo Särkilammen maatuneen asemien jäänteet. Kenraalinkylässä on myös muita mielenkiintoisia kohteita. Esimerkiksi ne kivijuonteet vaarojen rinteillä siinä lähellä tienristeystä. Itse pidin niitä ekakerralla muinaisrantoina. Eipä tullut katsottua kartalta ovatko ne lähelläkään jääkauden jälkeisiä rantojen korkeuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *