Kissatkin katsovat telkkaria. Kuva EJ
Elävä kylä, osa 2/2
Harpataanpa noista puolen vuosisadan takaisista ajoista nykyisyyteen Jänisjoen liepeille. Siellä on monta Värtsilän kylää, jotka ovat verraten kehittyneitä. Maaperä ja sijainti ovat edesauttaneet siinä, ettei niitä vielä ole ”hyvin hallittu rakennemuutos” pystynyt täysin hiljentämään.
Mutta onkohan sielläkin ongelmana ajan käyttö. Sama 24 tuntia on käytössä, mikä on ollut ennenkin. Nyt koneet ovat apuna työnteossa.
Jokaisen kotona löytyy ajankulu, joka hallitsee. TELEVISIO! Sitä tuijotetaan vauvasta vaariin, mahdolliset vieraatkin sitä töllöttävät. Usein ei ole kyse asiaohjelmista, vaan hömpästä, jota tulee läpi vuorokauden. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Jos lähtee illalla ulos kylän raitille, huomaa jokaisen asunnon ikkunoissa sinisen välkkeen kuin hitsausverstaalla. Kylässä vallitsee hiljaisuus, korkeintaan jossakin saattaa mopo pärähtää käyntiin äänen vähitellen häipyessä. Ihmiset ovat sisällä seuraamassa ajan viihdettä, jota formaatit suoltavat joka ilta puolille öin!
Mitähän tapahtuisi, jos huomenillalla ei avattaisikaan telkkaria. Uutiset ja päivän sään kuulee radiostakin. Jo iltauutisiin mennessä on koululaisten läksyt tehty. Joku kävi jo tutkimassa kirjahyllyn sisältöä, josta oli aikaisemmin vain pölyjä pyyhitty. Katseet tavoittivat tauluja seiniltä, niitähän ei aiemmin huomattukaan.
Isäkin nousi sohvalta lukemasta päivän lehteä ja tuumi, että kun tuota iltaa vielä on, niin lähdetään käymään kylätalolla, sinnehän pyydettiin talkoisiinkin. Lähtöä tehdessä muistui mieliin, että siellä on kirppis, jossa tarvitaan myytävää. Ja vietäväähän nurkista löytyy.
Ja niin meni perheen ilta kylätalolla puuhaillessa.
Kun miettii, miten ajankäyttönsä järjestää, riittää aikaa kyläyhteisönkin asioihin. On ikävä seurata, jos noinkin keskeisellä ja kauniilla paikalla sijaitsevaa henkisen virkistymisen keskusta kuin kylätaloa ei voida pitää yhteistyöllä toiminnassa. Sinne vain nuorisokin mukaan.
Niitä hiljentyneitä kyliä on jo aivan tarpeeksi.
Ensio
Kyllä ainakin naiset saavat töllöttää. He osaavat tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, katsella telkkaria ja kutoa lämpöisiä villasukkia. Kylätalolla on niitä myynnissä, ostin jo yhdet.
Joskus nuorena katsoin telkkaria, luin ja neuloin villapaitaa yhtä aikaa.
Siitä on kohta 12 vuotta, kun telkkari meni rikki. Päätin kokeilla vähän aikaa pärjäisinkö ilman telkkaria. Kokeilu jatkuu ja hyvin olen pärjännyt. Ja vaikka olenkin eläkkeellä, en tiedä mistä repisin ajan telkkarin katsomiseen.
Toisaalta, turha tässä on hurskastella. Television korvaa tietokone ja sen ääressä kuluu päivittäin pitkät rupeamat kaikenlaisen värkkäämisen parissa. Ja Areenan kautta voisi katsella monia telkkariohjelmiakin jos ennättäisi.
On täällä muitakin monitaitoisia. Minäkin katson telkkaria, syön ja pidän villapaitaa yhtäaikaa.
Ei taija sitten olla perää siinä, kun sanovat etteivät miehet pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa – kävelemään ja syömään purkkaa.
TELEVISIO-PAIMEN
Televisio on minun paimeneni. Minulta puuttuu kaikki hengellinen.
Mukavassa nojatuolissa TV saattaa minut lepäämään illat pitkät. En voi tehdä mitään sieluni autuuden hyväksi, koska se vie kaiken vapaa-aikani.
