Värtsilästä valittiin vuosien 1760-62 Ruotsin valtiopäiville Pohjois-Karjalan edustajaksi talonpoikaissäädystä Juhana (Juho) Partanen. Hän oli kylän toiseksi suurimman tilan Tolkkolan poikia, syntynyt isonvihan aikaan vuonna 1718, naimisissa Elisabeth Immosen (s. 1720) kanssa. Partanen kuoli 1764.
Partasen suku oli Värtsilän kylän laajimpia. Kohta 1600-luvun puolivälissä käydyn sodan jälkeen he ilmestyivät veroluetteloihin Värtsilässä ja Kutsussa. Vuonna 1683 viljeli Paavo Partanen Auvilan tilaa, josta 1852 tuli rautatehtaan kantatila. Tolkkola oli Antti Pekka Partasen hallussa. Valtiopäivämies Juho oli hänen pojanpoikansa.
Pohjois-Karjalalla oli Ruotsin valtiopäivillä edustus ainakin 1743 päättyneen pikkuvihan jälkeen aina vuonna 1808 alkaneeseen Suomen sotaan saakka. Partasen lisäksi tunnetaan kaksi muuta talonpoikaissäätyyn valittua valtiomiestä Tohmajärveltä, Offan Matfeoff Petravaarasta ja Elias Porthan Kemiestä.
Mitäpä asioita Juho Partanen ajoi valtiopäivillä? Maakunnan kannalta oli maakauppakysymys polttava tuona aikana. Lakien mukaan kauppaa ei saanut käydä kuin tietyissä kaupungeissa. Lähin tällainen kaupunki oli 400 kilometrin päässä Loviisa.
Partanen teki aloitteen, että ”rahvas täällä syrjäisessä maakunnassa saisi harjoittaa maakauppaa keskenänsä”. Tukholman valtasaleissa aloite hylättiin, koska se ”oli ristiriidassa lakien ja asetusten kanssa”. Valtiopäivät kehoitti perustamaan kauppaloita Pohjois-Karjalaan. Maakauppa sai myönteisen käänteen vasta kymmenen vuotta myöhemmin.
Puolustuslaitos
Pohjois-Karjalan puolustamisessa oli tuohon aikaan ongelmia. Vapaaehtoinen järjestelmä todettiin pikkuvihan aikana riittämättömäksi. Keskustelu valtiopäivillä käynnistyi Partasen vuonna 1761 jättämästä muistiosta, jossa esitettiin yleistä asevelvollisuutta. Muistion toisena tekijänä oli kirkkoherra Jaakko Stenius. Partanen oli neuvotellut asiasta myös Suomenlinnan rakennuttajan, kreivi Augustin Ehrensvärdin kanssa.
Tarkoituksena oli, että asevelvollisuus korvaisi talonpoikia rasittaneen sotaväen ylläpidon ja ruotujärjestelmän. Suunnitelman mukaan jokainen 20-60-vuotias talonpoika, torppari ja renki olisi sotapalveluksessa rauhan aikana kaksi vuotta, sodan aikana vain yhden vuoden. Pohjois-Karjalassa olisi kaksi piiriä, jotka vuorottelisivat. Harjoituksia olisi joka kolmas sunnuntai, paitsi kelirikkoaikoina. Kumpaankin joukkoon olisi kuulunut noin tuhat miestä.
Maaliskuussa olisi ollut vuotuinen viikon pituinen harjoitus omin muonin. Sota-aikana valtio huoltaisi joukot. Talonpoikien oli määrä hankkia kolmen vuoden kuluessa itselleen sotilaspuvut harmaasta sarasta, jossa olisi siniset tai keltaiset kaulukset. Lapikkaat ja päähineet olisivat myös omasta takaa. Kuljetusvälineiksi hankittaisiin sopiva määrä veneitä.
Päällystöksi olisi koulutettu Partasen muistion mukaan rahvaan omia miehiä. Joka 30. mies saisi perusteellisemman koulutuksen komennustaidossa ja suomenkielen kirjoituksessa. Etevimmät nimitettäisiin päälliköiksi: kutakin tuhatta miestä kohti olisi yksi vääpeli ja joka pitäjässä kersantti. Ulkopuolisena päällikkönä toimisi kenraali. Talonpojat eivät luottaneet vieraskielisiin upseereihin. Niinpä esityksessä luki, että sodan aikana he olisivat vain ohjaajia, eivät päälliköitä.
Puolustusaloite kiersi useassa valiokunnassa ja päätyi kaikkivaltiaaseen ”salaiseen valiokuntaan”. Siellä se todettiin muuten hyväksi, mutta silloisessa valtiollisessa tilanteessa, jolloin oltiin liitossa Venäjän kanssa, ei katsottu soveliaaksi ryhtyä kalistelemaan sapeleita Ruotsin itärajalla. Hanke haudattiin hiljaisesti.
Asiaan palattiin jo seuraavilla valtiopäivillä vuonna 1765, tuloksetta. Karjalan kuninkaan Gabriel Walleniuksen aloite jääkärijoukojen perustamisesta sen sijaan otti tulta 1788, kun uusi sota syttyi.
Partasen muistio sisälsi nykyaikaisia piirteitä, yleisen asevelvollisuuden ja eräänlaisen aluejärjestelmän. Päällystön kouluttaminen kansan omista riveistä ennakoi tavallaan suomalaista reservinupseerikoulutusta. Piirteitä oli myös myöhemmästä suojelukuntatoiminnasta.
Lähteet:
Sakari Talvitie: Maanpuolustushenkeä Karjalassa, KKES 1983
Lehtileike vuodelta 1959