Värtsilän kylätalolla on tallessa käsinveivattava grammari savikiekkoineen. Kuva Eira Varonen.
Sota-ajan musiikkia, osa 1/3
Sota-ajan musiikki tuntuu olevan uudessa nosteessa Äänisen aaltoineen ja Eldankajärven jäineen. Jatkosodan alkamisen 70-vuotismuisto lienee tähän osaltaan vaikuttanut. Esimerkiksi Seppo Hovi on lähdössä yhtyeineen kiertueelle ympäri maata, vahinko vain, ettei ulotu Pohjois-Karjalaan.
Vuotuinen veteraanikonsertti oli 16.10. Carelia-salissa Joensuussa. Tupa on ollut yleensä täynnä ja Sillanpään Marssilaulu jaksaa sykähdyttää. Veteraaneja on ymmärrettävistä syistä näissä tilaisuuksissa enää vähänlaisesti. Lämmin kiitos jäljellä oleville vapaasta Suomesta.
Meille kaikille tuttu Jori Malmstenin ”Heili Karjalasta” on vuodelta 1938. Ihmeen hyvin on tyttö ikäisekseen säilynyt. A. Aimon laulama Onni Laihasen sävellys ”Metsäkukkia” ja Maire Valtosen esittämä V. Raen ”Pieni sydän” olivat ykkösiä talvisodan aikana. Vili Vesterisen tulkitsema ”Valssi menneiltä ajoilta” kuului kestosuosikkeihin eikä ”Säkkijärven polkkaa” voi unohtaa.
”Eldankajärven jää” kohosi suosikiksi kertaheitolla. Sävellys on alkuaan 1920-luvulta, Fred Markushin tekemä. Erkki Tiesmaan teksti syntyi rintamaoloissa Uhtualla. Georg de Godzinskyn ”Äänisen aallot” sävellettiin puolessa tunnissa vessapaperille Äänisen rannalla. Kerttu Mustosen sanoitusta alkoi pulputa ilmahälytyksen aikana pommisuojassa.
”Mä vartiossa seison” on Lauri Utsjoen sävellys Elli Tuomiston sanoihin. Se oli koko sota-ajan kuunnelluimpia. Anna Mutanen levytti Valtter Juvan sanoittaman ”Jo Karjalan kunnailla”. Sen suosiota lisäsi Ulla Katajavuoren kantelesäestys.
R. R. Ryynänen sanoitti lähes kaikki Malmstenin laulut. Usko Hurmerinta, myöhemmin Kemppi sanoitti mm. ”Elämää juoksuhaudoissa” tykistökeskityksessä Kannaksella. Aimo Mustosen sanoitusta on klassikko ”Sataman valot”, Kauko Käyhkön foksi ”Irja” ja Eino Partasen valssi ”Kaunis on luoksesi kaipuu”.
Kerttu Mustonen Nurmeksesta teki kolmatta sataa sanoitusta, esimerkiksi saksalaisesta ”Lili Marlenista” tuli ”Liisa pien”. Muitakin marssityttöjä oli iskelmissä: Kaarina, Anna-Maija, Tellervo, Irmeli, Orvokki, Sirkka-Liisa, Anneli, Rose Marie…
A. Aimon laulaman ”Iso Iitan” repäisevä teksti oli Kalle Väänäsen käsialaa. Väänänen sai kunnian olla ensimmäinen ”korsukolpörtööri”, mielialan nostattaja, talvisodan aikana. Jatkosodan vuosina sellaisena toimi myös pohjoiskarjalaisena kansanedustajana sittemmin tunnettu Varma Kosto Turunen.
Minulla on tallessa isän mustakantinen (vahakantinen)
vihko johon hän oli koonnut sota-ajan iskelmiä.
Mukana on myös hänen omia piirroksiaan, isä oli hyvä
piirtämään.
Vihko on aloitettu jo sotaväkiaikana Pitkärannassa (1936)
ja siksipä siinä on monia Pitkäranta-aiheisia
säkeitäkin joita en ole koskaan kuullut esitettynä.
Tellervon sain toiseksi nimekseni juuri tuon Hilkka
Partasenkin mainitseman iskusävelmän Tellervo mukaan.
Isä oli hyräillyt lomalta lähtiessään: ”Näkemiin nyt
pikku Tellervo”…
Tulkintoja on monia, mutta tässä melko alkuperäinen Äänisen aallot – George Malmstén (1942):
http://www.youtube.com/watch?v=NFxzPALV4VU
Metsäkukkia on yli satavuotta vanha alkuperältään venäläinen kappale. Vili Vesterinen teki laulun: Soittajan kaipuu, kun reumatismi vaivasi jo niin pahasti, ette soittamisesta tullut mitään. Levyttäminen laitettiin uusiksi noin sata kertaa. Kuunnelkaapa tekstitys, miten koskettavat sanat ovat.
Korsuorkesterin tulkitsemana Eldankajärven jää:
http://www.youtube.com/watch?v=-GFAagvV6mY
Otapa netistä Lirama sanat Elämmää juosuhaudoissa v.1940. Lue teksti, niin ymmärrät miksi kahta viimeistä säkeistöä ei ole levytetty. Samoin Väliaikainen v.1942 Tauno Palon sanoilla,( löytyy youtubesta ) oli soittokielossa. Tulkoon vielä mainittua että Topeliuksen joululaulu En etsi valtaa loistoa on protestilaulu Östesundomin kartanon isäntää kohtaan.
Liittyy otsakkeeseen, mutta sivuaa aihetta. Laitan Ääniseltä yhden pakkassyksyn kalareissu-matkakertomuksen lähipäivinä.
Lukemani jutut sota-ajan lauluista olisi kirjattava jotenkin kansien väliin. Voisiko joku voimissaan oleva tehdä sen? Asia on suomalaisen selsiytymistarinan tärkeää osa-aluetta. Kun luin edellä olevaa tietopakettia, en ollut vain tiedon alueella vaan myös voimakkaan tunteen. Me tarvitsemme tätä tunteen paloa edessä olevien suurten muutosten aikana. Rakkaudella tähän maahan ja sen mahdollisuuksiin, jotka nousevat menneisyydestä, Ierikka
Minun toinen nimeni ei liity mihinkään lauluun, vaan kun vanhempani olivat kysyneet veljeltäni , että mikäs laitetaan
vauvalle nimeksi oli veljeni todennut, että SISKO ja olen Mirja Sisko jota käytän joskus nimimerkkinä.