Televisio estää minua tekemästä velvollisuuttani kristittynä, koska se tuo niin paljon kiehtovaa ohjelmaa, jota en voi olla katselematta. Se suuntaa mieleni ja ajatukseni tämän maailman asioihin ja estää minua rukoilemasta ja tutkimasta Jumalan Sanaa. Se pitää minut kaukana Jumalan huoneesta ja pyhien seurakunnasta.
Vaikka eläisin satavuotiaaksi, tahtoisin aina viipyä katselemassa TV:tä. Niin kauan kuin elän, katson sitä, sillä se on aina lähellä sydäntäni. Sen ääni ja kuvat viihdyttävät minua jatkuvasti, aina vanhuuteen asti. Se ruokkii runsaasti minun lihallista mieltäni ja kattaa viettelysten pöydän minun eteeni. Se täyttää minun sieluni ja mieleni ajatuksilla ja kuvilla, jotka ovat kaukana Jumalan valtakunnasta, ja täyttää sydämeni tämän maailman saastalla.
Mikään hyvä ei voi seurata minua elämäni päivinä, koska TV ei anna minulle aikaa etsiä ja kysyä Jumalan tahtoa. Ja niin saan asua paholaisen saastuttamassa kodissa elämäni loppuun asti, ellen saa silmiäni auki ja tee tosi parannusta.
Tämä Kaarlo O. Syvännön Pyhän Raamatun ns. paimenpsalmiin(Ps. 23)
pohjautuva tilitys antaa mielestäni ajattelemisen aihetta. Niinkuin Ensiokin omassa kirjoituksessaan toteaa, televisio ja moni muukin asia varastaa salakavalasti meiltä sitä aikaa, joka meidän tulisi käyttää tavalla tai toisella lähimmäistemme hyväksi.
En ole fanaatikko; meilläkin on televisio, joka on tätäkin kirjoittaessani auki. Kysymys onkin otsikon mukaisesti siitä, hallitseeko TV tai jokin muu asia meitä vai hallitsemmeko me sitä? Tätä asiaa voi mielessään pohtia niin syömäri ja juomari kuin peluri ja kuka tahansa, ketä joku asia väärällä tavalla sitoo. Tämä vaara väijyy meitä jokaista.
Ensio käyttää mielestäni sinänsä erinomaista termiä nykyisen ohjelmatarjonnan laadusta; ”Hömppä”. Se on totisesti suurimmalta osaltaan sitä aivan isolla H:lla. Kyllä se on varsinaista mielen köyhyyttä, kun esimerkiksi viihdeohjelmaa ei voida tehdä ilman kaksimielistä huumoria tai kirosanoja puhumattakaan kevytmielisestä asenteesta ihmissuhteiden pysyvyyteen. Milloin etsitään heikointa lenkkiä ja milloin ketäkin, joka pitää ”pudottaa” joidenkin mitä hupsuimpien temppujen seurauksena. Tämä kaikkihan on suorastaan rikos ihmisyyttä vastaan.
Eiköhän tehdä hyvä päätös ja opetella sulkemaan TV:t ja kompuutterit ainakin silloin, kun sieltä ei todellakaan tule mitään rakentavaa tai kehittävää. Pyritään silläkin ajalla vaikka tavoittamaan heitä lähimmäisiä, jotka ihan oikeastikin ovat niitä ”heikoimpia lenkkejä”!
Kiitos Jussi Raerinne ajatuksia herättävästä kommentista!
Se käy hyvin sunnuntaiaamun saarnasta. On vielä kirkkoaikaan kirjoitettukin.
TV:n ohjelmiin voi kurkistaa etukäteen lehtien julkaisemista tiedostoista. Sitten on se nappula, joka on sormelle sovitetun kokoinen. Mutta missä ovat kasvatusoppineiden arviot lasten ohjelmista? Pahaa tekee, kun näkee räiskis-roiskis-pam -menoa. Päät lentävät,jalat poikki, tulenlieskoja, savua ja vääristyneitä naamoja… Voi, opettajia kouluissa, kun pihalle ryntäävät TV-levottomat lapset. Eikö todellakaan asiantuntijat aukaise suutansa? Mitä tekevät MLL tai Pelastakaa Lapset r.y.? Mitä mieltä olette, Värtsin lukijat? Rauhoittakaa mieltäni, jos tunnette, että olen aiheetta huolissani. Ierikka
Vanhemmat itse kasvattavat lapset tv:n katseluun.Miksi muuten on kanavia joista tulee lasten ohjelmia aamuvarhaisesta iltamyöhään.Myyviä tuotteita ovat lapsille tarkoitetut dvd-elokuvat.Lasten elokuvissa on paljon myös väkivaltaisia kohtauksia.
