Tällainen kuva löytyi kotiseutuyhdistyksen arkistosta. Tunnettu hevosmies Werner Tietäväinen (Maiju Lassilan sukulaisia) kyyditsi lapsia. Eräs rattailla olleista muisteli vuodeksi 1976.
Viime kesänä näyttää olleen erityisen komeita auringonlaskuja. Tällaista voi päätellä Värtsiin viime aikoina tulleista valokuvista. Niitten turvin kestää melkoiset tuiskut.
Yhtä aurinkoa oli koko Värtsin viime kesä, jos katsotaan toimitukseen lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien määrää. Mieluisa yllätys on myös se, että tuoreen tilaston mukaan verkkolehteä luetaan lähes 120 kaupunkiseudulla Suomessa ja 30 maailman maassa. Värtsilä on sen verran pieni paikkakunta, etteivät Värtsin mittarit sitä edes noteeraa. Ilmestymispaikkakunnan lukijamäärää voi vain arvailla.
On aika lähteä kohti talvea hyvillä mielin. Värtsi on saanut runsaasti uusia valokuvia, jotka kertovat menneistä ajoista. Niitä näemme lehden palstoilla pitkin talvea.
Lehti yrittää pysyä myös nykypäivässä kiinni. Tässä on tietysti muistettava, että kyse on harrastustoiminnasta, joka ei voi olla esimerkiksi uutismielessä kaiken kattavaa. Siitä huolehtii ”oikea” media. Uutisen tietysti nappaamme, jos kohdalle sattuu.
Värtsi on siinä mielessä hyvässä asemassa, ettei meillä ole ns. uutiskynnyksiä, vaan pienetkin asiat mahtuvat palstoille, kunhan ovat vain kotoisia. Hyvä uutinen on Värtsissä yhtä iso uutinen kuin huono uutinen. Oma-aloitteiset lukijat ovat joka suhteessa avainasemassa verkkolehden tulevaisuuden luomisessa. Kynät siis teräviksi ja kamerat ulos komeroista.
Uutta ovat juttuihin liittyvät musiikkikappaleet, joita musiikkitoimittajamme Sakari H Tampereelta silloin tällöin etsii kuunneltavaksi, kun sopivasti hollille sattuu. Toivottavasti ne ovat myös turkulaisten lukijoittemme makuun.
Ja taas hävettää!
Tällä kertaa myös Värtsin puolesta, kun musiikkitoimittajaksi on erehdyksessä nimitetty laulu- ja tanssitaidoton, sävelkorvaton mies.
Nythän siellä Turussa ollaankin kovasti palstoilla Matin ja Tepon toivossa.
Itse ole odotellut, että muutkin lukijat poimisivat hyvällä maullaan suloisia sävellinkkejä kuulemista helpottamaan. Silloin tällöin joskus harvakseltaan ainakin muutaman kerran kuitenkin joskus.
Kiva, kun saa tietoja Värtsin lukijoista. Kyllä tämä ihan oikeasta mediasta käy. Kiitoksia, E. J.!
Maan mainio kuva ja otsikko jutulle
jossa kerrotaan Värtsin ulottuvuuksista.
Karavaanithan kulkivat pitkiä välimatkoja
eri yhdyskuntien välillä ja ne pystyivät
taivaltamaan päivästä toiseen vähäiselläkin
vesimäärällä. Karavaani oli välttämättömyys
jota ei edes satunnainen koirien haukunta
voinut pysäyttää.
Matti ja Teppo vuonna 2004 Ensimmäinen:
http://www.youtube.com/watch?v=u5qdgU-E03Q
Onnittelut Värtsin tekijöille!
Musiikkivalinnat ovat olleet erinomaisia, pääsee heti tästä
tunnelmoimaan.
Tässä jutun alussa oleva kuva näytti niin tutulta, että piti ihan selata omia dioja. Ihan oikein muistinkin, sieltähän tuo löytyi se alkuperäinen. Eräs rattailla olija oli muistanut vuodenkin oikein. Pitäjäjuhlilla oli toinenkin hevosmies antamassa lapsille kiesikyytiä ja hänkin oli Tietäväinen, Janne nimeltään. Pari kuvaakin löytyi. Olin silloin jonkinlaisessa vetovastuussa pitäjäjuhlien järjestelyssä ja aivan erityisesti on jäänyt mieleeni tuo hevoskyytien kysely. Värtsilästä löytyi kolme hevosta (sanon nyt kuitenkin, että Kaustajärvi, Kenraalinkylä ja Tervavaara jäi kyselyn ulkopuolelle). Jokaisessa talossa joissa hevosmiehiä oli vierähti melkoinen tovi ennen kuin asia saatiin päätökseen. Verner Tietäväinen halusi minunkin tietävän hänen kaikkien hevostensa vaiheet ja kantakirjat ja ennen kuin ne oli selvitetty aikaa kului, mutta hyvän asian eteen. Janne Tietäväisen luona käynnistä en muista mitään kovin erikoista, mutta kun kävin kolmannenkin hevosmiehen luona, Seppäläntien varrella olevassa Lötjösessä, sattui niin sopivasti, että emäntä oli juuri paistamassa piiraita eikä puhettakaan että olisin päässyt pois talosta ennen kuin piiraat oli paistettu ja maistettu. Lötjönen ei sitten kuitenkaan tainnut olla ”ajossa” kiesikyytejä annettaessa. Jos nyt näin kaukaa muista niin kysyinkin josko hän lähtisi ajamaan kyytiä Kososen hevosella.
Nyt taitaisi olla lajin verran helpompi löytää kylältä hevosia, ainakin niitä on enempi liikkeellä nykyään.
Ja hevoskyydistä vielä mukava omakohtainen muisto kun ennen eläkeelle siirtymistäni, viimeisenä työpäivänä muistorikkaiden läksiäisten jälkeen sain rekikyydin kotiovelle oikein vällyjen alla. Nylanderit olivat kyydin järjestäneet ja kiitos siitä mukavasta matkasta.
seppoilmari
Verner Tietäväisen luokse ei kannattanut kellon kanssa mennä. Olis muuten hyvä ohje yleensäkin vanhusten luo mennessä.
Sopiskohan tämän jutun yhteyteen toivomus teille, jotka taidatte netit ja bitit: Olisi kiva kuulla biisi: Mari Rantasila, Vanha mies. – Siinä on jotakin, mikä hiljentää mielen kuuntelemaan. Monet hevosmiehet kulkevat muistin tietä pitkin. Kostuneitten silmien läpi tunnistan heitä. Ierikka.
Jos Värtsi osaisi puhua, se kenties sanoisi kuten Tenavien Tellu: ”Ihanaa olla suosittu!”
Voisiko sanoa niin, että tämä Värtsi on myös meidän entisten nuorten fase book?
Kiitokset ahkeralle ja taitavalle päätoimittajalle Värtsi-palapelin kokoamisesta nautittavaksi kokonaisuudeksi!
Mari Rantasila Vanhamies:
http://www.youtube.com/watch?v=I9QoJet8viM