Vielä ykshi, kiitosh! Kuvat Jouko Varonen.
Oltiin aamukävelyllä. Tilhien kilinä kuului lähiseudun puista. Mutta ne pahalaiset pyrähtivät karkuun pihlajista kun lähestyin kameran kanssa. Jostakin tuli tuttu mummeli. Vaimo siinä pääsi hänen kanssaan jutun alkuun ja kuinka ollakaan, tilhet lehahtivat läheiseen puuhun. Mitäs näistä tarinan iskijöistä välittämään.
Kamera raksui ja tilhiä tallentui kortille marja suussa ja ilman marjaa. Ne esittivät melkoisia taitotemppuja oksilla, olisiko ollut marjojen hapoilla oma vaikutuksensa käytökseen.
Muistui mieleen, kun olin opettajan hommissa. Luokan ikkunan vieressä oli pihlajia ja tietysti tilhet olivat melkoisessa tuiskeessa sen oksilla. Joskus aina tilhi kolahti ikkunaan, kuului vain tumpsahdus ja lintu putosi vähäksi aikaa räpiköimään maahan kunnes pääsi taas siivilleen.
Oppilaat kyselivät, että miten ne tuolleen. Selitin siinä ummet ja lammet, kiertelin ja kaartelin kunnes joku oppilas keskeytti: – On meijänkin pappa usein humalassa, kun se napsii sitä ilolientä.
Mitäpäs minulla olisi siihen ollut lisättävää.
Minä löysin joku viikko sitten ikkunan alta kuolleen tilhen. Olisiko sekin lentänyt ikkunaan. Paikka oli ihan aroniapehkon vierellä. Sekin vissiin napsinut ilopillereitä pensaasta.
Tänään ilmaantuivat tilhet minunkin kotipihalleni ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Niitä pyrähtelee iso parvi tuossa pihapiirissä ja laskeutuivat juuri jalavan oksille.