En ole kyllä Erkin tarkoittama asiantuntija, mutta lastenkasvatus on paljon helpompaa tv:n avulla.
Televisio hallitsee
Kylläpä osuit arkaan aiheeseen Ensio.
Yllä olevissa mielipiteissä alkaa olla kerrottu jo kaikki oleellinen television ylivallasta, mutta ehkä vielä joku mielipide mahtuu mukaan.
Sitä hömppää.. entäs jos kaikki ohjelmat olisivat todella hyviä, siis niin hyviä että olisi ihan pakko katsoa ne ja niitä olisi niin paljon, että ei olisi mahdollista katsoa kaikkia?? Mitä sitten tehtäisiin? Olisi pakko jättää jotain katsomatta.. painaa sitä virtakytkintä
Voin kommentoida vain oman ja lähipiirin suhdetta TV n katseluun. Omia lapsia ei enää ole paitsi jouluksi ja koulujen kesälomilla tulee lapsiperheitä lomalle tänne maaseudun rauhaan. En osaa sanoa hallitseeko TV heitä, mutta mikäli se on kiinni niin välittömästi se on avattava eikä sitä sammuteta. Katsottavien kanavien täytyy lähes poikkeuksetta olla sellaisia, joissa annetaan välipaloina osto-ohjeita. Olemme järjestäneet vieraille mielestämme hyvää ohjelmaa, kuten nuotio tapahtumia kodassa tai kesällä ulkona. Sinnekin he joutavat piipahtamaan vain jos TV:ssä ei ole mitään tai jos tietokonepeliltä joutaa. Joulusaunaankaan vieraat eivät kunnolla ehdi koska TV:stä tulee juuri jotain.
Kauppareissulla jossain maito – jogurttihyllyjen luona näkee nuoren äidin tai isän pikku lasten kanssa. Siinä lapsi asiantuntevasti ohjaa äitiään valitsemaan niitä tuotteita, joita silloin mainostetaan TV:ssä. Saattavat hokea asiaan liittyvää mainosta ja aivan oikealla nuotilla.
Kerran sanoin n 10 vuotiaalle mainosten tuijottajalle, että etkö ymmärrä sehän on mainos –eihän niitä tarvitse katsoa. Hän sanoi että kyllä hän sen tietää, mutta ne ovat niin hauskoja. Siinäpä se oleellinen opetus.
Joskus olen yrittänyt käydä kylässä naapureissa tai tuttavissa. Siellä on TV auki ja yritetään vaihtaa muutamat kuulumiset, mutta pian tulee tunne, että häiritään heidän rauhallista tv iltaa. Niinpä kyläreissutkin alkavat olla melko harvinaisia.
Internet monine kanavineen tarjoaa rajattomat mahdollisuudet yhteydenpitoon maailman ääriin saakka. Nämä netti-ystävät ovat lisääntyneet, mutta oma perhe taitaa samalla unohtua
En ole katkera, olen vain sanomattoman surullinen
Erkki et ole aiheetta huolissasi. Samoin Alpoaatoksen kirjoituk-
sessa on täysitotuus! Sen verran vielä lisätotuutta!
Laitoin n. kaksivuotta sitten paikallisenlehden lukijanpalstalle
tekstiviestin ja vetosin nuorille suunnatusta väkivaltaisesta viihteestä! Se oli tarkoitettu niille tahoille, joilla olisi vaikutus mahdollisuus puuttua asiaan. Ei ilmestynyt yhtään kannanottoa. Voisi asiaan vaikuttaa valtiovalta, koulu ym, laitoskin.
Mutta kun lukijat alkaa riepostella vaikka keskeisiä asioitaan, kyllä löytyy palstatilaa ja myötäeläjää.
Sen verran vielä tähän TV-asiaan, että kysymyshän on vain siitä
turhuudesta ei asiaohjelmista!
Suomessa IV-touhu on siinä mielessä erikoista, että pikkulasten ohjelmien mainostauoilla näytetään lapsilta kiellettyjen ohjelmien pahimpia kohtia ohjemamainoksina!
Tänään kuulin telkasta mainoksen, en kuullut mistä aineesta oli kysymys, enkä nähnyt kun olin eri huoneessa, mutta mainoksessa kehuttiin jotakin tuotetta, että raikastaa hengityksen ilman alkoholia?! Nyt ei siis tarvita pitkäripaista ainakaan tuolla tekosyyllä.